Kerro, oi kerro, jännittävimmät ja mieliinpainuneimmat muistosi asianajourasi vaiheilta, miten rakentelit puolustuksen vaikeimmassa rikosasiassa, miten hoitelit maaoikeusasioita, miten sait rikosuhrien vaatimukset menemään kunnialla läpi, miten sitä ja miten tätä, pelkkänä korvana olemme.
No katsokaapas, kun hoitelin leipurirouvan avioeron, niin hän ilahdutti minua kääretortuilla. Eteisessä odotti monimutkaisten riita-asioittensa kanssa kalastaja, muovikassissa savusiikoja minulle lahjaksi. Siikojen tuoksusta arvasin asiakkaan tulleen, sillä hän oli pitänyt perheemme siioissa kohta vuoden. Leipurirouva ihasteli selkäni takana olevaa varsin upeata öljyvärimaalausta, kesäpäivä Etelä-Karjalassa, minkä olin eräältä toiselta rouvalta avioeronsa hoidosta saanut.
Toimistoni oli yli 30 vuotta somistettu muillakin asiakkailta saamillani lahjoilla kuin tuolla taululla. Pois lukien kalat, tortut, viinapullot, sikarit, mustikkapiirakat ynnä muut. Yksi konjakkipullo jäi käyttämättä, sillä sen sain viinankeittäjäasiakkaalta, ja aine tuoksahti paremminkin lähiön vessalta, missä keittola oli ollut, kuin konjakilta. Lattialla oli naisvankilassa kudottu räsymatto. Hyllyllä oli Jokelan vankilassa sorvattu sokerikko, kiviä Gianicolo-kukkulalta Roomasta, lasten piirroksia ynnä muita. Ai, että ei mokomia muisteloita, vaan pitäisi lörpötellä suuria sotajuttuja oikeudenkäynneistä?
No, parasta oli avustaa murtovarkaudesta syytettyä pientä miestä. Syyte kiistettiin. Varsin hataran silminnäkijähavainnon tueksi syyttäjällä oli ässä hihassaan: Syytetty oli jättänyt, käytyään röyhkeästi kylpemässä ammeessa, työhousunsa rikospaikalle! Tässä ne ovat! Mutta noihin housuihinhan menisi kolme päämiestäni! huudahdin. Ja työhousut vieläpä, päämieheni ei ole koskaan ollut töissä. Ja lopuksi: hän ei koskaan käy kylvyssä, ainoastaan saunassa! Syyte hylättiin. Mitäs piditte jutusta?
