|
Leveämpää leipää leipomassa
Teksti Aleksi Henttonen Piirros Getty Images – Lakimiesliiton julkisen sektorin edunvalvonta Useampi kuin joka toinen Lakimiesliiton työmarkkinoilla toimivista jäsenistä työskentelee julkisella sektorilla. Julkisella sektorilla toimivien lakimiesten suhteellinen osuus kaikista lakimiehistä on jatkuvasti laskenut, mutta muodostaa yhä enemmistön kaikista lakimiehistä. Valtiosektori erottuu lakimieskunnan pääasiallisena työllistäjänä ja n. 90 % julkisen sektorin lakimiehistä toimii valtionhallinnon palveluksessa. Perinteisesti liiton edunvalvonnassa vahvasti näkynyt julkinen sektori muodostaakin edelleen merkittävän osan liiton edunvalvonnasta ja sen merkitystä lisäävät julkisen hallinnon viimeaikaiset toimet palkkausjärjestelmien uudistamisessa ja pyrkimykset henkilöstömäärän vähentämiseen. Julkisen sektorin valiokunta Lakimiesliiton organisaatiossa julkisen sektorin edunvalvonnan asiat käsittelee julkisen sektorin valiokunta, jossa ovat kattavasti edustettuina julkisella sektorilla työskentelevät lakimiesryhmät syyttäjistä ja tuomareista oikeusavustajiin, poliiseihin ja hallinnon esittelijöihin saakka. Valiokunta toimii liiton hallitusta avustavana valmistelevana elimenä, joka seuraa aktiivisesti sektorin ajankohtaisia kysymyksiä. Julkisen sektorin valiokunnan alaisuudessa toimii kuntajaosto, joka käsittelee kuntasektorilla toimivien liiton jäsenten edunvalvontaa. Valiokunnan sihteerinä toimii jo toista vuosikymmentä julkisen sektorin edunvalvontaa Lakimiesliitossa tehnyt asiamies Esa Eriksson. Julkisen sektorin valiokunnalla on liiton sisällä edustus liiton työmarkkinatoimikunnassa, joka käsittelee lakimiesten ammatillisen edunvalvonnan kokonaisuutta niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla sekä keskuslakkotoimikunnassa, joka vastaa liiton työtaisteluvalmiuden ylläpitämisestä ja kehittämisestä. Neuvottelu- ja sopimustoiminta Julkisella sektorilla akavalaisten liittojen neuvottelutoiminnasta vastaa ja sopimukset tekee Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry, joka toimi vuoden 2003 loppuun asti nimellä AKAVA-JS. JUKO on ollut julkisen alan akavalainen pääsopijajärjestö vuodesta 1995. Vain virallisilla pääsopijajärjestöillä on mahdollisuus neuvotella ja tehdä työ- ja virkaehtosopimuksia. JUKO:n neuvottelukunnat johtavat neuvottelu- ja sopimustoimintaa eri sopimusaloilla. Lakimiesliitto osallistuu aktiivisesti JUKO:n toimintaan eri toimielimissä ja yhteistyössä muiden julkisen sektorin järjestöjen kanssa. Lakimiesliiton Esa Eriksson toimii JUKO:n valtiosektorin neuvottelukunnan puheenjohtajana. Niin julkisen sektorin valiokunta kuin sen alainen kuntajaostokin tekevät aktiivista yhteistyötä JUKO:n ja muiden jukolaisten järjestöjen vastaavien elinten kanssa. Neuvottelu- ja sopimustoiminnan lisäksi yhteistyötä tehdään mm. luottamusmieskoulutuksen järjestämisessä. JUKO:n kokonaisjäsenmäärä julkisen sektorin sopimusaloilla on yhteensä noin 155 000 jäsentä. Jäsenistä valtiosektorilla toimii noin 23,5 %, kuntasektorilla noin 72 %, kirkkosektorilla noin 3 % sekä muissa ryhmissä yhteensä noin 1,4 %. JUKOn muodostavat järjestökokonaisuudet, joista Lakimiesliitto on jäsenenä kymmenen jäsenjärjestön muodostamassa Julkisen sektorin esimiehet ja asiantuntijat ry:ssä (JEA). Muita JUKO:ssa toimivia järjestökokonaisuuksia ovat lääkäriliittojen muodostama Lääkärikartelli, agronomeista pappeihin ja professoreihin ulottuva Vakava sekä opetusalan järjestöjen yhteenliittymä Opettajien Ammattijärjestö OAJ. Yksittäisinä liittoina JUKO:on kuuluvat Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia, Suomen Farmasialiitto ja Suomen Työterveyshoitajaliitto. JUKO:n neuvotellessa yhtenäisesti saadaan sen suhteellisen suuresta koosta mahdollisimman suuri hyöty työehtosopimusneuvotteluissa. Neuvottelutuloksen viime kädessä riippuessa osapuolten takana olevasta neuvotteluvoimasta laajalla yhteenliittymällä on huomattavasti erikseen neuvottelevia liittoja paremmat edellytykset vaikuttaa lopputulokseen. Sopimusjärjestelmästä pyrkii aina ajoittain irtautumaan jokin ryhmä, joka uskoo saavuttavansa siten itselleen paremman lopputuloksen. Käytännössä sopimusjärjestelmästä eroava taho ei välttämättä pääse edes neuvottelemaan ja edellytykset saada edes yleistä linjaa vastaava tulos jäsenistölle heikkenee vastaavasti. Järjestelmästä irtautuneet tahot ovatkin palanneet nopeasti normaalien neuvottelurakenteiden piiriin. – Jos irtautumalla järjestelmästä voisi saavuttaa paremman tuloksen kuin neuvottelemalla osana laajempaa kollektiivia, ei nykyistä sopimusjärjestelmää olisi ollut enää vuosiin, muistuttaa Eriksson. TUPO Voimassaolevasta tulopoliittisesta kokonaisratkaisusta käytiin neuvottelut syksyllä 2004. Neuvotteluissa saavutettiin neuvottelutulos joulukuun alussa, jonka jälkeen eri sopimusaloilla oli noin kaksi viikkoa aikaa käydä alakohtaiset neuvottelut. Julkisella sektorilla neuvottelutulokset syntyivät määräajassa. JUKO:n neuvottelukunnat ja muut pääsopijajärjestöt, kuten valtiosektorilla SAK:lainen VTY ja STTK:lainen Pardia, hyväksyivät neuvottelutulokset, jolloin julkisen sektorin virka- ja työehtosopimukset tulivat solmituiksi joulukuun puolivälissä. Tulopoliittinen sopimus allekirjoitettiin, kun katsottiin sopimuksen kattavuuden olevan riittävä. Julkisen sektorin sopimukset ovat tasoltaan tulopoliittisen sopimuksen mukaisia ja noudattavat myös sopimuksen rakennetta. Voimassa oleva tulopoliittinen sopimus sisältää palkankorotukset 1.3.2005 ja 1.6.2006, joista ensimmäinen on kustannusvaikutukseltaan 2,5 % ja toinen 2,1 %. Voimassa olevan TUPO-ratkaisun sopimuskausi on poikkeuksellisen pitkä ja päättyy vasta 30.9.2007. Käytännössä seuraavaan TUPO-sopimukseen tähtäävät neuvottelut alkanevat keväällä 2007. Neuvottelujärjestöjen ja liittojen osalta valmistautuminen neuvotteluihin alkaa keväällä 2006 ja käynnistyy toden teolla vuoden 2006 loppuvaiheilla. Julkisen sektorin kilpailukyky Julkisen sektorin houkuttelevuutta on useiden vuosien ajan pyritty kehittämään erilaisilla palkkatason nostoon tähtäävillä ohjelmilla sekä uudistamalla palkkausjärjestelmiä palkitsevampaan suuntaan. Julkisen sektorin palkkakilpailukyky onkin viimeisten viiden vuoden aikana selvästi parantunut, mutta vaatii vielä vuosien työn ennen kuin kilpailukyky yksityisen sektorin kanssa on kestävällä tasolla. Suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle julkisen sektorin houkuttelevuudella tulee olemaan ratkaiseva vaikutus nykyisen kaltaisen julkisen sektorin tulevaisuudelle. – Lakimiesten osalta palkkakehitys julkisella sektorilla on viime vuosina ollut selvästi oikean suuntaista, kertoo Lakimiesliiton Esa Eriksson. – Työnantaja on ymmärtänyt osaamisesta palkitsemisen merkityksen. Nykyistä linjaa tulee jatkaa, jotta julkisesta sektorista tulee aidosti kilpailukykyinen. Vuosien aikana syntyneen jälkeenjääneisyyden korjaaminen ei valitettavasti onnistu hetkessä. Julkisella sektorilla pyritään myös aktiivisesti määräaikaisten virkojen vähentämiseen ja erityisesti perusteettomien määräaikaisuuksien karsimiseen. Kehitystä on yliopistoja lukuun ottamatta viime vuosina tapahtunutkin ja tilanteen voidaan vielä odottaa paranevan. Ratkaisevassa roolissa on virkojen ketjutuksesta aiheutuvien ongelmien vähentäminen. – Välillä valtion pitkä ja kapea leipä ehti, erityisesti nuorille virkamiehille, muuttua kapeaksi ja katkonaiseksi, nyt leipä levenee hiukan ja työnantajakin ymmärtää leivän pituuden merkityksen, sanoo Eriksson. UPJ Viimeisen vuosikymmenen ajan keskeisellä sijalla valtiosektorin toiminnassa on ollut uusien palkkausjärjestelmien kehittäminen ja näiden valmistelu. Tehtävän vaativuuteen perustuvien järjestelmien valmistelu aloitettiin jo puolitoista vuosikymmentä sitten, mutta projektin eteneminen on ollut hidasta. Uusien palkkausjärjestelmien piirissä olevien osuus valtiosektorin henkilöstöstä on noussut vuoden 2005 alun 40 prosentista noin 95 prosenttiin. Oikeuslaitoksen osalta ovat tätä kirjoitettaessa avoinna vielä oikeusavustajien ja voutien UPJ-ratkaisut. Valtiosektorilla hyvin tiiviiden uusien palkkausjärjestelmien aikaansaamisesta ja tähän liittyvistä toimenpiteistä käytyjen neuvottelujen tuloksena syntyi ns. perälautasopimus. Sopimus sisältää osia keskustason vaikuttamisesta järjestelmien aikaansaamiseksi sekä paikallistasolle laaditun toteuttamisaikataulun, jonka toimeenpanoa työntekijäjärjestöt onnistuivat venyttämään olennaisesti työnantajan vaatimusta pidemmäksi siten, että A-palkkataulukoista luovutaan vuoden 2004 lopun sijaan asteittain vuoden 2005 kuluessa. – Yhtenäisesti neuvotellut työntekijäpuoli kykeni parantamaan uudistuksen toteuttamistapaa ja aikataulua huomattavasti, vaikka neuvottelut hyvin tiukat olivatkin, kiittelee Eriksson. – Lisäksi sopimukseen sisältyy huomattava määrä palkkausjärjestelmiin liittyviä parannuksia ja siinä sovittiin valtion palkkapolitiikan kehittämisestä, johon varattiin erillinen määräraha tuleville vuosille. Eri organisaatioissa käyttöön otettavat palkkausjärjestelmät ovat perusperiaatteiltaan yhdenmukaisia, mutta periaatteiden käytännön soveltamisessa on huomattavia eroja. Sopimukset eroavat toisistaan erityisesti tehtävistä suoriutumisen perusteella määräytyvän palkanosan suhteen. Joissain tapauksissa tehtävistä suoriutumisen perusteella määräytyvä osuus on 20 % peruspalkasta, kun taas joissakin organisaatioissa tehtävistä suoriutumisen perusteella voi saada 50 % peruspalkan päälle. Valtion tuottavuusohjelma Valtiosektorilla työskentelevien lakimiesten arkeen tulevien vuosien kuluessa vaikuttaa suuressa määrin myös valtion pyrkimys lisätä toiminnan tehokkuutta suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle. Valtioneuvoston tavoitteena on ollut, että vain puolet seuraavien vuosien aikana vapautuvista viroista täytetään. Valtioneuvosto ja valtiovarainministeriö ovat useasti korostaneet sitoutumistaan tähän tavoitteeseen, mutta toistaiseksi eri ministeriöiden esitykset tuottavuusohjelman soveltamisesta hallinnonaloilla eivät viittaa siihen, että vähennykset voidaan toteuttaa tavoitteena olevassa laajuudessa. Lakimiesten työllisyyteen valtion tuottavuusohjelma vaikuttanee erityisesti oikeusministeriön hallinnonalalla. Oikeusministeriön laatiman tuottavuuden toimenpideohjelman mukaan hallinnonalalta vähennettäisiin 490 henkilötyövuotta vuoteen 2009 mennessä. Ohjelman käytännön toteuttamistapa on vielä monin osin epäselvä. – Vasta prosessin edetessä näemme käytännön vaikutukset lakimiesten työllisyystilanteelle. Erityisesti oikeusministeriön hallinnonalalla juristien vähentämisellä on automaattisesti vaikutuksensa myös oikeusjärjestelmän toimintakykyyn ja siten kansalaisten oikeusturvaan. Valtiovaltakaan tuskin haluaa vaarantaa kansalaisten oikeusturvaa henkilöstövähennysten nimissä, Eriksson toteaa. |
