PELISILMÄÄ VUOROVAIKUTUKSEEN
Viime aikoina on ilmestynyt useita teoksia, joissa varoitellaan keskuudessamme elävistä psykopaateista ja opetetaan tunnistamaan narsistinen persoonallisuushäiriö. Aihe on kiinnostava, ja kirjat ovat saaneet mediassa rutkasti palstatilaa. Aivan epäilemättä niiden tekijätkin ovat tarkoittaneet pelkkää hyvää, ja moni lukija on löytänyt riveiltä lohtua, mutta leimaamisessa ja syntipukkiajattelussa on aina riskinsä – ja rapatessa tuppaa roiskumaan.
Siksi tuntui ilahduttavalta tarttua Katriina Perkka-Jortikan teokseen Hankalan ihmisen kohtaaminen. Tolkullista asiaa ja konkreettisia neuvoja, joiden avulla pyritään vuorovaikutuksen parantamiseen ja tilanteiden saamiseen hallintaan. Ikäviä työkavereita, turhauttavia asiakkaita ja raivostuttavia pomoja on monin verroin enemmän kuin oikeita psykopaatteja, ja itse asiassa meistä jokainen on toisinaan tavalla tai toisella rasittava töissä tai kotona. Aste-ero on kuitenkin olemassa, ja sen filosofian tohtori, työpsykologi ja -sosiologi Katriina Perkka-Jortikka osoittaa selkeästi.
Hän ryhmittelee hankalat ihmistyypit hallitsevan ominaisuuden mukaan. On vihamielisiä, mahtailevia, supermiellyttäviä ja sulkeutuneita. On kielteisiä valittajia ja päättämättömiä vitkastelijoita. Kun vähän opettelee, pärjää paremmin paitsi sen hankalan tyypin myös itsensä kanssa.
Katriina Perkka-Jortikka, Hankalan ihmisen kohtaaminen, Edita 2007
TURHIIN JA OIKEISIIN MURHEISIIN
Siinä, missä Katriina Perkka-Jortikka tyypittelee hankaluutta, amerikkalainen psykologi Robert L. Leahy jakaa ihmiset erilaisiin huolehtijoihin. Hänen oppaansa Älä huoli – seitsemän askeleen ohjelma sinulle, jolle monet asiat aiheuttavat huolta on tarkoitettu kaikille turhan murehtijoille. Kirjoittaja on kotimaassaan guru, ja teos onkin helppolukuinen ja hauska. Tosin asia tulisi kyllä selväksi vähemmälläkin sivumäärällä.
Tsunami sekä muut katastrofit ja traagiset tapahtumat ovat poikineet joukon hyviä suomalaisia kriisioppaita niille, joille huolet ovat mitä totisinta totta. Lohtukirjojen ideana on auttaa ymmärtämään reaktioita ja löytämään omia voimavaroja selviytymiseen tai toisen tukemiseen.
Psykologit Pia Kaulio ja Mia Ylitalo paneutuvat teoksessaan Elämän viemää – Näin selviän muutoksista tyypillisiin käännekohtiin, joita jokainen meistä elämässään kohtaa. Harva kohtaa tsunamin, mutta melkein kaikkien elämään osuu esimerkiksi parisuhteen tai työn kriisi. Pia Kaulio ja Mia Ylitalo tietävät, että myös iloinen ja suunniteltu muutos voi horjuttaa ja ottaa koville, ja juuri sen muistaminen nostaa heidän teoksensa muiden joukosta.
Robert L. Leahy, Älä huoli – seitsemän askeleen ohjelma sinulle, jolle monet asiat aiheuttavat huolta, suomentanut Mari Hyypiä, Tammi 2008
Pia Kaulio ja Mia Ylitalo, Elämän viemää – Näin selviän muutoksista, Edita 2007
TURVALLISUUTTA KLASSIKOISTA
Pari vuotta sitten ilmestyi suomeksi Yamamoto Tsunetomon teos Hagakure – Samurain tie (Memfis Books 2006). Se on kirjoitettu 1700-luvun alkupuolella opettamaan samuraiden ajattelua ja arvoja sekä elämän ja kuoleman kohtaamista zeniläisessä hengessä. Teos panee miettimään kaikkien myöhempien elämäntapa- tai johtamisoppaiden tarpeellisuutta, sillä siinä on oikeastaan sanottu kaikki. Mihinkä ihminen muuttuisi.
Jotain vähän samaa on Fjodor Dostojevskin Rikoksessa ja rangaistuksessa, joka ilmestyi ensi kerran vuonna 1866. Tai William Shakespearen näytelmissä ja niihin perustuvissa oopperoissa.
Kun arki on oikein kiireistä ja stressaavaa, on paikallaan muistaa pysähtyä vähän miettimään. Vaikka illalla ennen nukkumaanmenoa, jos nyt stressiltään unta ylipäätään saa. Mietinnän tueksi käteensä voi ottaa vaikkapa Rikoksen ja rangaistuksen uuden suomennoksen. Se nimittäin on aika ajankohtainen teos, vaikka kännyköistä ja läppäreistä ei vielä tuolloin tiedetty mitään.
Dostojevski, Rikos ja rangaistus,
suomentanut Olli Kuukasjärvi, Otava 2008
