Tätä kirjoittaessani läntistä maailmaa ravistelee salakuvakohu. Herttuatar Catherinesta ja prinssi Williamista otettiin intiimejä lomakuvia, kun he paistattelivat päivää yksityishuvilalla Ranskassa. Kuvat yläosattomasta Katesta otettiin pitkällä putkella läheiseltä tieltä.
Kaikkein ällistyttävintä on ollut seurata kuvat julkaisseiden päätoimittajien koottuja selityksiä. Ranskalaisen Closer-lehden päätoimittaja Laurence Pieau hurskasteli, ettei kuvissa ole mitään loukkaavaa. Niissähän näkyy vain nuori, rakastunut aviopari. Irlantilaisen Irish Daily Starin päätoimittaja Mike O’Kane puolestaan ilmoitti BBC:lle, että hän julkaisi kuvat palveluksena lukijoilleen.
– Totta kai ihmiset ovat kiinnostuneita tästä, hän sanoi ikään kuin ihmisten kiinnostus olisi journalismissa ainoa ja ratkaiseva kriteeri.
Italialainen Chi-lehti repäisi kunnolla ja julkaisi kymmenien sivujen paketin. Lehden päätoimittaja Alfonso Signorini iloitsi, että kuvasarja on ajankohtainen ja kiinnostava, koska siinä näkyy kuuluisa, rikas ja moderni pariskunta päivittäisessä elämässään.
Anteeksi kielenkäyttöni, mutta nyt on kyllä ihan pakko siteerata ulkomaankauppaministeri Alexander Stubbia: v***u, mitä p***aa!
Kunpa näillä päätoimittajilla olisi edes selkärankaa sanoa niin kuin asia on. Siis näin:
– Me nyt vain laskimme, että kuvien tuottama rahamäärä ylittää moninkertaisesti kaikki korvaukset ja muut sanktiot, mitä kaikki maailman tuomioistuimet voivat meille ikinä määrätä. Katen yksityisyys ei ole meille penninkään arvoinen.
Jotenkin sitä luulisi kaikille olevan itsestään selvää, että ihminen saa riisuutua yksityisellä paikalla, kun hänellä on kaikki syyt uskoa olevansa suojassa salakuvaajilta. Jotenkin sitä luulisi, että laki suojaa uhria tällaisissa oloissa. Jotenkin sitä luulisi, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin suojaisi uhria tällaisissa oloissa.
Niin, niinhän sitä luulisi. Elämä on kuitenkin ihmeitä täynnä. Olettekos lukeneet EIT:n tuomiota asiassa E.S. vastaan Ruotsi (21.6.2012)?
Tapauksessa oli kyse siitä, että isäpuoli oli kuvannut kylpyhuoneessa riisuutuvaa tytärpuoltaan salaa. Isäpuoli oli piilottanut videokameran pyykkikoriin juuri ennen kuin tyttö oli menossa suihkuun. Tyttö kuitenkin huomasi piippaavan kameran ja juoksi itkien äitinsä luo kertomaan asiasta. Äiti ja isäpuoli hävittivät nauhan ilman, että sitä katsottiin.
Juttu vietiin käräjille seksuaalisena hyväksikäyttönä. Lopputulos kuitenkin oli, ettei isää tuomittu mistään. Ruotsissa nimittäin mikään laki ei kiellä kuvaamasta muita ihmisiä salaa, aivan tilanteen arkaluonteisuudesta riippumatta. Nyt lakia tosin ollaan muuttamassa.
Tyttö vei asian EIT:een, koska hänen mielestään Ruotsin laki ei suojannut hänen yksityiselämäänsä. Tyttö hävisi jutun – äänin 4–3.
EIT:n enemmistön mielestä tytön ihmisoikeudet toteutuivat ihan hyvin, koska teoriassa isäpuoli olisi voitu tuomita lapsipornoa koskevien säännösten perusteella. Siis olisi voitu tuomita. Teoriassa. Mutta ei tuomittu, eikä itse asiassa edes syytetty.
En ymmärrä perustelua oikeastaan miltään osin, enkä kyllä ymmärrä Ruotsin (nykyisen) lain logiikkaakaan. Olenko ymmärtänyt oikein, että jos vaikkapa hotellin henkilökunta varustaa hotellihuoneet salakameroin ja kuvaa asiakkaidensa touhuja, työntekijät eivät syyllisty mihinkään rikokseen – paitsi ehkä silloin, jos löydetään jokin muu pykälä, jota voidaan soveltaa?
Herttuatar Catherinen ei ehkä ihan äkkiä kannata mennä Ruotsiin.
Susanna Reinboth
