Lobbaaminen on Brysselin arkipäivää

Lobbauksella eli järjestäytyneellä edunvalvonnalla on Washingtonissa jo yli satavuotiset perinteet, ja se on keskeinen osa myös Brysselin EU-koneiston toimintaa. Edunvalvojat toimittavat päätöksentekijöille eli virkamiehille ja mepeille tietoa direktiivien ja asetusten vaikutuksista eri teollisuuden alojen, alueiden tai ammattiryhmien toimintaan. Päätösten taustaksi tarvitaan ymmärrystä siitä, että olosuhteet vaikka Utsjoella ja Italian saappaankärjessä ovat erilaisia. Lobbaaminen tuo pinnalle merkittävien hankkeiden hyöty- varjopuolia ja levittää asiantuntijatietoa laajemmalle vastaanottajakunnalle.

Läpinäkyvyyden puute ongelmana

Lobbaamisen suurimpana ongelmana pidetään läpinäkyvyyden puutetta eli tietoa siitä, kenen etuja ajetaan. Kansainvälisen konsulttitoimiston teettämän tutkimuksen mukaan EU:n jäsenmaissa lobbarin sanomaa kuunnellaan siitä huolimatta, onko hän listattu julkisissa rekistereissä vai ei.

Listautuminen ja tiukemmat rekisterit ovat kuitenkin komission ja Euroopan parlamentin työlistalla. Kesäkuussa avattiin instituuioiden yhteinen lobbarirekisteri, johon kootaan tulevan vuoden ­aikana kaikki EU-instituutiossa edunvalvontaa harjoittavat toimijat.

Kuka on lobbari?

Komission nykyinen rekisteri on ollut käytössä kolme vuotta, ja siihen kuuluu noin 4000 tahoa ja parlamentin rekisterissä lobbareita on noin 1700. Lobbareiden määrä Brysselissä on moninkertainen, mutta aina määrittely ei ole yksinkertaista: milloin esimerkiksi asiakasta edustavasta asianajotoimistoista tulee lobbari? Komissio neuvottelee rekisterin laajentamisesta myös ministerineuvostoon, ja niukasta avoimuudesta tunnettu neuvostokin on nyt ryhtynyt harkitsemaan rekisteriin liittymistä. Uudeksi englanninkieliseksi nimeksi on vakiintunut Transparency Register. Muutoksella halutaan viestiä juuri avoimuuden lisäämistä EU:n päätöksenteossa.

Rekisteriin merkittyjen on jatkossa määriteltävä, kuinka monta henkilöä organisaatiosta osallistuu vaikuttamiseen. Kyse ei kuitenkaan olisi yksittäisten lobbareiden henkilörekisteristä, vaan rekisteröityminen organisaatiotasolla riittää. EU-rahoitusta saavien tahojen on vastaisuudessa ilmoitettava myös vastaanottamansa rahamäärä. Vaikka rekisteri on vapaaehtoinen, paine rekisteröityä on kova, sillä rekisteristä puuttuvaa organisaatiota ei todennäköisesti kutsuta julkisiin kuulemistilaisuuksiin.

Ammattina lobbaus

Tytti Peltonen ja Minna Etu-Seppälä ovat suomalaisia juristeja epätavallisessa ammatissa, lobbareina Brysselissä. Peltonen työskentelee Elinkeinoelämän keskusliiton Brysselin toimiston päällikkönä. Hänen tehtäviinsä kuuluvat talouspolitiikka, finanssi- ja innovaatioasiat. Etu-Seppälän toimenkuvaan asiantuntijana kuuluvat työelämä- ja sosiaaliasiat sekä sisämarkkina- ja pk-yritysten asiat.

Tytti Peltonen kertoo jo ennen nykyistä työtään pyöritelleensä EU-asioita jokaisessa työpaikassaan. Hän on myös suorittanut jatko-opintoja EU-oikeudesta Hollannissa Leidenin yliopistossa.

– Halusin nähdä käytännössä, miten lainsäädännön valmisteluprosessi toimii ja miten EU-päätöksentekoon voidaan vaikuttaa paikan päällä.

Minna Etu-Seppälän Brysseliin toi mahdollisuus keskittyä hetkeksi vain EU-asioihin.

Molempien naisten mielestä työskentely Brysselissä poikkeaa Suomesta juuri avoimuuden osalta; Suomen kaltainen avoimuus asioita valmisteltaessa puuttuu, vaikka esimerkiksi kaikilla on mahdollisuus seurata Euroopan parlamentin valiokuntien työskentelyä netin kautta.

– Asioihin pitäisi pystyä vaikuttamaan jo ennen, kuin komissio antaa ehdotuksia, ja tästä syystä helpottaisi, jos valmisteluvastuussa olevan virkamiehen yhteystiedot eivät olisi kiven alla, suomalaiset lakinaiset toteavat.

Politiikka luo agendan

Peltoselle suuri yllätys on ollut se, miten paljon isot poliittiset kysymykset vaikuttavat asioiden käsittelyyn tai määrittelevät sen, mitkä asiat nousevat EU-tasolle.

– Viimeiset kaksi vuotta Brysselissä on puhuttu kriiseistä: talouskriisi, tuhkakriisi, julkisten talouksien velkaantuminen, eurokriisi, romanikriisi ja nyt Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan kriisit. Esimerkiksi talouskriisin myötä EU:ssa on tehty päätöksiä joista puolitoista vuotta sitten ei olisi osattu kuvitellakaan.

Etu-Seppälä kritisoi sitä, että välillä keskusteluista puuttuu realismi ja päätöksenteko on raskassoutuista. Päätöksen­teon prosessit korostuvat selkeästi Suomeen verrattuna.

– Toisaalta Eurooppalaisten tutkimuslaitosten rooli on merkittävä, ja niiden järjestämissä tilaisuuksissa on usein todella hyviä ja korkeatasoisia keskusteluja.

Erityisen mielenkiintoista EU:ssa on Peltosen mielestä nähdä se, miten komission esitykset valmistellaan, mistä agenda muodostuu ja mikä rooli on eri komissaarien kabineteilla.

– Turhauttavaa lobbarille on päätöksenteon ennalta-arvaamattomuus ja se, kuinka paljon poliittiset lehmänkaupat vaikuttavat päätöksentekoon. Usein agendalle nousee jokin puheena oleva asia, mutta kukaan ei oikein tiedä, mitä siihen liittyvä ehdotus käytännössä tarkoittaa.

– Minuun on tehnyt vaikutuksen niin hyvässä kuin pahassa se, että oikeassa valiokunnassa oleva, asiansa osaava meppi voi merkittävästi vaikuttaa direktiiviehdotuksen sisältöön, Etu-Seppälä täydentää.

Oman aktiivisuuden varassa

Peltosen ja Etu-Seppälän mielestä Suomen ja EU-tason lainsäätämisprosessit poikkeavat huomattavasti toisistaan siinä, miten järjestelmällisesti eri intressitahot pääsevät vaikuttamaan päätöksentekoon. Suomessa järjestöjä kuullaan esimerkiksi eduskunnan valiokunnissa ja ne osallistuvat lainsäädännön valmisteluun, Brysselissä kaikki perustuu järjestöjen omaan aktiivisuuteen.

– Työantajien ja yritysten näkökulma ei ole usein kovinkaan hyvin esillä komission lainsäädäntöesityksissä, mikä tarkoittaa sitä, että viestin viemistä komission suuntaan pitää parantaa. Ongelmallista on myös, että Euroopan parlamentti ei useinkaan perustele riittävästi tekemiään muutoksia. Tämä vaikeuttaa direktiivien soveltamista ja tulkintaa, Etu-Seppälä pohtii.

Haasteita tuo myös lainsäädäntöprosessin moniulotteisuus.

– Lopputulos on aina kompromissien kompromissi, Peltonen miettii.

Molemmat lobbarit suosittelevat kuitenkin Brysselin-komennusta kaikille suomalaisille lakimiehille.

– Bryssel on haasteellinen kaupunki, sillä kaikki perustuu pitkälti siihen, että osaa EU:n päätöksentekoprosessin, tuntee oikeat tahot ja tunnistaa olennaiset asiat. Verkostojen rakentaminen on vuosien urakka. Tämän lisäksi käytettävissä pitää olla vahva substanssiosaaminen. Päätöksentekijöiden aikaa ei voi käyttää turhaan, Peltonen sanoo.

Lisätietoa: europa.eu/transparency-register