Korkein oikeus antoi äskettäin ratkaisun, joka koskee hätävarjelua ja hätävarjelun liioittelua. Kyseisessä ratkaisussa on analysoitu huolellisesti näiden vastuuvapausperusteiden soveltamisedellytysten täyttymistä ja lopputulosta voidaan pitää perusteltuna. Lukija jää kuitenkin ratkaisun luettuaan ihmettelemään, onko syytetty vapautettu kokonaan rikosoikeudellisesta moitteesta vai kohdistetaanko häneen edelleen jonkinlainen rikosoikeudellinen moitearvostelma.
Tapahtumainkulku
Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2013:60 oli kyse tapahtumainkulusta, jossa
A oli kumipampulla varustautuneena tunkeutunut B:n ja C:n yhteiseen asuntoon. Hän oli ensin kaatanut B:n lattialle ja lyönyt sen jälkeen C:tä kumipampulla päähän sekä kuristanut C:tä kurkusta. Saadakseen A:n C:n kimpusta pois B oli lyönyt veitsellä A:ta.
A oli kuitenkin päässyt irtautumaan tilanteesta ja yrittänyt avata asunnon ulko-ovea oven takana olleelle ystävälleen, minkä C oli estänyt. Tämän jälkeen B oli jatkanut A:n lyömistä veitsellä. A:lle oli aiheutunut näistä iskuista 22 pisto- tai viiltohaavaa.
A:lle vaadittiin rangaistusta törkeästä pahoinpitelystä, mutta korkeimman oikeuden mukaan menettely täytti ainoastaan pahoinpitelyn tunnusmerkistön. B:n katsottiin torjuneen A:n oikeudettoman hyökkäyksen tilanteessa, joka täytti hätävarjeluoikeuden käytön edellytykset.
B oli kuitenkin käyttänyt hyökkäyksen torjumisessa liian paljon väkivaltaa, joten tapahtumainkulun loppuvaiheessa oli kyse hätävarjelun liioittelusta. Korkeimman oikeuden mukaan B:ltä ei ollut silti kohtuudella voinut vaatia muunlaista suhtautumista, joten hänen menettelyään oli loppuvaiheessa pidettävä anteeksiannettavana. Näin ollen B jäi hätävarjelun liioitteluna syyksi luettavasta pahoinpitelystä rangaistukseen tuomitsematta.
Hätävarjelu
Hätävarjeluoikeuden sisällöstä ei ole helppo antaa ennakkopäätöstä. Ei siis ihme, että edellisestä ennakkopäätöksestä on jo lähes kymmenen vuotta – ja sekin ratkaisu koskee lähinnä virkamiehen voimakeinojen käytön uloimpia rajoja. Selitystä ratkaisujen vähyyteen on etsittävä vastuuvapausperusteiden luonteesta. Vastuuvapausperusteille on tyypillistä, että ne eivät sisällä täsmällistä käyttäytymisnormistoa, vaan tarjoavat pikemminkin mahdollisuuden välttää rikosoikeudellisen vastuun jälkikäteisen arvioinnin perusteella.
Tässä tapauksessa olennaista on, että KKO katsoi hätävarjelutilanteen olleen käsillä vielä sen jälkeen, kun A oli lopettanut C:n kuristamisen. Tapahtumat olivat edenneet nopeasti ja B oli perustellusti voinut olla siinä käsityksessä, että väkivallan uhka ei ollut vielä ohitse ja että puolustautuminen oli ollut edelleen tarpeen.
Teksti: Jussi Tapani
OTT, VT, Jussi Tapani toimii rikosoikeuden professorina Turun yliopistossa. Tapanin tutkimus kohdistuu laaja-alaisesti rikosoikeuden eri osa-alueille ja hän on tutkinut muun muassa rikosoikeuden yleisiä oppeja ja talousrikoksia. Jussi Tapani on kirjoittanut useita kirjoja ja artikkeleita rikosoikeuden alalta.
