Lakimiesliitto on pitkään pitänyt esillä oikeuslaitoksen tehtävien ja resurssien epäsuhtaa ja siitä seuraavaa käsittelyaikojen venymistä. Nyt aihe on saanut osakseen myös poliittisten päättäjien huomion. Eduskunnan perustuslakivaliokunta pyysi kesäkuussa selvityksiä oikeudenkäyntien viivästymisestä niin korkeimmalta oikeudelta, valtakunnansyyttäjänvirastolta, Asianajajaliitolta kuin oikeusministeriöltä ja ulkoministeriöltäkin. Selvitykset valmistuivat lokakuun puolivälissä, ja valiokunta on poikkeuksellisesti julkistanut ne.
Yksimielisiä selvitykset ovat siitä, että oikeudenkäyntien viivästyminen on vakava ongelma. Korkeimman oikeuden selvitys on selvityksistä kovasanaisin katsoessaan, että suomalaisessa oikeusturvapolitiikassa on kannettu huolta periaatteista, muttei niiden toteutumisesta. Selvityksessä todetaan, että järjestelmämme resurssit eivät vastaa sen rakenteita, jolloin jompaakumpaa on muutettava.
Lakimiesliitto on taas valtuuskunnan kokouksen yhteydessä ottanut kantaa oikeuslaitoksen resurssipulaan ja sen vaikutukseen kansalaisten oikeusturvaan. On kestämätöntä, että perinteisesti korkeatasoinen oikeusturvamme on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kiihtyvässä tahdissa tulevien langettavien tuomioidenkin valossa jäämässä jälkeen hyväksyttävästä yleiseurooppalaisesta tasosta. Kun meidän pitäisi voida näyttää mallia, on tarpeen aloittaa ottamalla oppia.
Lakimiehiä koskettaa voimakkaasti paitsi oikeuteen pääsyn venyminen, myös palvelussuhteiden pilkkoutuminen. Tässä lehdessä esitellään tuoreen määräaikaisuustutkimuksemme tuloksia, jotka osoittavat, että työuran alkuvaiheen määräaikaisuuksilla on voimakas vaikutus myös lakimiesten työhön ja henkilökohtaiseen elämään.
Huomionarvoista on, että suuri osa vastaajista katsoi palvelussuhteiden määräaikaisuuksien heikentävän työtehoaan, työmotivaatiotaan, haluaan joustaa työnantajan tarpeiden mukaan tai luottaa esimieheensä. Helpottava vaikutus määräaikaisuuksilla oli vain uusien tehtävien hakemiseen.
Tässä suhteessa määräaikaisuuksien ongelma on samantyyppinen kuin oikeudenkäyntien viivästymisongelma. Kukaan ei hyödy nykytilanteesta.
Oikeuden kustannuksia voidaan yrittää aliresursoinnilla vähentää, mutta viivästymisen kustannukset tulevat joka tapauksessa kansalaisen, yhteiskunnan ja oikeuslaitoksen kannettaviksi. Heikosta oikeusturvasta kärsivät kaikki, eikä mitään todellista säästöäkään synny. Työantaja taas voi yrittää pitää kulunsa kurissa pitämällä työntekijänsä pätkätöissä, mutta saa heikommin motivoituneen ja vähemmän tehokkaan työntekijän, joka ei halua sitoutua työnantajaansa ja pyrkii siirtymään muihin tehtäviin. Työntekijä kärsii jatkuvasta epävarmuudesta, eikä työnantajakaan saa mitä haluaisi.
Usein valintoja tehtäessä joudutaan punnitsemaan vastakkain keskenään ristiriitaisia etuja. Näissä asioissa niin ei ole. Oikeusturvan vaarantamisella ja pätkätyöläisten kyykyttämisellä ei saavuteta mitään muuta kuin epävarmuutta ja epäluottamusta. Kumpaakaan me emme erityisemmin tarvitse.
