V altioneuvosto teki taannoin surullisen päätöksen. Uudelle yliopistolle annettiin oikeustieteen maisterin tutkintoon tutkinnonanto-oikeus ja samalla lisättiin oikeustieteen aloituspaikkoja. Päätös ei perustunut todelliseen työmarkkinoiden tarpeeseen, ja se tehtiin tilanteessa, jossa muutenkin oli näkyvissä lakimiestyöttömyyden ja etenkin nuorten lakimiesten työttömyyden lisääntyminen.
Jälleen ovat synkät pilvet taivaalla, sillä opetus- ja kulttuuriministeriö haluaisi lisätä korkeakoulujen aloituspaikkoja. Riskinä on, että aloituspaikkoja lisätään jälleen ilman työmarkkinoiden tosiasiallista tarvetta myös oikeustieteellisiin tiedekuntiin.
Tuottavuusohjelmalla oma merkityksensä
Lakimiesten työllisyys näyttää tilastojen valossa vielä kohtuulliselta, mutta todellisuudessa työllisyystilanne on ongelmallinen. Lakimiesten tilastollinen työttömyys on lisääntynyt kahdessa vuodessa 25 prosenttia, ja samassa ajassa on vastavalmistuneiden lakimiesten työttömyys noussut kymmeneen prosenttiin.
Pitkällä tähtäimellä lakimiesten työllisyystilanteeseen tulee negatiivisesti vaikuttamaan myös suuren työnantajan eli Suomen valtion tuottavuusohjelma. On selvää, etteivät lakimiehet tulevaisuudessa tule samassa määrin kuin aiempina vuosikymmeninä löytämään leipäpuuta valtion viroista tai toimista.
Tilastot eivät kerro kaikkea. Oikeustieteellisen ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaa varsin valikoitunut joukko ihmisiä. Jotta oikeustieteellisen ylemmän korkeakoulututkinnon saa, on tehtävä vuosia valtavasti työtä ja läpäistävä tuhansien sivujen tenttialueet. On varsin luonnollista, että tämän tyyppiset ihmiset eivät jää laakereilleen lepäämään, jos oman alan töitä ei löydy, vaan ihmiset menevät koulutusta vastaamattomaan työhön tai opiskelemaan.
Näiden ihmisten pysyminen pois työttömyystilastoista ei ole heidän oikeustieteellisen koulutuksensa ansiota vaan johtuu paremminkin myötäsyntyisistä ominaisuuksista.
Joka tapauksessa jokainen koulutettu lakimies, joka ei pääse sijoittumaan ylempää korkeakoulututkintoa edellyttävään akateemiseen lakimiesammattiin, ainoastaan lisää paljon puhuttua kestävyysvajetta. Tiedekuntien lukusaleissa vietetyt vuodet kun pakostikin lyhentävät kyseisten henkilöiden työurien pituutta.
Yhteiskunta tarvitsee toimiakseen tietyn määrän lakimiehiä, mutta suuria vientituloja tai huimasti kasvavia start up -yrityksiä ei lakimiehiä kouluttamalla saa. Jos yliopistokoulutuksen aloituspaikkoja lisätään, niin lisäykset on järkevää tehdä sellaisille aloille, jotka todennäköisimmin voivat tulevaisuudessa tuottaa vientituloja tai runsaasti uusia työpaikkoja.
Lakimieskoulutus ei lakimiesten yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta huolimatta ole tällainen ala.
Tilapäinenkin aloituspaikkojen lisääminen ongelma
Mitään takeita ei ole, että oikeustieteen aloituspaikkoja lisättäisiin vain muutamaksi vuodeksi. Yliopistojen rahoitus on pitkälti kiinni koulutettavien määrästä, joten yliopistoilla olisi joka tapauksessa intressi pitää aloituspaikkamäärät korkeana myös tulevaisuudessa.
Kun aloituspaikkojen määrää kerran korotetaan, niin ei ole selvää, että poliittista rohkeutta tai halua riittäisi aloituspaikkojen vähentämiseen tulevaisuudessa. Näin vaikka tarkoituksena nyt olisikin korottaa aloituspaikkojen määrää vain tilapäisesti.
Vaikka aloituspaikkamäärä korotettaisiinkin vain tilapäisesti, niin sekin tulisi odotettavissa olevassa työllisyystilanteessa aiheuttamaan markkinahäiriöitä alan työmarkkinoilla moneksi vuodeksi. Työn tarjonta lisääntyisi muutenkin varsin kylläisillä työmarkkinoilla. Tässä tilanteessa heikossa asemassa olisivat etenkin nuoret ja vastavalmistuneet lakimiehet, joiden työllisyystilanne ei nytkään ole hyvä.
Mikäli juridiseen koulutukseen halutaan valtiovallan toimesta lisäpanostuksia tehdä ja valtiolla on kireästä taloustilanteestaan huolimatta tähän osoittaa rahoitus, niin uusi rahoitus on syytä käyttää oikeustieteellisten tiedekuntien koulutuksen laadun ylläpitämiseen, valmistumista nopeuttaviin toimenpiteisiin sekä nyt työttöminä tai muun alan töissä olevien nuorten lakimiesten työllistymisen tukemiseen. Näin varmistetaan myös tehtävien toimenpiteiden todellinen yhteiskunnallinen vaikuttavuus.
Keskeinen osa edunvalvontaa
On selvää, että Lakimiesliiton edunvalvontatyössä erittäin keskeinen tämän hetken edunvalvonta-asia on oikeustieteellisen koulutuksen sisäänottomäärien pitäminen järkevällä tasolla.
Kyse on edunvalvontatyöstä, joka onnistuessaan lisää jopa vuosikymmenien ajan niin yhteiskunnan, lakimiesammattikunnan kuin parhaillaan opiskelemaan pyrkivien nuorten hyvinvointia. Tätä samaa edunvalvontatyötä voimme omalta osaltamme tehdä me kaikki, jos olemme aktiivisesti yhteydessä asiasta päättäviin tahoihin.
Asian merkittävyyden ja kauaskantoisuuden vuoksi kaikkia sellaisia laillisia edunvalvonnan muotoja on harkittava, joilla voidaan päästä asiassa mahdollisimman tulokselliseen ja vaikuttavaan lopputulokseen.
LAKIMIESLIITON KANTA
Lakimiesliiton mielestä koulutusmäärien tulee vastata työmarkkinoiden tarpeita. Jo tänä vuonna tapahtunut opiskelijamäärän lisäys on ollut liiallinen, eikä tilannetta tule huonontaa entisestään lisäämällä aloituspaikkoja uudestaan. Lakimieskoulutuksen halpa hinta ei saa toimia syynä aloituspaikkojen lisäämiseen. Lakimiestutkinto on juridiikan yleistutkinto joka antaa valmiuden juristitehtäviin. Kun tulevaisuuden työmarkkinoilla ei ole näköpiirissä kasvavaa kysyntää juristeille, tulee mahdollinen aloituspaikkojen lisääminen kohdentaa muille aloille. Suomesta löytyy monia aloja, joita uhkaa työvoimapula lähitulevaisuudessa.
