Uutuuksien ja innovaatioiden todentaminen omaksi ja niiden suojaaminen ovat luovilla aloilla yleisesti tunnustettuja ongelmia. Oikeuksien turvaamisessa tunnetuin oikeudenala on immateriaaliset eli aineettomat oikeudet.
– Itse kiteyttäisin immateriaalioikeuksia koskevat alat niihin, joissa aivot raksuttavat uusille ideoille. Avainsana kaikessa on uutuus, selvittää Heidi Härkönen.
Hän on tehnyt Suomen ja Pohjoismaiden ensimmäisen muotioikeutta käsittelevän pro gradun.
– Koska esimerkiksi tutkimani muotiala perustuu luovuudelle, IPR-oikeudet eli Intellectual Property Rights näyttelevät tärkeää osaa teollisuudenalalla.
Tutkielmassaan Härkönen kuvaa muotiteollisuuden ja oikeustieteen välistä suhdetta. Samalla hän kuitenkin painottaa, että muotioikeus ei ole pelkästään immateriaalioikeuksia.
– Esine-, sopimus-, kilpailu-, yhtiö- ja työoikeus liittyvät läheisesti muotialaan sekä designiin ja luovaan työhön laajemminkin. Oman luomuksen suojakeinoja ovat tekijänoikeus, mallioikeus, tavaramerkki ja patentti, Härkönen listaa.
– Mutta valitettavasti todellisuudessa tämä ei aina riitä.
Uudella mantereella lepsut lait
Idean gradulleen Härkönen sai amerikkalaisen muotioikeuden professorin Susan Scafidin blogista, joka löytyy osoitteesta counterfeitchic.com.
– Amerikassa muotioikeutta on viimeisen kymmenen vuoden aikana tutkittu paljon. Esimerkiksi Fordhamin yliopistoon New Yorkissa perustettiin muotioikeuden tutkimista varten oma instituutti sekä professuuri vuonna 2010.
Osiltaan 2000-luvun puolessavälissä syntyneeseen kiinnostukseen on syynä Amerikassa vallitseva villin lännen meininki: muoti- ja designtuotteiden suojaus on Atlantin toisella puolen huomattavasti heikompi kuin Euroopassa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että plagiointia on siellä lähes mahdotonta estää, ja vielä vaikeampaa on taistella sitä vastaan.
– Alan toimijat ovat jättäneet useita lakialoitteita, mutta ne on toinen toisensa jälkeen hylätty. Harvinaista ei ole sekään, että isot muoti- ja vaatetustalot kopioivat uraansa aloittelevan suunnittelijan töitä, Härkönen tietää.
– Jotkut pitävät kopiointia jopa alalle hyvänä asiana, luovuuden kannustimena. Henkilökohtaisesti uskon, että tällainen ”voima, joka pitää käynnissä” voi ainoastaan tappaa luovuutta ja pelisääntöjä.
Suomalaisittain kopiointitapauksia on sattunut verrattain vähän ja oikeustapauksia vieläkin vähemmän. Suurimman kohun lienee aiheuttanut Marimekon pitkäaikaisen suunnittelijan Kristiina Isolan tekemän Metsänväki-kuosin paljastuminen plagiaatiksi.
– Muotitalo Dolce & Gabbana kopioi puolestaan muutamia vuosia sitten mallistoonsa Marimekon Unikko-teemaa, mutta koska Unikko on suojattu tavaramerkki, näyttöä saksalaisessa oikeusistuimessa Marimekon eduksi ei tarvinnut juurikaan perustella, Härkönen toteaa.
– Henkilökohtaisesti ihmettelen kyllä kovasti, kuinka huipputalo sortui näin ”helppoon” virheeseen.
Kopioinnin ja innoituksen hiuksenhieno ero
Tarve erottautua massasta luksustuottein juontaa Härkösen mukaan aina ylellisyyslakien aikaan, jolloin vain yläluokalla ja valtaa pitävillä oli oikeus tiettyihin tuotteisiin, materiaaleihin ja väreihin. Nyttemmin muoti on tasa-arvoistunut ja kaikki voivat seurata trendejä – itselleen sopivassa hintaluokassa. Mutta edelleen haluttavin tuote on se, mihin vain harvoilla on varaa.
Muotibisneksen sudenkuopat löytyvät Härkösen mukaan alan nopeasta syklistä. Yleisin syy kopiointiin on puhtaasti taloudellinen; huippusuunnittelijat maksavat paljon ja trendit vaihtuvat niin nopeaan tahtiin, että muotitalojen on liian kallista pitää omia suunnittelijoita.
Kopiointi on kuitenkin eri asia kuin trendiin osallistuminen. Härkönen kertoo trendien imitoinnissa olevan kyse lumipalloefektistä: ensin yksi suunnittelija luo uuden trendin, josta muut suunnittelijat tekevät oman tulkintansa.
– Tällaista jäljittelyn muotoa ei pidetä oikeudenloukkauksena. Suunnittelijat osallistuvat aina trendeihin ja siksi useissa muotituotteissa on yhteisiä vaikutteita. Kukaan ei myöskään tee luovaa työtä tyhjiössä, Härkönen huomauttaa.
– Mikäli tuote ainoastaan ilmentää tietyn trendin keskeisiä elementtejä, inspiraatiota tai viittauksia toisen suunnittelijan työstä, kyseessä ei ole kopio. Keskeistä on, pystyykö kuluttaja erottamaan tuotteet toisistaan – vaikkakin tehtävä lähtökohtaisesti on haastava.
Esimerkkinä sallitusta jäljittelystä Härkönen mainitsee Vallilan Mandariini-kuosin, joka tuo mieleen kuvioinnillaan, värimaailmallaan ja jopa nimellään Marimekon Ananas-kankaan.
– Kuosit muistuttavat erehdyttävästi toisiaan, mutta ovat silti tunnistettavasti erilaisia. Kyseessä on tässä tapauksessa suunnittelijan saama inspiraatio toisen työstä eikä sortuminen plagiointiin. Vastaavasti Iittalan Kartio ei malliltaan ole niin poikkeuksellinen, etteikö samaa kuviointia voisi lainata myös muiden mallistossa, Härkönen toteaa.
Huolestuttavampi ilmiö kuin kopiointi on Härkösen mielestä tuoteväärennökset.
– Kopioitu tuote näyttää samalta kuin alkuperäinen, mutta sitä myydään omissa nimissä; tuoteväärennös sen sijaan esittää olevansa alkuperäinen tuote. Globaalisti ongelma on mittava ja taustalta löytyy usein niin järjestäytynyttä rikollisuutta kuin ihmiskauppaa. Tietoisesti väärennettyä tuotetta ostava henkilö tavallaan osallistuu siis itsekin rikokseen, vaikka harva tulee asiaa näin ajatelleeksi.
Muotiala on kaikessa laajuudessaan monimuotoinen, eikä nuori juristi halua jättää alan tutkimusta tähän; keskustelut väitöskirjasta on jo käynnistetty.
– Tavoitteenani on tehdä laajempi rakenneanalyysi alan toimijoista ja näiden välisistä suhteista, Härkönen valottaa tulevaisuuden suunnitelmiaan.
IPR-tuomioistuin
Immateriaalioikeuksia koskevat riidat keskitettiin Suomessa markkinaoikeuteen syyskuun 2013 alusta lähtien. Rikosasiat, myös tekijänoikeuksia koskevat, käsitellään sen sijaan edelleen käräjäoikeudessa.
Markkinaoikeuden ratkaisuista voi valittaa korkeimpaan oikeuteen tai tietyissä tapauksissa korkeimpaan hallinto-oikeuteen.
KUKA
HEIDI HÄRKÖNEN
- OTM, Lapin yliopisto 2013
- Pro gradu: Muotioikeus – fashion law’n synty, ydin ja ongelmat
- Legal Counsel, KPMG Oy Ab, syyskuu 2013–
- Lakimiesliiton jäsen
IPR-lakimies Hannu Halmetoja: Säännöt eivät tiukentuneet – tietoisuus oikeuksista lienee kasvanut
– Designin suojaaminen on erittäin tärkeää yrityksille. Ääritapauksessa kyse voi olla yrityksen tärkeimmästä varallisuuserästä. IPR-oikeuden suojaaminen on pääsääntöisesti edullisin ja tehokkain keino ennaltaehkäistä mahdollisia ristiriitatilanteita, IPR-lakimies Hannu Halmetoja toteaa.
Halmetoja on toiminut IPR-lakimiehenä pian miltei neljännesvuosisadan IPR-talo Berggren Oy Ab:ssä. Työnkuvaan kuuluvat muun muassa patentit, hyödyllisyysmallit, tavaramerkit ja mallioikeudet. Asiakkaina on B2B- ja kuluttajatuotteiden kotimaisia ja kansainvälisiä yrityksiä.
– On ollut mielenkiintoista nähdä IPR-oikeuksien kehitys ja merkityksen kasvu 1980-luvulta tähän päivään. Silti edelleen IPR-oikeuksien ilosanomaa on hyvä levittää suomalaiseen yritysmaailmaan, jotta kotimaisten yritysten kilpailukyky säilyy ja vahvistuu myös kansainvälisillä areenoilla, Halmetoja sanoo.
– Design on käsitteenä todella laaja. Kyse ei ole vain kuuluisien designereiden suunnittelemista tuotteista, vaan designia ovat yhä yleisemmin myös arkiesineet ja päivittäistavarat kuten elintarvikepakkaukset, pölynimurit, hajuvesipullot, mainostelineet ja katuvalaisimet, hän huomauttaa.
Sallitun inspiraation ja kopioinnin raja – oikean ja väärän erottaminen toisistaan – on Halmetojan mukaan veteen piirretty viiva. Sallitun inspiraation voi sanoa olevan taustalla luomistyössä innoittamisessa.
– Sitähän hyvä design on antaessaan wau-elämyksiä ja kimmoketta myös oman designin suunnitteluun. Mutta painopisteen tulee nimenomaan olla oman designin luomisessa.
Hänestä on vaikea sanoa, onko plagiointi todella lisääntynyt.
– Mikä merkitys on IPR-oikeuksien tietoisuuden lisääntymisellä ja yleisemmin omien oikeuksien hanakammin puolustamisessa? Säännökset ja lait eivät ole juuri tiukentuneet, Halmetoja pohtii.
– Välillä tulee kuitenkin mieleen, onko kynnys juridisiin toimiin joskus jopa liian matala.
Halmetoja painottaa, miten tärkeää on tuoda suojamuotojen ulottuvuudet esiin ja miten yrityksille pitää pyrkiä antamaan eväitä tunnistaa paremmin tilanteet, joissa niiden omat oikeudet ovat oikeasti vaaravyöhykkeellä. Hän korostaa lakimiehen roolia ja vastuuta.
– Toisaalta on hyvä olla rakkikoira, joka aggressiivisesti valvoo asiakkaan oikeuksia. Toisaalta pitäisi pyrkiä välttämään ylilyöntitilanteita, joissa oikeuden vaarantuminen ei ole juurikaan todennäköistä. Omista oikeuksista on kuitenkin hyvä pitää kiinni yhä enemmän kilpailluilla markkinoilla.
Hän korostaa sen olevan tärkeää, että IPR-oikeudet ja etenkin designin suoja on tuotu esiin julkisuudessa – kaikkia osapuolia ajatellen.
– Kuluttajalle designin suojaus on lupaus tuotteen laadusta, sen esteettisyydestä ja käytettävyydestä. Suunnittelijalle designin suojaus on yhtä lailla tärkeää, koska se on varmin tae siitä, että suunnittelijan luova työpanos ei mene hukkaan.
Halmetoja muistuttaa, että omista oikeuksista on hyvä pitää kiinni.
– Suomalaisten yritysten kannalta designin suoja laajemmin on vielä käyttämätön voimavara kilpailussa paikasta auringossa.
