Pora-hanketta ei pidä arvioida poliisin toiminnan kehittämisenä, kansalaisten oikeusturvan tai yhteiskunnan turvallisuuden parantamisesta puhumattakaan. Säästöillä on aina vaikutuksensa.
Poliisin akavalaiset ovat olleet kriittisiä Pora-hanketta kohtaan, mutta tosiasiat on tunnustettava. Demokraattisessa maassa valtiovalta määrittää myös poliisin rahoituksen ja rakenteen. Sen vuoksi jyrkässä vastustamisessa ei ole järkeä. Yhtä ontto on niiden kansanedustajien ja ministerien kritiikki, jotka vastustavat esityksiä, mutta eivät ole valmiita lupaamaan lisää rahaa.
Poliisin rakenteita on uudistettu vuosina 1996, 2009, 2010 ja nyt siis ilmeisesti jälleen vuonna 2014. Tahti on hengästyttävä. Henkilöstö kaipaa työrauhaa. Toisaalta toiminnan kehittäminen on jäänyt vähemmälle, koska on joko valmistauduttu uudistukseen tai käynnistelty uutta organisaatiota.
Toiminnassa olisi kuitenkin monia kehittämiskohteita, esimerkkinä niin sanottuna pimeänä poliisin tietoon tulleiden varkausrikosten verraten alhainen selvitysprosentti.
Paikallispoliisin muutos jatkuu
Vielä vuonna 1996 Suomessa oli yli 220 poliisipiiriä, mutta vuonna 2009 niiden määrä väheni jo 90:stä 24:ään. Hankeryhmän esitys on, että jatkossa olisi 11 poliisilaitosta. Suurimmat poliisipiirit käsittävät jatkossa ehkä jopa noin miljoona asukasta ja yli tuhat työntekijää.
Voidaanko tässä tilanteessa puhua enää paikallispoliisista? Poliisi on kuitenkin jatkanut ja ilmeisesti jatkaa paikallista toimintaansa entiseen tapaan. Siten vaikutukset eivät suoraan näy kansalaisille.
Eri paikkakuntien ja kunnanosien turvallisuusongelmat ja huolenaiheet näyttävät jatkossa kuitenkin poliisijohdon silmissä todella pieniltä, jos näkyvät ollenkaan. Kun sellaisella tilannekuvalla päätetään painotuksista ja resurssien jaosta, uudistuksella on käytännön vaikutuksensa.
Liikkuvan poliisin lakkauttaminen puhuttaa
Tunnepitoista keskustelua on käyty Liikkuvan poliisin (LP) lakkauttamisesta. On kannettu huolta muun muassa liikenneturvallisuuden kehityksestä.
Keskustelu ja huoli ovat olleet ylimitoitettuja. Samaan aikaan LP:n kanssa ehdotetaan lakkautettavaksi useita sen kanssa yhtä suuria poliisilaitoksia. Toisaalta liikenneturvallisuus ei tähänkään asti ole ollut yksin LP:n varassa. Yli puolet poliisin liikennevalvonnasta on paikallispoliisin toimintaa.
LP:llä on tietysti vankka osaaminen ja korkeaa erityisammattitaitoa liikenneasioissa. Sen säilymiseen paikallispoliisissa voi suhtautua luottavaisesti, kun muistaa, että laitoksissa on monia muitakin erikoisaloja teknisestä rikostutkinnasta alkaen. Liikennevalvonnan riittävä painotus taas on johtamiskysymys.
Poliisihallitusko Paateron palatsi?
Maassamme on muodissa vaatia hallinnon alasajoa. Se on osin ollut tarpeen ja sitä on tehtykin. Valtiovarainministeriön tietojen mukaan 2000-luvulla on maasta lakkautettu noin 60 prosenttia valtion virastoista. Lakkautukset ovat kohdistuneet myös poliisiin.
Jopa entinen sisäministeri on jaksanut puhua ”Paateron palatsista” ja sen purkamisesta muka kaikkien poliisin rahoitusongelmien ratkaisuna. Poliisissa on reippaasti yli 10 000 henkilötyövuotta, joista Poliisihallituksessa on 200. Ylimmän johdon suhteellinen osuus koko poliisin henkilöstöstä on nykyisellään sopiva, mutta tasapuolisuuden vuoksi on varauduttava siihen, että käynnistymässä olevassa uudistuksessa ylijohdostakin karsitaan.
Poliisihallitus tarvitaan poliisin toiminnan johtamiseen, laadun ja laillisuuden varmistamiseen sekä kehittämiseen ja suunnitteluun. Samoin poliisi tarvitsee myös korkeasti koulutetut osaajansa, erityisesti lakimiehet. Oikeustieteellisen osaamisen tarve on edelleen korostumassa esitutkinnassa sekä monimutkaistuvan lainsäädännön toimeenpanossa.
Kirjoittaja on apulaispoliisipäällikkö ja Lakimiesliiton julkisen sektorin valiokunnan varapuheenjohtaja
