Missä olit, kun keskiolut vapautettiin?
1.1.1969 keskiolut vapautettiin. Se oli merkittävä tapahtuma, ja me ikäpolveni juristit varmasti muistamme sen melkoisessa määrin monen elämään ainakin jossakin määrin vaikuttaneen.
Eipä tarvinnut enää vaivautua ostoksille Alkoon. Ei myöskään tullut sitten ostettua vahvaa ja päihdyttävämpää olutta. Päihdyttävää ainakin meille, kun lähestulkoon kaikki olimme sellaisia 65-kiloisia ruipeloita.
Itse olin aloittanut talvella 1969 prosessioikeuden opiskelun. Tiukan päivätyön jälkeen (kahdeksan tunnin tehokkaan lukemisen jälkeen sitä olikin aika puhki) ja tehtyäni pikkutunneilla happikävelyn otin silloin tällöin ikkunan välissä jäähtymässä olleen Karjala-kolmosen nukuttajaisoluekseni. Tentistä tuli hyvät tiedot.
Toisin oli edellisenä talvena 1968, kun olut oli haettava Alkosta. Ja kun Alkoon vaivautui, niin A-oluttahan sitä ostettava oli eikä mitään keppanaa. Luin tuolloin oikeushistorian ja roomalaisen oikeuden tenttiin. Tentistä sain erinomaiset tiedot! Se siunaus oli vahvasta oluesta!
Nyt vahvakin olut on tulossa kauppoihin ellei lakiesitys mene nurin. Kirkkohallituskin vastustaa ehdotusta. Kotikirkollanikin on kaikenlaisia tällaisia kristillisiä puuhia. Eipä sillä, veihän minunkin, lainoppineen ajasta paljolti kaikenlaiset muut mitä moninaisimmat harrastukset.
Alkoholilain muutoksella minulle ei ole enää mitään merkitystä. Mitä nyt vanha ukko enää oluesta. Rahaa säästyy. Liikenevät lantit voin edelleen antaa Pelastusarmeijan sotilaalle rahankeräyslippaaseen. Sotilas kiittää ja toivottaa Jumalan siunausta.
