Akateemisista aloista työn ja kulttuurin arvostus näkyy exlibriksissä erityisesti lakimiesten, lääkärien, opettajien, professorien ja teologien ammattikunnissa, jotka on ikuistettu merkkeihin monin eri tavoin kiehtovana pienoistaiteena.
Kirjan omistusta tarkoittava exlibris on latinaa. Käsitteenä sana kirjoitetaan yhteen, mutta merkissä se esiintyy kahdessa osassa Ex libris.
Juurilla on ikää
Alan juuret ovat historiassa papyruskääröjen aikakaudessa. Vanhin tunnettu fajanssiplaketti omistajalaattana kuului faarao Amenofis III:lle ja hänen kuninkaalliselle puolisolle Tiille, jotka elivät 3 400 vuotta sitten. Babylonian savitauluistakin 669–629 eKr. löytyy vastaava merkintä leimana ”Assurbanipalin, maailman kuninkaan oma”.
Paperin keksiminen on ajoitettu Kiinaan vuoteen 105, mutta ensimmäinen irrallinen paperille painettu exlibris on peräisin vasta 900-luvun Japanista.
Suomeen ala tuli 1500-luvulla luostareissa käsin kirjoitettujen teosten päälikanteen tehtyinä superexlibriksinä, joista tunnetuimmat kuuluivat Mikael Agricolalle ja Erik Sorolaiselle (Ericus Erici). Vanhin ladottu exlibriksemme valmistui 1686 Turun akatemian kirjapainossa vouti Johan Haaksille (Hacks).
Varhaisin nykymuotoinen, kuvallinen exlibris on tiedemiespiispa Carl Fredrik Andreas Mennanderin (1712–1786) raamatullinen merkki, jossa Jeesus on Golgatan ristillä. Tuon aikakauden kirjallisuus oli pääasiassa teologista tai luonnonhistoriallista.
Juridiikan historiaa
”Mut laki, ennen mua syntynyt, myös jälkeheni jää.” Nämä tutut Runebergin sanat (käännös Paavo Kajander) lausui maaherra Wibelius Vänrikki Stoolin tarinoiden Maaherra-runossa. Ruotsi oli jo hävinnyt Suomen sodan 1808–1809 ja venäläiset esittivät uhkavaatimuksiaan. Wibelius tukeutui Ruotsin lakiin. Venäjän keisari oli luvannut, että Ruotsin lait olisivat Suomessa edelleen voimassa. Sotilaiden uhkauksilla ei ollut katetta ja ne raukesivat. Albert Edelfeltin Maaherra-maalaus kuvaa tätä tapahtumaa.
Suomen laki pohjautuu Ruotsin vuoden 1734 lakiin. Näin päätettiin Porvoon valtiopäivillä vuonna 1809, ja osa tästä laista on edelleen voimassa. Suomessa eduskunnalla on lainsäädäntövalta.
Tietysti lainsäädännön juuret ovat paljon syvemmällä historiassa. Vanhimmat lainoppineiden exlibrikset ovat aiheeltaan aatelisvaakunoita tai monogrammeja. Suomessa niitä on erittäin vähän, sillä ne sijaitsivat pääosin Akatemian kirjastossa, joka tuhoutui Turun palossa 1827.
Saksassa 2003 painettu teos ”Exlibris für juristen” esittelee ikivanhojakin exlibriksiä, joiden todellista ikää on vaikea määritellä, mutta hyvänä esimerkkinä on vuonna 1582 kaiverruksena valmistunut Blasius Hellwigin exlibris. Kirjan ainoa suomalaismerkki on Vilho Askolan 1932 tekemä Erkki Saarisen exlibris.
Nuoret rynnistävät
Kansalaisten yleistietämys on luultua heikompi, näyttelyissä merkkejä on ihmetelty esimerkiksi kotiviinipullojen etiketeiksi. Yleinen harhaluulo on, että merkki täytyy ansaita ja se on anottava joltain arvovaltaiselta raadilta.
Useimmat hankkivat exlibriksen puhtaasta mielenkiinnosta. Kymmenen prosenttia tekee merkin itse, muut tilaavat sen taiteilijalta tai saavat lahjaksi. Aikaisemmin eläkkeelle siirryttäessä työyhteisö saattoi muistaa keinutuolilla ja exlibriksellä; nyt merkin voi saada jo rippi- tai ylioppilaslahjana.
Yhä nuoremmilla on exlibris, jonka he suunnittelevat tietokoneella ja tulostavat. Vanhempi sukupolvi kaiversi linotekniikan merkin askartelukerhoissa korkkimaton ylijäämäpalaan tai leimasi kirjansa halkaistuun perunaan tehdyllä alkeellisella merkillä. Nyt exlibriksiä tehdään jälleen koulujen kuvataidetunneillakin.
Alan kokouksissa harrastajat ovat keski-ikäisiä tai vanhempia. Se on tuttu ilmiö, lapset täytyy saada vähintään yläasteikäisiksi ennen kun vanhemmat voivat keskittyä paremmin omiin harrastuksiinsa.
Motiivit symboliikassa
Innostuksen heräämistä harrastukseen on havainnollistettu täyskädellä. Peukalo kuuluu kirjallisuudelle, merkki hankitaan kunnianosoitukseksi kirjalle ja niille elämyksille, joita lukeminen on tuottanut.
Etusormen ansaitsee miniatyyritaide ja sen houkuttava vetovoima. Näyttelyissä huomaa, miten katsojat lumoutuvat verratessaan saman aiheen erilaisia toteutuksia.
Seuraavat sormet on pyhitetty kotiseutuhistorialle ja sukututkimukselle. On kiehtovaa huomata, miten kirja on siirtynyt sukupolvelta toiselle.
Pikkurilli vie keräilyn pariin. Tyypillisin yhdistyksemme uusin jäsen on henkilö, jolla ei ole vielä exlibristä, mutta hänellä on vakaa tarkoitus se hankkia. Liittymislomakkeen merkintä ”ei kerää” muutetaan usein heti, kun oma merkki on valmistunut.
Perinteinen tapa merkitä omistus nimikirjoituksella on vaihtunut exlibrikseen. Edesmenneen muistoa suku on voinut kunnioittaa ennen kirjaston jakoa In Memoriam -merkillä.
Jokainen on lapsena kerännyt jotain kiiltokuvista postimerkkeihin ja vanhempana antiikista numismatiikkaan. Exlibriksiin perehtyminen syventävin tutkimuksin avartaa keräilyn harrastusta aivan uusiin ulottuvuuksiin, kun erikoistuu läheiseksi koettuun teemaan kuten kollegoiden exlibriksiin.
Monipuolinen harrastus
Alan kansainvälinen liitto FISAE kokoaa 33 maan harrastajat parillisina vuosina kongressiin, jossa neljän vuorokauden aikana aamusta iltaan ihmiset vaihtavat exlibriksiä ja tutustuvat näyttelyihin. Asiaan vihkiytymättömiä paperilappuihin keskittymisen näky voi huvittaa.
Lokakuussa Kiinan kongressiin osallistui yhdistyksestämme 22 henkilön delegaatio. Maailmanlaajuisista keräilymuodoista exlibristit ovat ainoina säilyttäneet oravannahkakulttuurin ja he ovat ylpeitä siitä. Omaa merkkiä ei myydä, kokoelmat karttuvat pääosin vaihtamalla.
Seuraava järjestäjä 1950-luvulla alkaneille maailmankongresseille on Turkki 2010. Suomi saa ensi kerran isännyyden 2012, jolloin exlibristit kokoontuvat Naantalissa.
Pohjoismaissa ja Baltiassa pääpaino on kirjaan liimattavilla merkeillä, jotka ovat useimmiten offsetilla painettuja, puupiirroksin vedostettuja tai tietokoneilla tehtyjä. Keski-Euroopassa kiinnostus on selvästi siirtynyt arvotaiteen suuntaan korkeatasoisena metalligrafiikkana ja exlibrikset ovat tauluina.
Harrastusta moni pitää hiipuneena, vaikka se on nyt maassamme kaikkien aikojen suosionsa huipulla. Suomessa arvioidaan olevan noin 22000 exlibristä, joista reippaasti alle sata on vanhempia kuin sata vuotta.
Arvostettu oikeustiede
Amatöörin on joskus vaikea ymmärtää lakitekstiä. Se tuntuu olevan niin kiemuraista, ettei siitä ota mikään selvää. Juuri kun luulee ymmärtäneensä tekstin, löytyykin porsaanreikä, joka muuttaa kaiken. Laissa on käsitteitä, jotka tuntuvat amatööreillekin tuttuilta, mutta ehkei niiden merkitystä kuitenkaan tarkalleen tiedetä. Hätävarjelun liioittelu on tuttu käsite, jota käytetään muulloinkin kuin lakitekstissä. Virheellisesti, sanovat lain-oppineet.
Harvemmin exlibriksessä näkee lakikirjaa, mutta niitäkin on. Erkki Tantun 1981 valmistuneeseen, neuvottelevan lakimiehen Mauno Turusen exlibrikseen on kuvattu kaksikasvoinen Janus, joka ei välttämättä symboloi lakia. Kuitenkin Janus-kasvot pitävät yllä tasapainoa eri asioiden kesken, joten se sopii hyvin oikeusoppineen exlibrikseen. Tasapainoa ja tasapuolisuutta lain kanssa tekemisissä olevat juuri tarvitsevat.
Juristin exlibris
Miten juristien exlibriksen erottaa muista? Helpolla. Niissä on joko pykälän kuva tai vaaka. Muutamia poikkeuksia toki löytyy. Pykälänmerkki on niin pieni, että se on helppo ujuttaa merkissä mitä ihmeellisimpiin paikkoihin. Vaaka on
oikeudenmukaisuuden ja tuomiovallan vertauskuva.
Oikeudenmukaisuuden jumalatar Justitia kuvataan vaaka kädessä ja silmät sidottuna punnitsemassa hyviä ja pahoja tekoja: hän ei saa katsoa henkilöä, koska laki on kaikille sama. Exlibriksissä vaakakuppeihin on joskus laitettu punnittavia asioita. Niissä voi olla kirjoja, urheiluvälineitä ja muita harrastuksiin liittyviä asioita.
Tuomarin hahmon lisäksi varsinkin ulkomaisissa merkeissä esiintyy usein oikeuden istunto, valan teko, tuomion täytäntöönpano ja rikollisen saattaminen vankilaan tai vapauteen. Monin herkin tavoin on symbolisesti onnistuttu kuvaamaan parhaimpia hetkiä ikimuistoisina; elämän pelastamista, kun syyttömänä välttyy tuomiolta.
Vannomatta paras
Lain ammattilaisilla on monta nimitystä; asianajaja, tuomari, juristi, lakimies – heille tyypillisiä symboleja voivat käyttää muutkin, joten suora johtopäätös ammatista saattaa osoittautua vääräksi. Vaaka on tuttu tasapainottava elementti apteekkarien exlibriksissä, vaaka saattaa paljastaa myös omistajansa horoskooppimerkin. Pykäläviidakko ehkä kertookin rikosjuttuihin erikoistuneen toimittajan työ-sarasta. Kaltereiden ääressä voi olla myös vankilavirkailija.
Amerikkalaiset tv-sarjat lakituvasta ovat luoneet vahvat kasvot oikeuskäytännöille, jotka eivät Suomessa sellaisenaan päde, vaikka niin usein luullaan. Moni näyttelijä on henkilöitynyt hahmonsa kanssa eikä ole ihme, että Raymond Burr (1917–1993) valitsi Carl S. Jungen suunnittelemaan exlibrikseen aiheeksi oikeuden vaa´an. Hän tuli tunnetuksi Erle Stanley Gardnerin (1889–1970) luoman Perry Masonin lahjomattoman taitavana asianajajana.
Kaikissa oikeustieteeseen liittyvissä kirjanomistajamerkeissä ei lue Ex libris, sillä osa on halunnut korostaa erikoistumisalaansa ja siksi merkissä on teksti Ex krim. Tuskin kriminaaleilla on tällaista merkkiä, mutta dekkarikirjallisuuden
ystävillä kyllä.
Kaikki tuomarit eivät ole oikeusoppineita, vaikka tuomioita jakavatkin.
Urheiluun nimitys on juurtunut: ero- ja maalituomareita häärii palloilulajeissa, arvostelutuomareita taitoluistelun ja voimistelun kaltaisissa lajeissa. Missejä ja eläimiä on arvioitu tuomareiden toimesta kuten nyt Idolseja.
Kukaan ei varmuudella tiedä, olemmeko viimeisellä tuomiolla Pyhän Pietarin edessä. Raamatullinen aihe on exlibriksistäkin tuttu.
Lisätietoja harrastuksesta www.exl.fi
