Sota on tullut lähelle. Emeritusprofessori Martti Koskenniemen mukaan suuret kriisit saavat aina aikaan sen, että julkisuudessa syntyy mielenkiintoa kansainvälistä oikeutta kohtaan.
– Esimerkkejä riittää, kuten Jugoslavian seuraantosodat, Ruandan kansanmurha ja Yhdysvaltain laiton hyökkäys Irakiin. YK:n peruskirjaan sisältyvät oikeussäännöt asevoiman käytöstä ja sodankäynnistä alkavat kiinnostaa. Nyt mielenkiintoa lisää se, että kyse on Euroopasta.
Koskenniemi toteaa kansainvälisen oikeuden heijastavan maailmaa, myös joidenkin maiden suurvalta-asemaa. Se ei ole sarja idealistisia toiveita, vaan reaalimaailman kuva.
– On väärin ajatella, että kansainvälinen oikeus puhuu totuutta vallalle eli speaking truth to power. Kansainvälinen oikeus mahdollistaa valtioiden toimintaa ja antaa niille sen vallan, joka niillä on.
– Valtioita ei voi pakottaa sellaiseen, mitä ne eivät halua. Mutta on niiden itsensä kannalta hyödyllistä, että sopimuksista pidetään kiinni ja velvoitteet täytetään.
Kansainvälinen oikeus mahdollistaa valtioiden toimintaa ja antaa niille sen vallan, joka niillä on.
Koskenniemi sai vuonna 2021 arvostetun Suomen tiedepalkinnon. Palkintoperustelujen mukaan hän jo väitöstutkimuksessaan osoitti kansainvälisen oikeuden argumentaation väistämättä avautuvan ei-oikeudellisiin suuntiin. Kansainvälisellä oikeudella operoidaan epätäydellisessä maailmassa.
Koskenniemen tutkimuksissa yhdistyvät kansainvälisen oikeuden käytännön ymmärrys sekä monipuolinen teoreettinen pohdinta ja kriittinen tarkastelu.
Oikeusnormit näkyvät arjessa
Koskenniemen mukaan juristien olisi hyvä tietää, että suurin osa kansainvälisestä oikeudesta on vankkumatta noudatettua oikeusjärjestelmää.
Koko globalisaatio poliittisine ja taloudellisine järjestelmineen perustuu kansainvälisiin normeihin, joita valtiot noudattavat ja joiden varassa tavarat, ihmiset ja pääomat liikkuvat. Kansainvälinen oikeus sääntelee ensisijaisesti valtioiden välisiä suhteita sekä kansainvälisten järjestöjen toimintaa. Valtava määrä globalisaatiota toimii kansainvälisten normien pohjalta.
– Posti kulkee, junat liikkuvat ja lentokoneet lentävät, sopimukset pidetään, YK ja ILO toimivat. Kansainvälistä oikeutta ovat ne tuhannet valtiolliset sopimukset, joiden nojalla kauppa toimii ja yksityiset yrittäjät investoivat valtiosta toiseen. Ilman näitä oikeusnormeja emme voisi elää hetkeäkään sillä tavalla kuin elämme nyt.
Ilman näitä oikeusnormeja emme voisi elää hetkeäkään sillä tavalla kuin elämme nyt.
Kansainväliset pakotteet ovat olleet yksi Koskenniemen tutkimuskohde, minkä ansiosta hän myös pätevöityi Helsingin yliopiston professuuriin. Sääntöjen tärkeyden huomaa, kun tarkastellaan Venäjään kohdistettujen pakotteiden merkitystä.
– Vaikutus Venäjään on valtava, ja siinä näkee, että Venäjäkin on ollut sidottuna hyvin tiheään normiverkostoon. Lopultakin sodan ja rauhan kysymykset ovat kansainvälisen oikeuden viimeinen horisontti, jossa sillä on kaikkein vähiten merkitystä.
Sodan ja rauhan kysymyksissä kansainvälinen oikeus ei vastaa niitä humanitaarisia pyrkimyksiä, joita liberaalissa maailmassa on kansainväliselle oikeudelle asetettu.
Mitä suuremmasta kriisistä on kyse, sitä vaikeampi sitä on hahmottaa juridisesti.
– Sodan ja rauhan kysymyksissä kansainvälinen oikeus ei vastaa niitä humanitaarisia pyrkimyksiä, joita liberaalissa maailmassa on kansainväliselle oikeudelle asetettu. Sotatila on se Akilleen kantapää.

– On hyvin vaikea kuvitella, että Venäjän nykyinen johto voisi enää olla missään tekemisissä muun maailman kanssa, sanoo Martti Koskenniemi.
Valvontamekanismit puuttuvat
Sodan oikeussääntöjä on tehty 1800-luvun lopusta saakka. Ne on integroitu useimpien valtioiden sotilaskoulutukseen, esimerkiksi Venäjällä, Ukrainassa ja Suomessa.
Väkivalta, kidutus, nöyryyttävä kohtelu ja murha ovat kiellettyjä. Koskenniemi sanoo sotaa koskevien sopimusten olevan heikkoja, sillä niiden soveltaminen perustuu sotilaalliseen kuriin.
Sotaa koskevat sopimukset ovat heikkoja, sillä niiden soveltaminen perustuu sotilaalliseen kuriin.
– Nythän näyttää siltä, ettei Venäjällä sellaista kuria ole.
Vahvemmat sopimukset vaatisivat tehokkaita valvontamekanismeja. Valtiot eivät ole olleet valmiita niitä perustamaan.
– Samanlaisia täytäntöönpanomenettelyjä ei ole saatu aikaiseksi kuin esimerkiksi kansainvälisen kaupan tai investointien suojaamisen alalla.
Suurvallaksi omilla säännöillä
Historiasta saadaan selityksiä nykyhetkeen. Koskenniemen mukaan Berliinin muurin kaatumisen jälkeen syntyi vääristynyt käsitys liberaalista maailmanjärjestyksestä: että kaikista valtioista tulisi enemmän tai vähemmän länsieurooppalaisia.
– Vähän arrogantisti lännessä oletettiin, että muut maat luopuvat omista identiteettipyrkimyksistään ja kansallisuuteen liittyvistä arvoistaan sekä ryhtyvät viettämään samanlaista elämää kuin mekin.
Oletus osoittautui virheelliseksi suhteessa islaminuskoiseen maailmaan, Itä-Eurooppaan sekä suureen osaan kehittyviä maita. Länsi astui näiden maiden varpaille ja sai niistä vastustajan itsellensä.
– Emme ole koskaan olleet oikein hyviä ymmärtämään ulkopuolisia maita.
Venäjä asettautuu pelaamaan eri säännöillä kuin mitä lännessä olisi haluttu ja joita on usein myös noudatettu.
Koskenniemi toteaa, että Venäjän mukaan kylmän sodan jälkeen liberaali länsi on jättänyt huomioimatta Venäjän edut ja pyrkinyt muuttamaan sen joksikin muuksi kuin mitä se on. Venäjä haluaa takaisin poliittisen suurvallan aseman, mikä ei ole mahdollista lännen säännöillä.
– Venäjä ajattelee, että useimmat oikeusnormit ovat läntistä hapatusta ja että se on niiden ylä- ja ulkopuolella. Venäjä asettautuu pelaamaan eri säännöillä kuin mitä lännessä olisi haluttu ja joita on usein myös noudatettu.
Fokus Putinista sotilaisiin
Kansainvälisiä normeja on pyritty uudistamaan ja vahvistamaan kriisien jälkeen. Ensimmäisen maailmansodan päätyttyä Versailles’n rauhankonferenssissa luotiin Kansainliitto ja toinen maailmansota johti YK:n syntyyn.
– Suuret kriisit vaikuttavat usein niin, että niiden jälkeen saadaan aikaan reformeja. Ukrainan kriisi ei ole riittävän suuri, mutta se voi vaikuttaa kansainväliseen rikosoikeusjärjestelmään.
Ukrainan kriisi voi vaikuttaa kansainväliseen rikosoikeusjärjestelmään.
Haagin kansainvälisen rikostuomioistuimen ICC:n syyttäjäviranomainen on jo aloittanut tutkintansa Ukrainan väitetyistä sotarikoksista. Näyttäisi, että sotatoimia on kohdistettu siviileihin.
Koskenniemi korostaa, ettei sotarikoksissa kannata fokusoitua Putiniin.
– Voidaanko osoittaa, että Ukrainan alueella tehdyt sotarikokset johtuvat Putinin määräyksestä tai ettei hän ole ryhtynyt toimenpiteisiin niiden ehkäisemiseksi? Ja missä on sellainen poliisi, joka marssii Kremliin, lyö käsiraudat Putinin ranteisiin ja vie hänet linnaan?
Missä on sellainen poliisi, joka marssii Kremliin, lyö käsiraudat Putinin ranteisiin ja vie hänet linnaan?
Tärkeämpää ja realistisempaa on saada pidätetyiksi ne henkilöt, jotka ovat määränneet tai tehneet sotarikoksia paikan päällä. Jos pidätysmääräys on olemassa ja he liikkuvat Venäjän ulkopuolella, Euroopan tai muun maan maahantuloviranomainen saa heidät kiinni.
Suurin osa kansainvälisestäkin rikosoikeudesta toteutuu kansallisissa tuomioistuimissa. ICC:n tavoitteena on käsitellä sotarikoksia vain siltä osin kuin kansallisilla tuomioistuimilla ei ole kykyä tai halua nostaa syytteitä ja käsitellä niitä. Koskenniemi ei usko, että Venäjällä on intressiä tuomita sotarikollisia.
Sotaa seuraa aina rauha
Koskenniemi kuitenkin ihmettelee, ettei Venäjä välitä edes universaalisti hyväksytyistä YK-normeista, jotka käsittelevät hyökkäystekoa.
– Venäjän YK:n turvallisuusneuvostossa antamissa lausunnoissa mainitaan vain sivumennen ainoa YK:ssa voimankäyttöä oikeuttava normi eli itsepuolustus. Mitään oikeaa näyttöä ei esitetä siitä, että Venäjää olisi uhannut hyökkäys. Tämä osoittaa, ettei Venäjällä ole kiinnostusta keskustella omista toimistaan oikeusnormien alaisuudessa.
Venäjällä ei ole kiinnostusta keskustella omista toimistaan oikeusnormien alaisuudessa.
Sotarikoksetkin Venäjä kuittaa valeuutisina. Vakavasti otettava valtiojohtaja sanoisi, että olemme kuulleet näistä, olemme huolestuneita ja tutkimme ne.
– On hyvin vaikea kuvitella, että Venäjän nykyinen johto voisi enää olla missään tekemisissä muun maailman kanssa.
Koskenniemi toteaa, että sotaa seuraa aina rauha. Ensin täytyy syntyä jonkinlainen sotilaallinen ratkaisu. Sen jälkeen aukeaa mahdollisuus diplomatialle, kolmansille neuvotteluosapuolille, välitystoiminnalle, myös YK:n pääsihteerin välitystoiminnalle.
– Tällä hetkellä oikeudellisella puolella ei ole mitään tehtävissä.
Mummolta näkökulma maailmaan
Emeritusprofessorilla on juuret kulttuurisuvussa, sillä hänen isoisänsä oli kirjallisuustieteilijä, runoilija V.A. Koskenniemi ja isoäitinsä estetiikan ja kielten maisteri Vieno Koskenniemi.
– Mummoni kanssa matkustelimme paljon, ja hän on vaikuttanut olennaisesti näkökulmaani maailmaan.
Kansainvälisen oikeuden alalla meritoituneelle Koskenniemelle juristiksi päätyminen ei ollut alun alkaen ihan selvä valinta.
– Ajattelin poliitikon uraa, johon juristin koulutuksesta sai hyvän pohjan. Opiskelin 1970-luvulla, ja silloin kaikki oli poliittista. En halunnut pykälämieheksi. Mietin, että ulkopolitiikan alalla olisi mukava toimia.
Päällikköni UM:ssä katsoivat akateemisia harrastuksiani hyvällä.
Koskenniemi viihtyi ulkoministeriössä oikeudellisten tehtävien parissa.
– Päällikköni UM:ssä katsoivat akateemisia harrastuksiani hyvällä. Kun yliopistosta tarjottiin professuuria, piti miettiä, sillä olin tuolloin kansainvälisen oikeuden yksikön vt. päällikkö, tehtävät olivat mielenkiintoisia ja etenin hyvin.
Koskenniemi oli ensin vuoden virkaa tekevänä professorina.
– Kun olin antanut tutkimukselle pikkusormen, vei se sitten lopulta koko käden.
Martti Koskenniemen vinkki juristin polulle
Oikeusnormeihin tulee suhtautua kriittisesti. Maailma on ne tuottanut, ja siksi niillä yksin ei maailmaa paranneta. Mutta oikeusnormit ovat välttämätön osa parempaa maailmaa.
Martti Koskenniemi on mukana SuomiAreena-tapahtumassa Porissa 11.7.2022 Lakimiesliiton järjestämässä keskustelutilaisuudessa. Myös tuolloin pureudutaan kansainvälisen oikeuden ja politiikan suhteeseen.