Vanha sanonta kuuluu ”Ei sota yhtä miestä kaipaa”. Mutta todellisuus on monesti tarua ihmeellisempää. Lakimiesuutisten toimitukselle tuli Espoon käräjäoikeudesta yhteydenotto, jossa pyydettiin tekemään juttu haastemies Mikko Kiviniemestä. Viestissä myös ihmeteltiin, miten käräjäoikeudessa tultaisiin toimeen ilman Mikkoa.
Tälläiset pyynnöt ovat sen verran ainutlaatuisia, että oli matkattava Espooseen katsomaan, millaisesta miehestä on oikein kyse.
Työntekoa lapsesta saakka
– Tänne sisään vaan kyllä minä tässä työn lomassa voin kertoa samalla elämästäni ja työstäni, Kiviniemi kehoitti ystävällisesti eikä huolinut itselleen tuuraajaa haastattelun ajaksi, vaikka tälläinen ilmaantuikin paikalle.
Niinpä toimittaja istuskeli pari tuntia palvelutiskin äärellä lasiseinän takana tehden muistiinpanoja Mikko Kiviniemen elämästä. Samalla Mikko tarinoinnin lomassa ystävällisesti, mutta määrätietoisesti ja ammattitaidolla hoiteli välillä jopa kahta kolmea työtehtävää yhtäaikaa
– Mikko on hyvä mies. Tee hyvä juttu, kehoitti eräs asiakas, joka oli yllätyksekseen saanut yhden haasteen sijasta kolme. Mutta Kiviniemen ystävällisen ja ammattitaitoisen asenteen ansiosta mies lähti tyytyväisenä paikalta.
Ruokatunnin lähestyessä Kiviniemi huolestui toimittajan ruoan tarpeesta, kehoitti menemään lounaalle ja hoiti siihen liittyvät käytännön järjestelyt. Itse hän jatkaisi työntekoa ja söisi eväänsä jossain välissä työn lomassa, kuten oli tottunut aina tekemään.
Mikko Kiviniemen elämäntarinaa kuunnellessa ja hänen työntekoaan seuratessa alkoi vähitellen selvitä, millaisista aineksista vanhan ajan kunnon virkamiehet on oikein tehty.
– Olen syntynyt 30.3.1944 ja kotoisin Lestijärveltä Keski-Pohjanmaalta pienviljelijän perheestä. Perheessämme oli yhteensä 11 lasta, joista minä olin kymmenes. Kotona opin tekemään työtä pienestä pitäen. Ensimmäinen varsinainen työni kotiaskareiden lisäksi alkoi 7–9 vuotiaana, kun minut laitettiin parkkaamaan eli kuorimaan mäntypöllejä, Kiviniemi muistelee.
Kodin ulkopuolisiin töihin Mikko Kiviniemi siirtyi 14-vuotiaana, kun hän kansalaiskoulua käydessään toimi vapaa-aikoina linja-auton rahastajana.
Koulun päätyttyä Mikko Kiviniemi aloitti työt metsätyömiehenä. Työnsaanti näytti kuitenkin jatkossa epävarmalta. Työttömäksi ryhtyminen ei ole kuitenkaan koskaan ollut Mikko Kiviniemen vaihtoehtojen joukossa.
– Mene armeijaan, kehotti minua eräs tuttu vääpeli. Siellä on päivärahat samansuuruisia kuin työttömyyskorvaus. Ja niin menin 17-vuotiaana helmikuussa 1962 laivastoasemalle riveihin Pansioon, Kiviniemi muistelee.
Asepalveluksen jälkeen Mikko Kiviniemellä oli yksi suuri unelma. Hän halusi antaa itselleen 20-vuotislahjaksi auton. Tämän toteuttaminen merkitsi kuitenkin työntekoa. Mikko Kiviniemi suuntasi ensin itärajalle Raippooseen sepeliauton kuljettajaksi. Kun työt pohjoisessa uhkasivat loppua, hän muutti siskonsa luo 1963 Helsinkiin työn hakuun. Sieltä löytyikin töitä rakennustyömailta. Sen lisäksi hän työskenteli iltaöisin postissa. Nukkumaan hän ehti välillä vain muutaman tunnin. Mutta suuri unelma toteutui ja auto saatiin ostettua.
Työ on tekijäänsä kouluttanut
Pääkaupunkiseudulta löytyi vuonna 1966 tyttöystävä ja sittemmin tuleva vaimo, jonka isä Sigurd Karlsson oli poliisina Espoossa. Hän pani tyytyväisenä merkille vävynsä ahkeruuden ja kehotti menemään Espoon silloisen nimismies Ahlstedtin luo kysymään haastemiehen paikkaa.
Maaliskuussa 1972 alkoi Mikko Kiviniemen pitkä ura haastemiehenä. Omasta mielestään hän alkoi työt ihan ”pystymetsästä”. Mutta työ ja työtoverit ovat olleet parhaita kouluttajia. Näin jälkeenpäin ajateltuna Mikko Kiviniemellä oli uuteen työhönsä mitä parhaimmat edellytykset. Suuressa perheessä ja monissa eri työtehtävissä kehittynyt kyky tulla toimeen ihmisten kanssa, halu ja kyky tehdä paljon töitä mihin aikaan päivästä tahansa sekä oma auto, joka osoittautui välttämättömäksi Espoon kaltaisella isolla paikkakunnalla.
Tuohon aikaan maaseutupaikkakunnilla, joihin Espookin lukeutui, monet virkamiehet – kuten kihlakunnantuomarit, nimismiehet ja haastemiehet – kuuluivat ns. sportteli- eli virkasivutulojärjestelmän piiriin. Palkka koostui valtion maksamasta pienehköstä peruspalkasta ja asiakkailta perityistä lunastusmaksuista eli sportteleista.
– Ahkera, työnsä hyvin hoitava haastemies tienasi sportteleiden ansiosta ihan hyvin. Se lisäsi toki työssä viihtymistä. Oikeastaan olin kuin yksityisyrittäjä. Työt tein aluksi pääasiassa kotoa käsin. Pidin sportteleista yksinkertaista kirjanpitoa ja maksoin niistä veroa ennakkoverolipulla. Valtion maksamasta pienestä peruspalkasta taas perittiin vero verokortilla. Mikko Kiviniemi kertoo tuolloisesta ”tulospalkkausjärjestelmästä”.
– Mutta varsinainen syy työssä viihtymiseeni on aina ollut se, että työ on ollut hyvin monipuolista ja vaihtelevaa sekä ihmisläheistä. Ystävällisyydellä ja välillä vähän hurtillakin huumorilla on selvitty hankalistakin tilanteista. Minulla ei ole ollut koskaan asiakkaitteni kanssa hankaluuksia. Kiviniemi muistelee.
Vuonna 1976 Mikko Kiviniemi siirtyi Espoon kihlakunnanoikeuden palvelukseen. Tuolloin oli työpaikkana kihlakunnanoikeuden kanslia Helsingissä Annankadulla. Kihlakunnan tuomarina toimi Kauko Kuisma.
Sittemmin on Espoon alioikeuden nimi muuttunut kihlakunnanoikeudesta käräjäoikeudeksi, ja esimiehiä on ollut yhteensä seitsemän. Työpaikan osoitekin on vaihtunut useaan otteeseen. Annankadulta muutettiin ensin Helsingin Pitäjänmäkeen, sieltä Espooseen Kalkkipellontielle ja lopulta nykyiseen Espoon käräjäoikeuden toimitaloon Espoon Vitikkaan.
Vaihtelevaa ja värikästä työtä
Mikko Kiviniemen työtehtävien ja -nimikkeiden luonne on jonkin verran muuttunut erilaisten lainsäädäntö- ja organisaatiomuutosten myötä. Myös oikeusjuttujen luonne on muuttunut. Poissa ovat muun muassa värikkäät lapsenruokkojutut ja monimutkaiset avioeroprosessit.
– Minulle on myönnetty avioero ainakin 1000 kertaa, Mikko Kiviniemi toteaa pilke silmäkulmassa. Alioikeuksissa oli tuohon aikaan tapana, että yksinkertaisissa siviiliasioissa haastemiehet toimivat asiamiehinä saaden palkkion päämieheltä. Nämä olivat hyvä palkan lisä sportteleiden lisäksi. Tällä tavoin Mikko Kiviniemikin on ”saanut avioeron” monta kertaa, vaikka onkin ollut onnellisesti avioliitossa saman vaimon kanssa jo nelisenkymmentä vuotta.
Hauskoja tarinoita Mikko Kiviniemellä riittää pitkän uransa varrelta vaikka kuinka paljon. Erään asianajajan housut repesivät juuri, kun hän oli menossa istuntosaliin. Onneksi Mikko Kiviniemellä oli lähettyvillä nitoja, jolla hän näppärästi korjasi housut.
Mikko Kiviniemen työpäivät käräjäpäivystäjän roolissa venyivät useinkin pitkiksi riippuen kunkin istunnon kestosta. Kerran hän illalla ihmetteli, kun illalla klo 21 jälkeen kiiruhti taksilla työpaikalle eräs lautamies. Ilmeni, että tämä oli ottanut iltapäivänokoset ja herätessään katsoi kelloa, joka oli lähes 9. Lautamies luuli aamun jo koittaneen ja hänen myöhästyvän istunnosta. Tosiasiassa hän oli tullut töihon 12 tuntia liian aikaisin.
Eräästä rangaistusmääräyksestä eli ”rankkarista” oli muodostua varsinainen päänvaiva, kun sitä ei saatu millään pois päiväjärjestyksestä osittain kanslian vajaiden merkintöjen vuoksi. Asianomainenkaan ei ilmestynyt koskaan istuntoihin paikalle. Tällöin Mikko Kiviniemi kaivoi lompakostaan muutaman markan ja laittoi ”hatun kiertämään” istunnossa.
Lautamiehet ja puheenjohtaja laittoivat kolehtiin oman osuutensa. Ja näillä rahoilla Mikko Kiviniemi kävi maksamassa rangaistusmääräyksen ja asia saatiin vihdoin pois päiväjärjestyksestä.
Espoossa auskultoineiden varatuomareiden keskuudessa on kuuluisa ”Mikon notaaritesti”. Siinä on laskeuduttava yhdellä jalalla kyykkyyn toisen ollessa suoraan edessä. Ylös on noustava samalla tavalla. Mikko itse selvityy vielä eläkeiässäkin testistään moitteetta.
Kiviniemelle järjestetty läksiäistilaisuus kertoi työyhteisön arvostuksesta. Tilaisuus kokosi tuvan täydeltä ihmisiä. Paikalla olivat kaikki kuusi elossa olevaa kihlakunnantuomaria tai laamannia, jotka ovat toimineet Kiviniemen esimiehenä. Asianajajaliitosta oli paikalla johtoporras luovuttamassa viiriä, jonka sai nyt ensimmäisen kerran joku muu kuin Asianajajaliiton jäsen. Mieluinen muisto hyvin tehdystä työstä on myös selvästi vuonna 2002 Mikko Kiviniemelle myönnetty Valkoisen ruusun ritarikunnan 1. luokan ritarimerkki kultaisin ristein.
Mikko Kiviniemi on kokenut oikeuslaitoksen mullistukset
Tuomioistuimet, poliisitoimi ja syyttäjälaitos ovat viime vuosikymmeninä olleet suurten muutosten kohteena. Myös haastemieslaitos uudistettiin, kun vuonna 1986 annetulla haastemieslailla kumottiin Venäjänvallan aikana vuonna 1901 annettu asetus haastomiehistä. Mikko Kiviniemi on nähnyt tämän kehityksen 35-vuotisen elämäntyönsä aikana. Kiviniemen haastattelun taustaksi ja hänen työuransa ymmärtämiseksi onkin syytä luoda silmäys myös näiden toimintojen historiaan.
Alioikeuksien, syyttäjien, poliisin ja haastemiesten toiminta oli aikaisemmin järjestetty eri tavoin riippuen siitä, oliko kyseessä ns. vanha kaupunki vai muu paikkakunta. Samalla vaihtelivat myös palkan ja palkkioiden maksutavat.
Ennen vuoden 1993 käräjäoikeusuudistusta yleisiä alioikeuksia olivat Ruotsin vallan ajalta periytyneet kihlakunnanoikeudet maaseudulla ja raastuvanoikeudet ns. vanhoissa kaupungeissa.
Vanhaksi kaupungiksi kutsuttiin niitä ennen Suomen itsenäistymistä perustettuja kaupunkeja, joiden tuli itse huolehtia monista maaseudulla valtiolle kuuluvista tehtävistä. Niissä oli siis paljon pitemmälle viety kunnallinen itsehallinto kuin ns. uusissa kaupungeissa, kauppaloissa ja maaseutukunnissa. Esimerkiksi tuomarit valittiin kaupunginvaltuuston päätöksellä.
Vanhoissa kaupungeissa oli kaupungin itse ylläpitäminä raastuvanoikeus, maistraatti, ulosottovirasto kaupunginvouteineen ja syyttäjänvirasto kaupunginviskaaleineen. Myös poliisilaitos oli kunnallinen ja sen johdossa poliisimestari.
Muissa kunnissa oli vastaavissa tehtävissä kihlakunnanoikeuksissa tuomarit. Nimismiespiireissä oli nimismies, joka toimi poliisipäällikkönä, ulosottomiehenä, yleishallintovirkamiehenä sekä yleisenä syyttäjänä. Kyseiset henkilöt olivat valtion virkamiehiä.
Vanhoissa kaupungeissa virkamiesten, joihin kuuluivat myös tuomarit, poliisi ja syyttäjät, palkat maksoi kaupunki. Muissa kunnissa palkkaus jakaantui kahteen osaan: valtion maksamaan peruspalkkaan sekä virkasivutulojärjestelmään eli sportteleihin.
Sportteliksi kutsutaan rahapalkkiota, jonka virkamies tai muuta julkista tehtävää hoitava saa asiakkaaltaan tekemiensä virkatoimien perusteella. Aiemmin esimerkiksi kihlakunnantuomarit ja nimismiehet perivät asiakkaaltaan lunastusmaksuja eli sportteleita. Tuomarit saivat niitä muun muassa pöytäkirjoista, lainhuudoista, kiinnityspäätöksistä ja muista toimituskirjoista. Nimismiehet perivät sportteleita muun muassa ajokorteista ja passeista. Sporttelituloilla maksettiin esimerkiksi henkilökunnan palkkoja ja toimitilojen vuokria.
1970-luvulla käynnistyi siirtyminen sportteleista kokonaispalkkaukseen. Tällöin luovuttiin sporttelituloista ja muun muassa osana tuomareiden ja nimismiesten palkkausta.
Nykyisin saavat muun muassa haaste- ja ulosottomiehet edelleenkin tehtyihin toimenpiteisiin perustuvaa palkkaa. Sen maksaa valtio työnantajana, joka taas perii asiakkailta käsittely- tms. maksuja.
Niin sanottujen vanhojen kaupunkien oikeuslaitosyksiköt siirrettiin 1978 valtion haltuun. Alioikeusuudistuksen yhteydessä 1993 kaikkien alioikeuksien nimet muuttuivat käräjäoikeudeksi.
Valtion paikallishallinnon uudistus toteutui 1996. Kihlakuntauudistuksessa maaseudun ja kaupunkien ero poistettiin. Kaupungit yhdistettiin yleensä ympäröiviin kihlakuntiin ja kihlakuntien poliisilaitoksien johtoon nimitettiin poliisipäälliköt.
Syyttäjätoimen kannalta tämä merkitsi sitä, etttä syyttäjinä toimivat päätoimiset paikallissyyttäjät eli kihlakunnansyyttäjät. Valtakunnansyyttäjän virasto aloitti toimintansa 1997. Samalla lakkautettiin oikeuskanslerinviraston syyttäjäosasto.
Mikosta ja Mikolle sanottua
Suomalainen on yleensä huono kehumaan itseään. Tämän vuoksi Lakimiesuutiset pyysi Mikko Kiviniemen kanssa pitkään työskennelleitä juristeja kertomaan muistojaan Mikosta.
”Olen tuntenut Mikon työtoverina lähes 30 vuoden ajan. Mikko oli aloittanut käräjäpäivystäjänä jo kuusi vuotta ennen kuin itse tulin Espooseen käräjätuomariksi.
Mikosta on 35-vuotisen uransa aikana tullut se henkilö, joka on antanut suurelle osalle Espoon käräjäoikeuden asiakkaista ensivaikutelman käräjäoikeudesta. Käräjäoikeuden kannalta tämä on ollut arvokas asia, koska asiakkaat ovat kokeneet saamansa palvelun ja yhteistyön Mikon kanssa erittäin positiiviseksi.
Mikon palvelualttius onkin vuosien varrella muodostunut eräänlaiseksi käräjäoikeuden tavaramerkiksi. Mikko on toiminut tehtävissään itselleen luontaisella tavalla, omana itsenään. Se lienee eräs syy siihen, että asiakkaat ovat kokeneet saamansa palvelun luontevana ja ystävällisenä.
Oma käsitykseni on, että Mikon pitkän uran ja hänen siinä saavuttamansa arvostuksen on mahdollistanut se, että Mikko on tuntenut oman arvonsa ja työtehtäviensä arvon, mutta kuitenkin itseään ja työtään korostamatta osannut antaa arvon ja nimenomaan ihmisarvon kohtaamilleen asiakkaille siitä riippumatta, missä asemassa kukin heistä on oikeudenkäynnissä ollut. Mikon toiminta on tietysti palvellut myös käräjäoikeuden muuta henkilökuntaa. Mikon myönteinen suhtautuminen työtovereihin ja hänen kykynsä järjestellä ja ratkaista erilaisia ongelmatilanteita on ollut omiaan luomaan myönteistä ilmapiiriä käräjäoikeuden henkilökunnan keskuudessa.”
Olli Saunaoja, laamanni,
Espoon käräjäoikeus
”Olen tuntenut Mikko Kiviniemen lähes 30 vuotta siitä saakka, kun auskultoin Espoossa. Sen jälkeen oli Espoon käräjäoikeudessa asioidessani muodostunut vakituiseksi tavaksi käydä ensin ”Mikon kopilla”. Siellä oli odottanut aina iloinen ja palvelualtis monitoimimies. Kun päivän kuulumiset ja vitsit oli Mikon kanssa vaihdettu, hain käsiini päämieheni.
Samaa vanhaa tapaa aioin noudattaa torstaina 12.10.2007, kun minulla oli pitkästä aikaa juttu esillä Espoon käräjäoikeudessa. Mutta Mikko ei ollutkaan kopissaan. Tilanne tuntui oudolta ja ryhdyin etsiskelemään häntä. Ja sitten kyselemään kollegoilta, että ei kai Mikko vaan ole jo jäänyt eläkkeelle. Kun vastaus oli myönteinen, tuli orpo ja tyhjä olo. Tuntui kuin Espoon käräjäoikeudesta olisi kadonnut sen hengenluoja ja samalla myös tunnelma.”
Asianajaja Eija Metsälä-Halonen,
Vantaa
“Hyvä Mikko!
Kun minut aikoinaan 1.5.1990 nimitettiin Espoon apulaisnimismieheksi, huomasin heti, että olin ammattilaisen kanssa tekemisissä. Olit ollut jo silloin ainakin 20 vuotta Espoon tuomiokunnassa haastemiehenä ja?käräjäpäivystäjänä. Olet urallasi tavannut lukemattoman määrän ihmisiä: oikeusministereistä tavallisiin pulliaisiin. Työsi olet hoitanut esimerkillisesti. Koskaan en ole nähnyt Sinun hermostuvan mistään. Kovan työpaineen alaisena olet pystynyt hoitamaan asiat juohevasti. Olet ollut sekä virkamiehille että asiakkaille aina ystävällinen, huomaavainen ja antanut joskus jopa hyviä vinkkejä juristeille. Meidän tulee Sinua ikävä. Toivon Sinulle omasta ja kaikkien tuntemiesi virkamiesten puolesta mukavia eläkevuosia.”
Markku Ahonen,
kihlakunnansyyttäjä
Länsi-Uudenmaan syyttäjänvirasto
