Suomen Lakimiesliiton oikeuspoliittinen valiokunta järjesti lokakuussa seminaarin aiheesta Lobbaus, koplaus vai lahjonta? – Lainsäädäntöön vaikuttamisen lajit ja rajat. Suomen elokuvasäätiön Auditorio Kino K-13:ssa Katajanokalla järjestetty tilaisuus keräsi paikalle runsaat 80 osallistujaa, jotka kuulivat mielenkiintoisia puheenvuoroja siitä, miten lainsäädäntöön pyritään vaikuttamaan, mikä on soveliasta ja mikä ei.
Seminaarin avasi tilaisuuden puheenjohtajana toiminut Lakimiesliiton oikeuspoliittisen valiokunnan puheenjohtaja Pekka Jäntti. Jäntti kävi puheenvuorossaan läpi lobbaukseen liitettyjä mielikuvia ja määritelmiä sekä illan aihevalikoimaa.
Tutkimusjohtaja, professori Jyrki Tala puhui lobbauksesta lainsäädäntötutkimuksellisesta näkökulmasta. Esimerkiksi Yhdysvalloissa lobbausta on juridisesta näkökulmasta tutkittu paljonkin, mutta Suomessa asiaan ei juurikaan ole syvennytty. Tutkimukselle alkaisi olla täälläkin tarvetta lobbauksen lisääntyessä ja ammattimaistuessa. Lobbausta koskeva kommentointi osuu usein johonkin kohtaan kaksinapaista asteikkoa, jonka yhdessä ääripäässä nähdään lobbaajan kohteena oleva henkilö tämän ohjauksessa ja armoilla kulkevaksi panttivangiksi ja toisessa taas kohdetaho henkilöksi, joka poimii suvereenisti lobbarilta sopivia näkökohtia antamatta näiden määrätä lainkaan ratkaisujaan.
Läpinäkyvyys on a ja o
Eduskunnan lakivaliokunnan puheenjohtaja Heidi Hautala kertoi, minkälaisen lobbauksen kohteena yhteiskunnalliset päätöksentekijät ovat ja minkälainen toiminta on korrektia vaikuttamista lainsäädäntöhankkeissa. Monestihan lobbaus saattaa olla kovinta esimerkiksi kunnallispoliittisessa päätöksenteossa kaavapäätöksiä tehtäessä, ja tällöin poliitikkojen sidonnaisuus eri tahoihin joutuu suurennuslasin alle. Hautalan esityksestä kävi ilmi, että erilaisilta intressiryhmiltä saatava faktatieto on päätöksentekijöille usein arvokasta ja erilaisten näkemysten kuuleminen auttaa löytämään kohtuullista lopputulosta. Lisäksi Hautala kiinnitti huomiota siihen, miten lobbaus on yritysten kansainvälistyessä muuttunut Suomessakin EU-tyyliin entistä ammattimaisemmaksi. Sen on voinut huomata muun muassa energiateollisuudessa.
Työ- ja elinkeinoministeriön valtiosihteeri Mikko Alkio puhui EU-vaikuttamisen toimintatavoista ja korosti erityisesti ennakollisen vaikuttamisen tärkeyttä. Komission kantaan vaikuttaminen jo lainvalmisteluvaiheessa on ensiarvoisen tärkeää, koska myöhemmässä vaiheessa asiaan on huomattavasti vaikeampi saada muutoksia. EU:ssa lobbaus on isoa liiketoimintaa, ja arvion mukaan Brysselissä ala työllistää jopa 20?000 ihmistä. Alkio painotti kaikessa toiminnassa läpinäkyvyyttä. Hän heitti ilmaan kysymyksen niin sanotuista riippumattomista asiantuntijoista, joita erilaisissa lakihankkeissa kuullaan. Esimerkiksi professorien olisi Alkion mukaan hyvä ilmoittaa mahdollisista kytköksistään tahoihin, joilla saattaa olla intressejä lainsäädäntöhankkeita koskien.
Pyrkimys ohjata julkisuutta
YLE:n uutisten poliittisen toimituksen päällikkö Olli Ainola valotti esityksessään median roolia lobbauksen kohteena. Hän kävi läpi muun muassa sitä, miten maailman suurimmat uutistalot toimivat elinkeinoelämän kohdistaessa median edustajiin lobbausta. Ainola esitti myös mielenkiintoisia kotimaisia esimerkkejä julkisuuskampanjoista, joilla on vaikutettu yleiseen mielipiteeseen ja siten pyritty viemään omia vaatimuksia eteenpäin. Mittavimpana hän otti esiin Tehyn toteuttaman mediakampanjan edellisen työmarkkinaneuvottelukierroksen aikana syksyllä 2007.
Keskuskauppakamarin varatoimitusjohtaja Pentti Mäkinen toi esille edunvalvonnan muuttuvaa kenttää. Muutospaineisiin vaikuttavat muun muassa yritysten omistusrakenteen kansainvälistyminen ja elinkeinoelämän järjestökentän muutokset. Työmarkkinajärjestelmässä saattaa tapahtua tulevaisuudessa merkittäviä muutoksia esimerkiksi tupojen mahdollisen katoamisen vaikutuksesta. Mäkisen mukaan lobbauksen suhde julkisuuteen on myös muuttunut. Tavoitteena on usein entistä tehokkaampi ja myös häikäilemättömämpi pyrkimys ohjata julkisuutta omien tavoitteiden edistämiseksi.
Fortumin edunvalvonnasta vastaava johtaja Esa Hyvärinen kävi läpi suomalaisen suuryrityksen edunvalvontatoimintaa. Hyvärinen kiteytti omassa yhteenvedossaan perusperiaatteet, jotka sopivat varmasti monen suuryrityksen toimintaan ja lobbaukseen yleisestikin. Lobbaus ei ole kähmintää tai salatiedettä, sellaisessa toiminnassa on kyse jostain aivan muusta. Bisnespäämäärien tulee ohjata lobbaustoimintaa eikä päinvastoin. Lobbaus on tärkeää yrityksille myös sisäisen tiedonhankinnan kannalta. Menestyksekäs lobbaus edellyttää asioiden tunnistamista ja valikointia, viestien räätälöintiä, päätöksentekojärjestelmän ja oikeiden ihmisten tuntemista, substanssiosaamista ja toimien oikeaa ajoitusta.
Seminaarin palautelomakkeissa yleisö antoi voittopuolisesti erittäin positiivista palautetta, ja annettujen arvosanojen keskiarvo oli 4,19/5,00. Erityisesti kiiteltiin näkökulmien monipuolisuutta ja onnistuneita puhujavalintoja.