Mitä elämältä saa haluta?

Eeva Jaakonmäki lähti nuorena oikeustieteen opiskelijana miehen perässä maailmalle. Sillä tiellä aikaa vierähti kahdeksan vuoden verran.

– Asuimme Brysselissä ja Varsovassa. Belgian-vuosien aikana tein jatkotutkinnon EU-oikeudesta ja työskentelin eri EU-instituutioissa. Puolaan muuton jälkeen kyllästyin kotirouvan elämään muutamassa kuukaudessa, opiskelin kielen ja pääsi KPMG:lle töihin. Suhde päätyi sittemmin eroon, mutta jäin Puolaan vielä vuodeksi, kunnes sain työantajalta siirron Suomeen, Jaakonmäki kertoo.

Kotimaassa työura jatkui laki­firman ja asianajotoimiston kautta Soneralle. Sitten Jaakonmäki suuntasi maailmalle, nyt perheellisenä, ensin puoleksitoista vuodeksi Etelä-Afrikkaan ja sitten New Yorkiin.

– Asuimme Amerikassa, kun Singaporessa asuva ystäväni suoritti coaching-alan tutkintoa ja pyysi minua harjoitusasiakkaakseen, Jaakonmäki kertaa.

– Kokemus oli kaiken kaikkiaan avartava. Myös elämäntilanteeni sopi siihen: kun on poissa normiympäristöstä, löytyy aikaa ajatella ja nähdä asioita eri perspektiivistä.

Siitä alkoi murrosaika, joka päättyi yhteen puhelinsoittoon. Jaakonmäen vanhemmat olivat Yhdysvalloissa käymässä, kun äiti joutui yllättäen sairaalaan. Matka kotiin viivästyi ja isä lähti yksin takaisin. Äidin vielä toipuessa sairaskohtauksesta sisar soitti Suomesta: isä oli saanut sydäninfarktin.

– Se oli melkoinen elämän ainutkertaisuuden ja arvokkuuden herätys. Siitä ei ollut enää paluuta takaisin. Tiesin, että minun aikani juristina on ohi, vaikka ne vuodet olivatkin antaneet paljon, Jaakonmäki muistelee.

– Olin nuoresta asti pitänyt akateemista uraa velvollisuutena. Tiedekunnalla ei ollut niin suurta merkitystä, mutta loppututkinto oli pakko saada. Näistä lähtökohdista minun oli ehkä helpompi päästää irti kuin jos taustalla olisi ollut intohimoinen suhde lakiin.

Vain muutama kuukausi tapahtumien jälkeen, kesäkuussa 2010, Eeva Jaakonmäki aloitti vuoden kestävät coaching certificate -opinnot New Yorkin yliopistossa. Vanhemmat toipuivat ja elämä sai uuden suunnan.

Valitse fokuksesi

Coachina Jaakonmäki haluaa saada ihmiset kukoistamaan, löytämään oman potentiaalinsa ja hyödyntämään sen täysin.

– On tieteellisestikin todistettu, että se, mihin fokusoituu, voimistuu. Coachingin tavoitteena on, että asiakas löytää ne henkilökohtaiset visiot ja ratkaisut, joita kohti hän tietoisesti lähtee etenemään. Kun fokus on kohdallaan, myös alitajunta alkaa työstää tavoitteita. Realismin puitteissa uskallan sanoa, että mitä haluaa, sen saa.

– Itse pidän jäävuori-vertauksesta: syvällä pinnan alla ajatukset vaikuttavat tunteisiin, kohti huippua tullessa tunteet ja käyttäytyminen alkavat vaikuttaa tuloksiin eli jäävuoren huippuun, joka näkyy pinnalla. Coach haluaa saada aikaan liikahduksen jo syvissä vesissä eli ajattelussa, silloin se näkyy myös huipulla eli konkreettisina tuloksina asiakkaan elämässä.

Jaakonmäki korostaa, että coachattavan kannattaa vakavasti miettiä, mitä ­oikeasti haluaa. Joskus haluamisen syyt voivat tulla ulkopuolelta tai olettamuksista, että joku muu haluaa minun olevan tietynlainen.

– Ego saattaa haluta paremman auton kuin naapurilla tai isopalkkaisen työn globaaleilla markkinoilla. Mutta kun asioi­ta miettii hieman syvällisemmin, totuus voikin olla ihan muuta.

Hellitä hetkeksi

Historia ja perimä vaikuttavat kiistatta siihen, millaisia olemme. Tutkimusten perusteella ihmisen onnellisuusasteeseen vaikuttavat genetiikka (50 prosenttia), ulkoiset tekijät (10 prosenttia) ja omat asenteet (40 prosenttia).

– Me suomalaiset otamme monesti asiat liian varman päälle. Liika varovaisuus ei anna uusille ajatuksille edes mahdollisuutta. Usein on helpompi vain jättää draama tai uhrin rooli päälle kuin lähteä muuttamaan tai kehittämään omaa ajatusmaailmaa ja omaa elämää, Jaakonmäki pohtii.

Hän kuitenkin ymmärtää, että kiireen keskellä on vaikea pysähtyä miettimään syntyjä syviä. Siihen apua voi kuitenkin antaa coach.

– Jos itse ei saa kierroksia alas, joku ulkopuolinen voi auttaa pysähtymään.

Ylipäätänsä Jaakonmäki toivoo ihmisiltä armollisempaa suhdetta itseensä. Toisille on helppo olla myötätuntoinen, mutta liian moni ruoskii itseään ylisuorituksiin. Negatiiviset ajatukset ovat myös pitkäkestoisempia ja voimakkaampia kuin positiiviset.

– Ei coachaus kenestäkään yli-ihmistä tee, mutta se auttaa kirkastamaan, mihin suunnata. Coaching auttaa myös havaitsemaan niin hyvät kuin huonot tunne­lataukset. Jo pelkkä tunteiden tunnistaminen ja nimeäminen rauhoittaa kehoa ja mieltä ja auttaa keskittymään paremmin päivän kiireissä.

– Parkkisakkoja on ihan oikeus vihoitella, mutta turha asialle on koko päivää tuhlata. Tai jos kotona on töihin lähtö tapahtunut kireissä tunnelmissa, sen voi vaikka sanoa työkaverille ääneen. Jo se usein rauhoittaa tilanteen.

Tutkimusten mukaan negatiiviset tunteet ovat pitkäkestoisempia ja voimakkaampia kuin positiiviset.

– Siksi on hyvä pyrkiä herkuttelemaan positiivisilla tunteilla, pyrkiä pidentämään niiden kestoa ja voimakkuutta – tai yleensä edes havaita ne. Kaikille tunteille tulee antaa tilaa, eikä negatiivisiakaan pidä yrittää piilotella tai estellä. Sallivuus tunteiden osalta onkin tärkeää. Silloin niistä ei-toivotuistakin tunteista pääsee nopeammin eroon, Jaakonmäki rohkaisee.

Ota tyytymättömyys tosissaan

Perhe palasi Suomeen vuosi sitten. Jaakonmäki on jatkanut coaching-opintoja Result Coaches -nimisessä coaching-yrityksessä ja psykologian perusteita avoimessa yliopistossa. Seuraava vaihe on akkreditoituminen kansainväliseen ICF:ään (International Coaching Federation). Akateemisena – ja entisenä skeptisenä juristina – hän kaipaa tekemiselleen myös tutkittuja todisteita.

– Nykyaivotiede ja positiivinen psykologia antaa tieteellisesti tutkitun ja vankan pohjan omalle coachaamiselleni. Tämä on ollut minulle ratkaisevan tärkeää, Jaakonmäki toteaa.

Asiakkaita Jaakonmäki ottaa vastaan kotonaan, työhuoneella keskustassa tai puhelimitse, ja asiakas voi valita kolmen-, kuuden- tai 10-kerran coahcaus-kokonaisuuden. Kohderyhmäkseen hän määrittelee kiireen keskellä elävät, 30–50-vuotiaat professionaalit ihmiset – ne, joilla on ammatti, lapset ja puitteet kohdallaan ja jotka silti kysyvät itseltään: ”tässäkö tää oli?”. Sen kaltainen hän itsekin oli vielä muutamia vuosia sitten. Heidänlaisiaan on paljon.

Ulkomaanvuosien jälkeen Eeva on seurannut suomalaista työelämää huolestuneena: liian moni on tyytymätön tai voi huonosti.

– Meillä kaikilla on vastuu omasta elämästämme. Kukaan ei voi sitä kantaa kenenkään toisen puolesta. Toki taustalla on paljon suurempi todellisuus kuin yksittäisten henkilöiden pahoinvointi, Jaakonmäki myöntää ja jatkaa:

– Asiaan pitäisi suhtautua vakavasti. Harward Business Review -lehden mukaan onnelliset ihmiset ovat kolme kertaa tuottavampia ja luovempia kuin tyytymättömät työntekijät. Työnantajalle panostukset jaksamisen ja kannustavan ilmapiirin luomiseksi eivät siis ole yhdentekevä asia.

Jaakonmäki itse keskittyy tällä hetkellä yksilöcoachingiin. Asiakassuhteissa hän korostaa asiakaslähtöisyyttä, ­ratkaisukeskeisyyttä ja luottamuksellisuutta.

– Yleensä kartoitamme asiakkaan kanssa kaksi tai kolme aluetta, joita lähdemme työstämään ja joille mietimme tavoitteet ja askelmerkit. Coachina en kuitenkaan saa lähteä opettamaan asiakasta. Minun tehtäväni on auttaa asiakasta näkemään se potentiaali, mikä hänessä itsessään jo on.

Muutos on mahdollinen

Omien kokemustensa perusteella Jaakonmäki tietää, kuinka pienillä asioilla voi saada suuria muutoksia aikaan.

– Coaching-prosessin aikana ihminen oppii näkemään, mihin hän voi itse vaikuttaa, mihin ei. Usein matka kohti tavoitetta on antoisampi kuin pää­määrään pääseminen, ja joskus tavoite muuttuu matkan varrella.

– Itse olen tehnyt paljon työtä päästäkseni irti omista virheellisistä olettamuksistani. Nykyään näen ympärilläni enemmän mahdollisuuksia kuin esteitä. Pitkään mietin sitäkin, uskallanko kertoa kenellekään ryhtyväni coachiksi. Palaute on kuitenkin ollut pelkästään kannustavaa.

Jaakonmäki uskoo vahvasti, että kaikilla on mahdollisuus tehdä elämässään enemmän sitä mitä todella haluaa. Niin kliseistä kuin se onkin, elämä on tässä ja nyt.

– Maailma on täynnä mahdollisuuksia. Jokainen voi omalla tahollaan miettiä, näkeekö siinä runsauden vai niukkuuden.

Kasvuvuosiensa jälkeen Jaakonmäki toteaa olevansa onnellinen.

– Omat arvoni ovat kirkastuneet. Tiedän nyt, mikä oikeasti on minun elämässäni tärkeintä.