Helsingin hovioikeus perustettiin 18.1.1952 (laki 18/1952). Se aloitti toimintansa 1.10.1952 (asetus 289/1952). Syynä sen perustamiseen oli pääkaupunkiseudun suuri lisääntyvä asiamäärä. Helsingin hovioikeus on järjestyksessä Suomen neljäs hovioikeus. Turun hovioikeus perustettiin vuonna 1623, Vaasan 1775 ja Viipurin (nyk. Itä-Suomen hovioikeus) 1839. Perustamisen yhteydessä Helsingin hovioikeudelle siirrettiin myös sotaylioikeudelle kuuluneet tehtävät (laki 19/1952), ja lisäksi sille on uskottu lukuisia muita erityistehtäviä. Alkuaan hovioikeudessa toimi kolme jaostoa.
Marmoripalatsista Pasilaan
Helsingin hovioikeus sai upeat toimitilat arkkitehti Eliel Saarisen (1873–1950) suunnittelemasta Marmoripalatsista (valm. 1918), joka sijaitsee kauniissa Kaivopuistossa osoitteessa Itäinen Puistotie 1. Ulkoasultaan rakennus on lähinnä klassistinen. Sisätilojen jugend-vaikutteiset veistoskoristeet toteuttivat kuvanveistäjät Gunnar Finne ja Emil Wikström sekä lasimaalaukset taiteilija Olga Gummerus-Ehrenström. Hovioikeus toimi Marmoripalatsissa reilut kolme vuosikymmentä, vuosina 1952–1984. Rakennus ei ollut tilajaotukseltaan erityisen sopiva hovioikeuden käyttöön. Nykyisin siinä toimii työtuomioistuin. Talo on arkkitehtonisesti ja kulttuurihistoriallisesti merkittävä suojelukohde.
Valtio oli ostanut Marmoripalatsin kenraali Rudolf Waldenin oikeudenomistajilta jo 9.10.1949 ja samalla luovuttanut kiinteistön oikeusministeriön hallintaan. Walden oli ostanut rakennuksen asunnoksi perheelleen vuonna 1937. Alkuaan talon oli rakennuttanut yksityiskodikseen ja taidegalleriakseen ruotsalaissyntyinen ruukinpatruuna ja taiteenkeräilijä August Keirkner (1856–1918). Hänen huomattava taidekokoelmansa siirtyi testamenttilahjoituksena Ateneumin taidemuseolle vuonna 1945. Todellinen oikeuspalatsi se ei siis ollut. Rakennuksen tarjoamiin puitteisiin hovioikeuden oli kuitenkin sopeuduttava.
Varsinaisia hovioikeustiloja ei ollut Suomessa rakennettu sen jälkeen kun Carl F. Adelcrantzin suunnittelema Vanhan Vaasan hovioikeudentalo (valm. 1786) ja C. A. Setterbergin uusi hovioikeudentalo (valm. 1862) valmistuivat. Uuden Vaasan hovioikeudentalo on ollut käytössä kohta 150 vuotta ja soveltuu edelleen hyvin tarkoitukseensa. Lisäksi sillä on ajanmukaiset istuntotilat Jyväskylän ja Porin oikeustaloissa. Heikki Pihlajamäen mukaan tällaisen perinteen varaan Helsingin hovioikeuden toimitiloja alettiin 1950-luvun alussa suunnitella.
Hovioikeuden toimintojen ja henkilöstön määrän kasvaessa se joutui hankkimaan lisätilaa lähialueelta. Hovioikeus jatkoi toimintaansa Marmoripalatsin, Tehtaankadun ja Puistokadun tiloissa aina Pasilan hovioikeudentaloon muuttoon saakka. Itä-Pasilan alueelle keskittyi muitakin valtion virastoja. Arkkitehtitoimisto Kahri & Lohmanin suunnittelema Helsingin uusi hovioikeudentalo valmistui, ja se vihittiin käyttöönsä 1.10.1984. Sen osoitteena oli Radanrakentajantie 5. Suunnitteluvaiheessa hovioikeudessa toimi 12 jaostoa. Rakennus tyydytti silloin hovioikeuden odotuksia ja vaatimuksia.
Salmisaarentalo eli Helsingin oikeustalo
Vuonna 2008 varmistui, että hovioikeus saa uudet asianmukaiset toimitilat Salmisaarentalosta, koska vanhat tilat olivat jo peruskorjauksen tarpeessa ja tekniikkakin odotti uudistusta. Hovioikeuden käyttöön muutettiin ja korjattiin Altia Oy:n entisen pääkonttorin arvokkaat tilat. Hovioikeus siirtyi uusiin tiloihinsa kesäkuussa 2010 osoitteeseen Salmisaarenranta 7 I.
Helsingin oikeustalosta, jota kutsutaan myös nimellä Salmisaarentalo, on muotoutunut mittava oikeudellinen keskus. Hovioikeuden vieressä sijaitsee Helsingin käräjäoikeus ja rakennuksessa ovat lisäksi Helsingin kihlakunnan syyttäjänvirasto sekä Helsingin oikeusaputoimisto. Porttirakennuksessa on useita asianajotoimistoja.
Funktionalistista teollisuusarkkitehtuuria edustava Salmisaarentalo rakennettiin arkkitehti Väinö Vähäkallion (1886–1959) suunnitelmien mukaan vuosina 1937–1940 alkuaan Oy Alko Ab:n tehtaaksi, pääkonttoriksi ja keskusvarastoksi ja sitä on laajennettu jälkeenpäin. Tilat muutettiin ja korjattiin Helsingin oikeustalon käyttöön Museoviraston valvonnan alla kunnioittaen alkuperäistä arkkitehtuuria. Rakennus on suojeltu asemakaavalla. Muutoksen pääarkkitehtina toimi Arkkitehtitoimisto Tuomo Siitonen Oy. Sisustuksesta vastasi sisustusarkkitehti Paula Salonen.
Hovioikeudella on nyt käytössään 8 000 neliötä ja 11 istuntosalia, kuten oli Pasilan hovioikeudentalossakin, ja noin 160 huonetta uusine kalusteineen. Nykyisin hovioikeuden palveluksessa on 170 työntekijää. Presidentti Mikko Könkkölän mukaan tietyt hovioikeuden tilat, kuten kirjasto, ovat myös käräjäoikeuden käytettävissä, jopa istuntosalien yhteiskäyttö voi olla mahdollista.
Hovioikeuden tilojen kellarikerroksessa sijaitsee arkisto. Ensimmäisessä kerroksessa on pysäköintihalli. Toisessa kerroksessa ovat asiakaspalvelupiste, istuntosalit sekä syyttäjien ja asianajajien huoneet. Kolmannen ja neljännen kerroksen tiloissa sijaitsevat henkilökunnan työhuoneet. Näistä osa on suojeltuja tiloja (presidentin ja laamannien työhuoneet sekä eräät kokoushuoneet), joissa on säilytetty alkuperäiset puupaneloinnit ja huonekalut. Neljännessä kerroksessa on upea kirjasto eli informaatiokeskus. Sisustuksessa henkii funktionalistisen aikakauden hieno selkeä ja rauhallinen tunnelma.
Hovioikeuden ”perintöjä”
Hovioikeudelle on karttunut liki kuudenkymmenen toimintavuoden aikana joitakin arvokkaita taideteoksia ja esineitä. Niitä on saatu pääasiallisesti lahjoituksin. Hovioikeuden kokoelmiin kuuluu myös joitakin omia ja valtion taideteostoimikunnan hankintoja. Hovioikeuden perustamisajalta on muun muassa arvokas nahkapäällysteinen Raamattu, jossa on merkintä: ”Tämä ensimmäisen suomenkielisen raamattulaitoksen faksimilepainos on Werner Söderström Osakeyhtiön kustannuksella jäljennetty Porvoon lyseon omistamasta alkuperäisestä kappaleesta ja painettu Kankaan paperitehtaan valmistamalle paperille kustannusliikkeen laakapainossa Porvoossa 1942.” Hovioikeus sai sen 1.10.1952 lahjoituksena. Todennäköisesti Raamattua on käytetty hovioikeuden auskultantiksi tulleen kandidaatin tuomarinvalan annossa.
Raamattu on vanhastaan kuulunut oikeussaliin. Käsi Raamatulla todistajat ovat kautta aikojen vannoneet todistajavalansa. Vanha perinne on alun alkaen edellyttänyt, että Raamattu avataan todistajavalan yhteydessä kohdasta Jesaja 53:4. Raamattu ilmentää ajatusta, että oikeus tulee viime kädessä Jumalalta. Mitään velvoitetta Raamatun käyttämiselle oikeussalissa Suomen laki ei tunne, vaikka se salissa esillä onkin.
Hovioikeuden syntymäajan esineistöä on myös puheenjohtajan nuija, jota koristaa oikeudenjumalatar miekkoineen ja vaakoineen. Kuvassa on lisäksi Helsingin vaakuna. Sama aihe esiintyy niin ikään hovioikeuden sinetissä ja leimassa. Helsingin vaakuna esiintyy myös puheenjohtajan istuimessa, jonka Helsingin kaupunki lahjoitti, kun hovioikeus perustettiin. Sekä Valaraamattu että puheenjohtajan nuija ja istuin kuuluvat edelleen täysistuntosalin tarve-esineistöön.
Hovioikeuden ”perintöihin” kuuluu tuomarinviitta, joka on Suomessa harvinainen, mutta muun muassa Keski-Euroopassa yleinen. Viitta tuli ajankohtaiseksi, kun sotaylioikeus sulautui hovioikeuteen ja asepukujen käytöstä samalla luovuttiin. Presidentti Y. J. Hakulinen teki aloitteen tuomarinviitoista ja niiden käyttämisestä suullisissa istunnoissa. Viitat jäivät pian käytöstä pois perinteittemme vastaisina. Emerituspresidentti Erkki Rintala on kirjoittanut viitasta tuomarin velvollisuuksien korostajana ja samalla selvittänyt hovioikeuden viitasta 1950-luvulla syntynyttä kiivasta keskustelua.
Katso Oikeudenjakajien perintöjä. Käräjäarkusta tuomarinviittaan. Kirjassa Oikeuden kuva. Toim. Virpi Harju. Eduskunnan kirjaston tutkimuksia ja selvityksiä 5. Helsinki 2000.
Hovioikeuden arvokkaisiin taideteos lahjoituksiin kuuluu niin ikään tekstiilitaiteilija Dora Jungin arvokas suurikokoinen kuvakudos Uudenmaan arki vuodelta 1953. Kuvakudoksen ovat lahjoittaneet Helsingin hovioikeuden piirin kunnat. Myös kuvanveistäjä Walter Runebergin Patria/Lex-veistoksen (1894) pronssinen pienoisjäljennös on esillä hovioikeudessa. Suomen Asianajajaliitto lahjoitti sen vuonna 1953.
Hovioikeus on vaalinut muotokuvaperinnettä. Sille on karttunut sen toiminnan aikana kuusi presidentin edustusmuotokuvaa, jotka on sijoitettu täysistuntosaliin. Hovioikeus on saanut huomionosoituksena myös kaksi mitalia, Kimmo Pyykön Oikeuslaitosmitalin ja Kauko Räsäsen Hovioikeusmitalin. Täysistuntosalissa on esillä myös Altia Oy:n vuonna 2010 lahjoittama arvokas antiikin kreikkalainen amfora-maljakko, joka on ajalta n. 150 jKr. Lisäksi Altia Oy:n vuoden 2010 lahjoituksiin kuuluu muun muassa veistoksia, kuten kuvanveistäjien Raimo Utriaisen pienoismalli Aallonharjalla eli Vooki (1974) ja Tapio Junnon Kuuikkuna (1971).
Hovioikeuden tilojen taidesijoittelu on tällä hetkellä vielä kesken. Esimerkiksi lopullista sijoituspaikkaansa odottavat vielä valtion taideteostoimikunnan hankkimat 24 teosta, jotka ovat pääasiallisesti grafiikkaa ja maalauksia.
Hovioikeus on tuomioistuimena nuori eikä sille niin ollen ole vielä kertynyt oikeusaiheista kuvataidetta. Toivomuksena olisi, että hovioikeus hankkisi tai saisi oikeudenhoitoa symboloivaa taidetta.
Teoksella voitaisiin esimerkiksi juhlistaa vuonna 2012 kuusikymmentä vuotta täyttävää Helsingin hovioikeutta.
