Olen tutustunut miinalaiva Pohjanmaahan ja voin vakuuttaa, että sen ruumaan mahtuisi enemmänkin kuin 18 somalimerirosvoksi epäiltyä. Kaksi rosvoa ei vie enempää tilaa kuin yksi miina. Mutta ihan sama, mahtuu tai ei. Kiinnioton jälkeen uutiset tulivat ja niiden mukaan kiinniotettujen oikeudenkäyntiä ei järjestettäisi Suomessa. Pääsiäisen alla tuli uutinen: koko remppa päästetty kotiinsa.
Huudan, kuten Kansanradion keskustelijat huutavat: On se niin väärin, väärin! Kyllä asia on niin, että jos suomalaisalus ottaa kiinni merirosvoja, on heidät kaikki tuotava Suomeen ja nimenomaan Helsinkiin, ei minnekään Upinniemen laivastoasemalle saati Turkuun. Helsingissä laiva voi tulla melkein oikeustalon ovelle.
Olin nimittäin ehtinyt jo iloita, että nythän vasta juttu saadaan. Se merkitsisi kahdeksalletoista asianajajalle kullekin uutta autoa ja sihteerien huoneisiin vaikka uudet verhot. Tai verojen ja kulujen jälkeen vanhaan autoon itsekukin saisi uuden pakoputken.
Miettikääpä: Ensin olisi kuulusteluja satoja tunteja. Tulkkausongelmat jo veisivät aikaa eli kävisi kuten minulle aloittaessani taannoin arabiankielen tulkin kanssa asiakasneuvottelun. Sanoin asiakkaalle hyvää huomenta – tulkki alkoi kääntää sanomaani, ja ihmettelin, että miten kahden sanan kääntäminen kestää ja kestää. Mutta kyseisen asiakkaan kulttuuriin eivät kuulemma sovi lyhyet ilmaisut. Täytyy kertoa, että heräsimme kauniiseen aamuun ja tulimme tänne sovittuun neuvotteluun ja tunsimme iloa, että tapasimme tai muuta sellaista. Kello tikitti, raks, raks, raks!
Kahden viikon välein olisi vangitsemisasian uudelleenkäsittely, vapaalle päästämisen edellytysten tutkinta koko laivalastilliselle, jokaisessa välissä olisi ollut neuvottelu (tulkin tai kahden kanssa – heimokielestä arabiaksi ja arabiasta englanniksi ja englannista suomeksi ja koko hoito päinvastoin). Raks, raks!
Puolustuksen olin jo ehtinyt suunnitella. Kuten yleensä lukiessani jotakin oikeussalin ovet mahdollisesti minullekin avaavasta tapahtumasta. Sommittelen väitteet ja vastaväitteet heti. Onko Helsingin käräjäoikeus toimivaltainen, tuleeko Suomen laki sovellettavaksi ja onko teko edennyt yritykseksi, kun kerran valmistelu ei ole rangaistavaa (ainakaan vielä). Ja mikä on oman asiakkaani osuus, oliko hän viaton kalastaja, tietämätön singoista ja muista aseista, oliko hänet pakotettu, vaikuttivatko klaaniriidat asioissa ja kertomuksissa? Kyllä olisi puolustusasianajajilla, minä mukaan lukien, ollut hauskaa!
Ottaisin asiaan myös laajemmin kantaa. On se niin väärin, väärin, täysin väärin, ensin rannikot ryöstökalastetaan puhtaiksi jättitrooleilla ja paikallisilta kalastajilta viedään leipä ja sitten mekastetaan, kun paikalliset, kuten nimenomaan minun, minun päämieheni, yrittää saada vähän takaisin siitä, mitä isältään ryöstettiin. Näissä unelmissa hankin kotiini flyygelin. Sen parissa rentoutuisin sitten suuren juttupäivän jälkeen.
Mutta se siis siitä suuresta jutusta. Kuivui alkuunsa. Kyllä kapteeni Kaarna oli oikeassa Tuntemattomassa sotilaassa: ”Mikäs täällä? Mitä minä näen? Nyt, nyt te olette vallan erehtyneet. Ai…jaai poojaat, poojaat. Ei sotaa näin käydä…Eheei. Eheei. Ei tämmöisestä sodasta tule mitään.”
Onneksi varovaisena miehenä olin alkuun vain vuokrannut flyygelin. Palautan huomenna.
