Lupa­lakimieslain uudistus siirtynee seuraavalle hallitus­kaudelle

Laki luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajista tuli voimaan vuoden 2013 alusta. Sen jälkeen avustajana on voinut toimia, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta, vain asianajaja, julkinen oikeusavustaja tai erillisen luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja.

Prosessioikeuden professori Tuula Linnan mukaan lainmuutoksella haluttiin varmistaa oikeudenkäynteihin osallistuvan asiamieskunnan riittävä ammatillinen pätevyys ja moitteeton ammattieettinen toiminta.

Aiemmin oikeusavustajina saattoivat toimia myös henkilöt, jotka eivät sitoutuneet toimimaan eettisesti. Tämä heikensi asianosaisten oikeusturvaa ja tuomioistuinlaitoksen toiminnan sujuvuutta.

Lupalakimiesmallin käyttöönotto on heikentänyt vastavalmistuneiden juristien työllistymistä.

Linnan mielestä lupalakimiesmallin käyttöönotto on kuitenkin heikentänyt vastavalmistuneiden juristien työllistymistä. Alan työtilanne heikkeni 2000-luvun lopun finanssikriisin aikaan, eikä tilanne ole nousukaudella parantunut monien muiden akateemisten koulutusalojen tapaan.

Valmistumassa oleva tai vastavalmistunut juristi voi saada ”salikelpoisuuden” suorittamalla hintavan asianajajatutkinnon tai auskultoimalla. Kolmas vaihtoehto on hankkia vuosi työkokemusta syyttäjänä tai avustavana lakimiehenä.

– Erityisesti pienemmät asianajo- ja lakiasiaintoimistot eivät mielellään palkkaa juristia, joka ei voi toimia oikeudenkäyntiasiamiehenä. Tämä saattaa heikentää jatkossa oikeudenkäyntiasiamiespalvelujen saatavuutta, Linna sanoo.

Käytännönläheinen koulutus

Linna toimi Lapin yliopiston edustajana Lakimiesliiton työryhmässä, joka valmisteli oikeusministeriölle esitystä lupalakimieslain muuttamisesta. Nykyisin Linna toimii Helsingin yliopistossa.

Työryhmä esitti, että oikeustieteelliset tiedekunnat kehittäisivät yhdessä OTM-tutkintokoulutuksen loppuvaiheessa suoritettavan valinnaisen opintojakson. Se toimisi vaihtoehtoisena väylänä oikeudenkäyntiasiamiehen kelpoisuuden hankkimiseen. Kurssin laajuus voisi olla esimerkiksi kymmenen opintopistettä.

Kurssin laajuus voisi olla esimerkiksi kymmenen opintopistettä.

– Tarkoituksena ei ole laskea oikeudenkäyntiasiamiesten tasoa tai kehittää edes osittain asianajajatutkintoa korvaavaa koulutusta. Opintosuoritteen tulisi olla korkeatasoinen ja antaa sisällöltään riittävät valmiudet toimia oikeudenkäyntiavustajana, Linna sanoo.

Asiasta laadittiin oikeusministeriössä arviomuistio (1/42/2017).

Lausuntokierroksella pääosin kannatettiin ajatusta, että oikeudenkäyntiavustajan työssä tarvittava perehtyneisyys voitaisiin osoittaa myös yliopistossa tehdyllä opintosuoritteella.

Asianajajaliittokaan ei nähnyt asiassa ongelmaa mutta korosti asianajajatutkinnon itsenäisyyttä ja erillisyyttä. Lausunnoissa painotettiin sitä, että opintosuoritteen tulisi vaativuudessaan vertautua asianajajatutkintoon.

Linnan mielestä opintojakso voisi rakentua luennoista, kirjatenteistä, yksilö- ja ryhmätyönä toteutettavasta eettisestä osuudesta sekä käytännönläheisestä harjoittelusta, esimerkiksi simuloiduista oikeudenkäynneistä ja asiakirjatyöskentelystä.

Tiedekunnat näyttäisivät olevan valmiina ottamaan haasteen vastaan resurssiensa puitteissa ja autonomiaansa varjellen.

– Tiedekunnat näyttäisivät olevan valmiina ottamaan haasteen vastaan resurssiensa puitteissa ja autonomiaansa varjellen. Tiedekunnat kouluttavat koko juristikunnan, joten uskoisin kurssin organisoinnin onnistuvan yhteistyössä tuomarien, asianajajien ja syyttäjien kanssa, Linna sanoo.

Perehdytyksen rooli kasvaisi

Itä-Suomen yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori sekä asianajajien, julkisten oikeusavustajien ja lupalakimiesten toimintaa valvovan Asianajajaliiton valvontalautakunnan jäsen Matti Tolvanen kannattaa Linnan tavoin OTM-tutkintoon sisällytettävää kurssia.

Hän uskoo sen parantavan valmistuvien opiskelijoiden työllistymistä ja edesauttavan erityisesti pienten toimistojen rekrytointimahdollisuuksia.

Koulutuksen tulee olla käytännönläheinen.

Tolvanen ei näe asiaan liittyvän merkittäviä riskejä. Hän kuitenkin painottaa koulutuksen riittävän laatutason tärkeyttä.

– Koulutuksen tulee olla käytännönläheinen. Sen on perehdytettävä opiskelijat tuomioistuinprosessiin, asiakastyöhön sekä alan etiikkaan ja hyvään asianajotapaan. Valvontalautakunnassa olen nähnyt, miten tärkeitä nämä asiat ovat. Virheitä sattuu kokeneillekin asianajajille, Tolvanen sanoo.

Myös työpaikalla tapahtuvan perehdytyksen ja mentoroinnin merkitys tulisi lisääntymään. Tolvanen uskoo, että mentorointisuhde hyödyttäisi molempia osapuolia; kokenut työntekijä saisi uusia raikkaita näkökulmia ja uusi tulokas ohjeita sekä tärkeää työkokemusta.

– Toimiston johdon tulisi aina tehdä riskienarviointi ja pohtia, millaisia tehtäviä nuorelle lakimiehelle voi antaa. Uskon, että työpaikat kyllä kykenisivät tähän, Tolvanen pohtii.

Ihan lähiaikoina nuorten juristien tilanteeseen ei näyttäisi kuitenkaan tulevan muutoksia.

Oikeusministeriön lainsäädäntöneuvos Kirsi Pulkkisen mukaan lupalakimieslain muutostarpeisiin liittyvät mahdolliset jatkotoimenpiteet siirtynevät seuraavalle hallituskaudelle.

Syksyllä 2019 käynnistyvä Suomen EU-puheenjohtajuuskausi voi osaltaan viivästyttää lakivalmisteluja.