Viranomaistoimintaan näyttää viime aikoina rantautuneen huolestuttava ilmiö. Se on äkkinäisten toimien tekeminen todellisten tai kuviteltujen ongelmien ratkaisemiseksi ilman minkäänlaisia arvioita keinojen vaikuttavuudesta tai lainmukaisuudesta.
Mallia näytetään nyt valtakunnan ylimmästä johdosta, kun Juha Sipilän (kesk.) hallitus tekee tuottavuusloikkaansa. Ottamatta kantaa toimenpide-ehdotusten sisältöön voi vähättelemättä sanoa, että menettelytavat ovat kuin suoraan Mr. Bean -leffasta.
Teitä juristeja ehkä kiinnostaa toinen samantyyppisiä menettelytapoja sisältävä sekoilu, joka hiljattain käytiin tuomioistuimien kulisseissa.
Kesällä oikeustoimittajat alkoivat törmätä tilanteisiin, joissa tuomioistuimet kieltäytyivät etsimästä arkistoistaan vuotta vanhempia rikostuomioita, jos niitä kysyttiin henkilön nimellä. Kysyjällä piti olla tiedossaan diaarinumero – siis viranomaisen itse keksimä numerosarja.
Käytännössä tämä tarkoitti, että vuotta vanhemmat rikosjutut muuttuivat salaisiksi. Kyseessä oli siis aikamoinen rajoitus tuomioiden julkisuuteen.
Ongelmia ilmeni ainakin Varsinais-Suomen, Ahvenanmaan ja Hyvinkään käräjäoikeuksissa, Vaasan ja Helsingin hovioikeuksissa sekä Oulun syyttäjänvirastossa.
Aloimme Oikeustoimittajat ry:ssä selvittää, mistä ongelma johtuu. Selvisi, että taustalla oli kesällä pidetty virastopäällikkötapaaminen. Siellä päällikkötuomarit ja oikeushallinnon porukka olivat keskustelleet vuonna 2010 voimaan tulleesta laista, joka koskee oikeushallinnon valtakunnallista tietojärjestelmää. Keskitettyä rekisteriä koskevan lain viiden vuoden siirtymäaika umpeutui keväällä.
Samaan aikaan maahan on ilmeisesti syntynyt yrityksiä, jotka tarkastavat ihmisten rikostaustoja kysymällä kaikista tuomioistuimista tietyn ihmisen kaikki tuomiot. Arvostelijoiden mukaan tällä kierretään rikosrekisteriotteesta annettuja säännöksiä.
Tätä hyttysenjätöksen kokoista epäkohtaa lähdettiin joissakin tuomioistuimissa torjumaan ottamalla leka käteen ja huiskimalla ympäriinsä. Tahtia ei hidastanut se, että oikeushallinnon rekisteriä koskevan lain esitöissä nimenomaan sanotaan, että laki ei vaikuta tuomioistuimille tulevien tietopyyntöjen käsittelyyn.
”Julkisuusperiaatteen mukainen tiedonsaantioikeus on perustuslain 12 §:n 2 momentin mukainen tiedonsaantioikeus, jota voidaan rajoittaa lailla välttämättömistä syistä. Ehdotettu muutos ei kuitenkaan vaikuttaisi asiakirjojen julkisuuteen tuomioistuimissa, syyttäjäviranomaisissa sekä oikeusaputoimistoissa, vaan vaikuttaisi vain siihen, miten tietoja valtakunnallisesta tietojärjestelmästä voitaisiin antaa.” (HE 102/2009)
Eduskuntakäsittelyssä valiokunnat totesivat saman asian. Perustuslakivaliokunta nimenomaan huomautti, että ehdotettu laki ei muodostu perustuslain kannalta ongelmalliseksi, koska tietojensaanti tuomioistuimista pysyy ennallaan.
Kun selvittelimme asiaa, kukaan ei oikein suostunut ottamaan vastuuta tilanteesta ja sen korjaamisesta. Oikeusministeriöstä muun muassa ilmoitettiin, ettei ministeriö voi ohjeistaa tuomioistuimia.
Lopulta yhdistys lähetti laajalla jakelulla kannanoton muun muassa oikeusministerille, laamanneille, hovioikeuden presidenteille, korkeimman oikeuden presidentille ja valtakunnansyyttäjänvirastoon.
Käsittääkseni kirje tehosi, eli asia on nyt saatu pois päiväjärjestyksestä. Toivotaan näin.
Viranomaistoiminnan uskottavuuden kannalta olisi kuitenkin hienoa, jos päätösten vaikutuksia pysähdyttäisiin edes hetkeksi miettimään jo ennen päätöksiin syöksymistä. Päätösten laillisuuden ja aivan erityisesti perustuslakiin liittyvien ongelmien selvittäminen olisi suorastaan mahtava juttu.
