|
Lukutaidottoman maya-perheen tytär Juana Garcia Ixmata Ihmisoikeusjuristiksi sisun ja kehitysavun turvin
Tekstit Ritva Juntunen Guatemalalainen Juana Garcia Ixmata on ylpeä siitä, että hän on päässyt matkustelemaan ja luennoimaan Suomeen asti. Hänen elämäntarinaansa ja sen uskomattomiakin käänteitä kuuntelee kuin satua. Ja samalla kun kertomus etenee, usko kehitysapuun ja sen merkitykseen kasvaa lause lauseelta. Koulua pyykinpesun turvin Juana Garcia Ixmata on syntynyt 1973 Guatemalassa maakunnassa nimeltä de San Pedro La Laguna. Perheen isä ja äiti kuuluvat maya-alkuperäisväestöön. He molemmat ovat luku- ja kirjoitustaidottomia. Tämä on täysin ymmärrettävää, koska mayat kuuluvat Guatemalan köyhimpään kansanosaan, joiden mahdollisuudet kokoontumiseen ja koulutukseen ovat tähän asti olleet vähäiset. Perheen isä on pienviljelijä ja äiti ansaitsee lisärahaa valmistamalla ja myymällä kotoa käsin tortilloja. Perheeseen syntyi 11 lasta, joista 2 kuoli pienenä. – Minun teki mieleni kovasti kouluun. Mutta aluksi esteenä oli kaksi isoa ongelmaa. Opetusta annettiin tuolloin ainoastaan espanjaksi ja 9-vuotiaaksi asti puhuin vain paikallista maya-kieltä nimeltä tzútujil. Toisaalta vanhempani eivät ymmärtäneet koulunkäynnin merkitystä. Heidän mielestään koulu on laiskoja varten eikä siellä ansaitse leipäänsä. Isovanhemmat saattavat jopa piilotella lapsia sängyn alle, ettei heitä vietäisi kouluun, Juana muistelee lapsuuttaan. Mutta sosiaalinen ja eloisa Juana liikkui lapsena paljon ympäristössään ja tutustui koulua käyviin lapsiin. He osasivat vaikka mitä. Juanan alkoi todella mieli mennä itsekin kouluun. Myös vanhemmilla veljillä oli myönteisiä kokemuksia omasta koulun käynnistään. Ja lopulta se onnistui! Omalla kotipaikkakunnalla oli nelivuotinen peruskoulu. Mutta opetus oli vain espanjaksi, jota tuolloin yhdeksänvuotias Juana ei osannut. Opin halu oli kuitenkin niin kova, että kouluun oli päästävä ja espanja oli siinä ohessa opeteltava. “Ruokahalu kasvoi syödessä” ja oppia oli saatava lisää. Ainoa mahdollisuus jatko-opiskeluun oli muuttaa Guatemala Cityyn katolisen kirkon ylläpitämään sisäoppilaitokseen. Vanhemmille asia oli loppujen lopuksi helpotus: olihan yksi suu vähemmän ruokittavana. Koulumaksut oli onneksi mahdollisuus suorittaa osittain työnteolla, ja sitähän Juana oli oppinut tekemään pienestä pitäen. Lukuvuosi kesti 10 kuukautta ja tuona aikana Juana suoritti osan koulumaksuista pesemällä opettajina toimineiden nunnien vaatteita. Kahden kuukauden loma-ajat hän toimi perheissä kotiapulaisena ja käytti rahat koulunkäyntiin. Juana menestyi hyvin opinnoissaan ja sai tällä perusteella apurahana alennusta koulumaksuista. Käytyään 6 vuotta nunnien sisäoppilaitosta Juana oli valmis “maestra”, jolla on oikeus opettaa nuorempia lapsia. Nyt oli nuorempien veljien vuoro opiskella. Niinpä Juana meni töihin opettamaan katulapsia. Ansaitsemillaan rahoilla hän sekä koulutti kahta nuorempaa veljeään että auttoi vanhempiaan. Halu auttaa omaa kansanosaa Koulutuksen myötä Juanan tietoisuus oman kansan ihmisoikeuksien puutteesta lisääntyi. Juana tajusi, miten alkuperäiskansoihin kuuluvia tuomitaan jopa syyttä. Heiltä riistetään maita hyödyntäen heidän tietämättömyyttään. Perheiden sisällä on paljon väkivaltaa, joka kohdistuu naisiin. Usko espanjalaisten kykyyn ja haluun auttaa oikeudellisissa asioissa alkuperäiskansoja oli heikkoa. Niinpä Juana päätti jatkaa opintoja oikeustieteellisessä tiedekunnassa. – Halusin kouluttautua juristiksi, jotta voisin näyttää ne epäkohdat, joiden kohteeksi alkuperäisväestö on joutunut. Ja mahdollisuuksieni mukaan auttaa heitä. Valinta ei ollut mitenkään itsestään selvä nuorelle intiaaninaiselle. Vuonna 1996 aloitti 200 opiskelijaa, joista suurin osa oli miehiä. Juana oli ainoa nainen, jolla oli maya-alkuperä. – Aluksi minuun suhtauduttiin yliopistossa aika epäluuloisesti, jopa syrjivästi. Opiskelijatoverit eivät istuneet samaan pöytään kanssani. Esiintymisilleni naurettiin ja muuta vastaavaa kiusantekoa esiintyi. Osaksi tämä johtunee siitä, että pukeudun alkuperäisväestön tavoin enkä käytä länsimaisia vaatteita, Juana kuvailee opintojensa alkuvaikeuksia. – Mutta kun suoriuduin hyvin opinnoistani ja sain hyviä arvosanoja, minut ja opiskeluni alettiin ottaa tosissaan ja minut hyväksyttiin joukkoon. Juana Garcia Ixmata opiskeli Rafael Landvar -yliopistossa, joka on ollut Suomen kehitysavun pääkohteena vuosina 2001–2004. Tarkoituksena oli kehittää tämän ja San Carlosin yliopiston ihmisoikeusopetusta ja -tutkimusta. Toisena kehitysavun toteutustapana on ollut tukea nimenomaan alkuperäisväestöstä peräisin olevien oikeustieteen ja yhteiskuntatieteen opiskelijoiden opintoja apurahoilla. Guatemalassa onkin koulutettu Suomen tuella tähän mennessä 22 naista, jotka ovat koulutuksensa jälkeen jatkaneet työtä ihmisoikeusasioiden parissa. Ja heistä Juana García Ixmatá on yksi. Koulutukseen hyväksyttiin naisia eri puolilta Guatemalaa ja heidän opiskelunsa maksettiin matkoja ja kirjoja myöten. Juanan kanssa opiskellut naisryhmä on menestynyt hyvin opinnoissaan ja valmistui vuonna 2004. Juanan lopputyö käsitteli Maya-intiaanien niitä oikeuksia, jotka on suojeltu kansainvälisen työjärjestön ILO:n konventiossa 169 koskien alkuperäiskansoja ja heimoja itsenäisissä maissa. Työpaikka Suomen kehitysavun turvin Hyvä opiskelumenestys takasi myös ensimmäisen määräaikaisen työpaikan. Eräs Suomen avun kohde on Guatemalan ihmisoikeusasiamiesinstituutti, jolla on 31 toimistoa ympäri Guatemalaa. Yksi näistä on liikkuvan ihmisoikeusyksikkö, joka toimii Huetenangon vuoristoalueella. Ja tässä yksikössä Juana Garcia Ixmata aloitti tammikuussa 2004. – Kyseessä on pilottiprojekti, jossa oikeusapua viedään suoraan intiaanikyliin.Kerromme ihmisoikeuksista ja erityisesti naisten oikeuksista. Suomen rahoitus päättyy 2005. Mutta toivottavasti projektimme voisi jatkua tavalla tai toisella, sillä tarve on suuri, Juana kertoo. Juanan alku työelämässä ei kuitenkaan ollut helppo. Työyhteisön ensimmäisenä alkuperäiskansaa edustavana naisena hän koki jälleen ongelmia hyväksymisensä kanssa. Koko yksikönkään toimintaa ei alkuun hyväksytty lainkaan eikä ihmisoikeuskysymyksiä ymmärretty. Monissa kylissä yksikön toiminnasta ei haluttu edes tietää. Periksiantamattomuutensa ansiosta Juana on kuitenkin noussut vastuulliseen asemaan. – Tunnen olevani tämän velkaa väestölleni ja yliopistolle, joka minut on kouluttanut. Tärkeintä on, että yksikkömme on onnistunut tekemään itsensä tunnetuksi myös alueilla, joilla siitä ei aikaisemmin tiedetty yhtään mitään, Juana sanoo. Yksikön työ koostuu pääasiassa tiedotukseen ja lakineuvontaan liittyvistä asioista. Tyypillisimpiä yksikön hoitamia valituksia ovat pahoinpitelyt, laittomat pidätykset ja perheväkivalta. Juana Garcia Ixmatan Suomen matka tuli ajankohtaiseksi, kun Suomessa haluttiin tietoa projektin tuloksista. Toisaalta haluttiin jatkokouluttaa Guatemalan ihmisoikeusyksikön työntekijöitä ja esitellä heille meidän järjestelmäämme, tutkimustamme ja koulutustamme. Juanan sisukkuutta osoittaa myös se, että hän Suomessa ei tyytynyt pelkästään puhumaan hänelle etukäteen hyväksyttyä kirjoitettua puhetta, jonka aiheena oli “Guatemalan intiaaninaisten asema ja tulevaisuuden näkymät”. Juana tunsi tarvetta puhua myös vapaasti, ohi kirjoitetun tekstin. Ja tällöin hän halusi korostaa nimenomaan intiaaninaisten huonoa asemaa. Esimerkiksi nykyisessä hallituksessa ei ole yhtään intiaaninaista, kun niitä edellisessä oli peräti neljä. Intiaaninaisten etujen ajajat on siis syrjäytetty. Tulevaisuudessa on Juanan kaltaisten lahjakkaiden lapsien helpompi astua opintielle. Guatemalassa on näet aloitettu huhtikuussa 2004 projekti, jonka tavoitteena on lisätä alkuperäisväestön opetusta heidän omalla kielellään ja kehittää kaksikielisyysopetussuunnitelmia ja -opetusta sekä tukea asennekasvatusta maya- ja alkuperäiskulttuurien arvojen huomioon ottamiseksi ja naisten aseman parantamiseksi. Mukana hankkeessa on Suomi yhdessä Guatemalan opetusministeriön ja YKn kehitysohjelman kanssa.
|
