Ikääntyvien ihmisten kohtaamien oikeudellisten ongelmien lista on pitkä – ja ulottuu kaikille elämänalueille.
– Ensin on sosiaali- ja terveyspalveluihin liittyviä ongelmia, eli pääseekö hoitoon, saako diagnoosin tai onko hoiva riittävän laadukasta. Lisäksi on paljon perheoikeudellisia ongelmia, jotka liittyvät perinnönjakoihin, testamentteihin ja edunvalvontakysymyksiin. On myös kaltoinkohtelua ja tietysti ihan rikosoikeudellisia juttuja, luettelee Suomen ensimmäisenä vanhuusoikeuden professorina vuonna 2021 aloittanut Anna Mäki-Petäjä-Leinonen Itä-Suomen yliopistosta.
Mäki-Petäjä-Leinosen mainitsemia esimerkkejä nousi esiin vuonna 2020–2021 toteutetussa Oikeutta ikäihmisille – tarinoita ikääntyvästä Suomesta -tutkimushankkeessa, jossa kerättiin ikääntyneiden ja heidän läheistensä kokemuksia. Vastauksia tuli yli 300.
– Niissä välittyi myös ikääntyneiden kokemus omasta kohtelusta: pettymystä rakenteisiin, yhteiskuntaan ja siihen, että heitä ei arvosteta eikä heidän ongelmiaan oteta vakavasti. He eivät välttämättä saa apua, tukea, ohjausta ja neuvontaa riittävästi.
Toki ikääntyneistä puhuttaessa viitataan isoon ja monimuotoiseen ryhmään, johon mahtuu entistä enemmän myös hyväkuntoisia ja -osaisia ikäihmisiä.
Ikääntyvien oikeuksiensa toteutumista on tarpeen tarkastella yhtä lailla kuin esimerkiksi lasten, vammaisten tai päihdekuntoutujien oikeuksia.
– Tiedämme kuitenkin, että ikääntyessä ihmisen fyysinen, psyykkinen tai sosiaalinen toimintakyky saattaa heikentyä. Tällaiset ikääntyvät kuuluvat haavoittuvien ihmisten erityisryhmään, ja heidän oikeuksiensa toteutumista on tarpeen tarkastella yhtä lailla kuin esimerkiksi lasten, vammaisten tai päihdekuntoutujien oikeuksia, Mäki-Petäjä-Leinonen toteaa.
Ikäsyrjintä on syvällä kulttuurissa ja käytännöissä
Vanhusasiavaltuutettu Päivi Topo tunnistaa huonoa kohtelua kokeneiden ikääntyneiden tuskan.
– Iso kysymys on, miten ikäsyrjintä näkyy kulttuurissa ja käytännöissä, ja miten sitä voidaan vähentää. Ikäsyrjintä on syrjintämuodoista yleisin, mutta se on myös piilossa syvällä ajattelussamme, Topo sanoo.
Vanhusasiavaltuutettua on puuhattu pitkään, mutta vasta tällä hallituskaudella asiasta saatiin päätös. Topo aloitti virassa tammikuussa 2022. Viivästyminen osoittaa, miksi virkaa tarvitaan.
– Vaikka on hyvää tahtoa, iäkkäiden ihmisten asia jää usein resurssien jaossa vähemmälle, Topo toteaa.
Vaikka on hyvää tahtoa, iäkkäiden ihmisten asia jää usein resurssien jaossa vähemmälle.
Hän pitää yhtenä keskeisenä tavoitteenaan ikävaikutusten arvioinnin edistämistä päätöksenteossa. Iso haaste liittyy esimerkiksi peruspalveluiden digitalisoimiseen. Viimeksi on esitetty Kela-kortista luopumista ja siirtämistä älypuhelimeen.
– Näin varmasti tehostetaan palveluita, mutta myös syrjäytetään sellaiset iäkkäät ihmiset, joilla ei ole digilaitteita tai -taitoja. Varsinkin, jos mitään julkista tahoa ei velvoiteta niitä tarjoamaan.
Ikääntyneiden huomioiminen päätöksenteossa on entistä tärkeämpää, kun muistetaan Suomen ikärakenne.
Ikääntyneiden huomioiminen päätöksenteossa on entistä tärkeämpää, kun muistetaan Suomen ikärakenne: yli 65-vuotiaiden osuus ylitti alle 15-vuotiaiden osuuden vuonna 2010, ja Tilastokeskus arvioi, että vuonna 2030 jo joka neljäs suomalainen on yli 65-vuotias.
– Kyse on koko yhteiskunnan toimivuudesta ja siitä, että yhteiset resurssit menevät järkevään käyttöön, Topo toteaa.
Suomeen vanhuspalvelulaki ensimmäisenä maailmassa
Lainsäädännön tasolla Suomi on ikääntyvien oikeuksien edelläkävijä: vuonna 2012 säädetty vanhuspalvelulaki on ensimmäinen kaltaisensa.
– On aivan ainutlaatuista, että meillä on erityisesti ikääntyvien ihmisten hoivaa koskeva lainsäädäntö, Mäki-Petäjä-Leinonen toteaa.
– Laki on tosin saanut aika paljonkin kritiikkiä siitä, että se on prosessikuvaus ikääntyvän ihmisen palveluketjusta. Siinä ei säännellä konkreettisista palveluista, toisin kuin esimerkiksi vammaispalvelulaissa.
On aivan ainutlaatuista, että meillä on erityisesti ikääntyvien ihmisten hoivaa koskeva lainsäädäntö.
Yhdessä asiassa Suomi tulee kuitenkin pahasti jälkijunassa. Suomi on ratifioinut YK:n vammaissopimuksen, joka ei sulje mitään vammaryhmää pois.
Kansainvälisesti on selvää, että myös muistisairaat kuuluvat sopimuksen soveltamisalaan, sillä muistisairaudet eivät ole osa normaalia ikääntymistä vaan neurologisia sairauksia.
Muistisairaat ihmiset eivät useinkaan saa vammaispalvelulain mukaisia etuuksia, jotka ovat usein parempia kuin sosiaalihuoltolain takaamat palvelut.
– Silti meillä muistisairaat ihmiset eivät useinkaan saa vammaispalvelulain mukaisia etuuksia, jotka ovat usein parempia kuin sosiaalihuoltolain takaamat palvelut. Vammaispalvelulainsäädäntöä ollaan parhaillaan uudistamassa, joten nyt on erityinen huoli siitä, millaisiin sanamuotoihin laissa päädytään ja millaisen tulkinnan ne mahdollistavat, Mäki-Petäjä-Leinonen toteaa.
Huonosti tunnetut edunvalvontavaltuutus ja hoitotahto
Yksi Suomen saavutuksista ikääntyneiden oikeuksien edistämiseksi on laki edunvalvontavaltuutuksesta.
– Laki korostaa yksilön itsemääräämisoikeutta. Henkilö saa riittävän terveenä ollessaan ilmaista, kuka huolehtii asioista, jos ei itse enää kykene. Kun valtuutus on, ei tarvitse hakea holhoustoimilain mukasta edunvalvojaa, Mäki-Petäjä-Leinonen sanoo.
Kun valtuutus on, ei tarvitse hakea holhoustoimilain mukasta edunvalvojaa.
Toinen tärkeä ennakoinnin muoto on lääketieteellistä hoitoa koskeva hoitotahto, joka voi sisältää myös hoivaa koskevia toiveita. Moni toki epäilee, mahtaako tahto tosipaikan tullen toteutua.
– Jos hoivaa koskevat toiveet ovat kovin yksityiskohtaisia ja henkilö on ympärivuorokautisen hoivan piirissä tehostetun palveluasumisen yksikössä, noudattaminen on tietysti hyvin paljon kiinni hoitajaresursseista ja muista tekijöistä, Mäki-Petäjä-Leinonen sanoo.
– Mutta voi olla keskeisiä toiveita, joita pystytään noudattamaan. Jos on esimerkiksi selkeä tahdon ilmaisu, ettei halua osallistua mihinkään hartaustilaisuuksiin, niin oikeasti hyvässä hoivassa ei myöskään kärrätä kuuntelemaan jumalanpalvelusta.
Päivi Topo painottaa, että hoitotahdon asema olisi pikimmiten selkiytettävä, koska parhaimmillaan se voi lisätä merkittävästi ihmisen omia mahdollisuuksia vaikuttaa viimeisten vuosien päivittäiseen elämään.
Hän kaipaa sekä hoitotahdolle että edunvalvontavaltuutukselle lisää huomiota: kumpaakin tunnetaan, ja käytetään, aivan liian vähän.
– Juristien pitäisi kertoa ja muistuttaa niistä aina kun mahdollista, hän kehottaa.
Juristien pitäisi kertoa ja muistuttaa hoitotahdosta ja edunvalvontavaltuutuksesta aina kun mahdollista.
Itsemääräämisoikeuslaki vihdoin valmiiksi?
Keskeinen ikääntyneiden oikeuksia koskeva haaste on hallituskaudelta toiselle siirtynyt itsemääräämisoikeuslaki. Sosiaali- ja terveysministeriössä on jälleen käynnistynyt lain valmisteluhanke.
Tarve nousee suoraan perustuslaista, jonka mukaan kenenkään henkilökohtaista vapautta ei saisi rajoittaa ilman laissa säädettyä perustetta. Silti somaattisen hoivan puolella ei ole tästä säännöksiä.
– Toki esimerkiksi muistisairaus on toimintakykyä heikentävä sairaus, mutta on mahdollista, että henkilön itsemääräämisoikeutta sairaudesta huolimatta kunnioitetaan, Mäki-Petäjä-Leinonen sanoo.
Muistisairaus on toimintakykyä heikentävä sairaus, mutta on mahdollista, että henkilön itsemääräämisoikeutta sairaudesta huolimatta kunnioitetaan.
Samaan aikaan on hyvin tiedossa, että erityisesti muistisairaiden ihmisten vapautta joudutaan jatkuvasti rajoittamaan esimerkiksi ympärivuorokautisessa hoivassa. Ovia pidetään lukittuina ja käytetään geriatrisia tuoleja, joista ei pysty vapaasti nousemaan tai hygieniahaalareita, joita ei pysty itse riisumaan.
– Asiasta on kyllä THL:n ja eduskunnan oikeusasiamiehen ohjeistusta, mutta koska se ei ole lainsäädännön tasolla, hoivassa käytetyt toimenpiteet ovat perusoikeuksien vastaisia. Myös hoitajille laki selkeyttäisi tilannetta eli miten saa ja pitää toimia, Mäki- Petäjä-Leinonen sanoo.
Myös hoitajille itsemääräämisoikeuslaki selkeyttäisi tilannetta, eli miten saa ja pitää toimia.
Pandemia-aika on muistuttanut itsemääräämisoikeuslain kiireellisyydestä.
– Ihmisiä on esimerkiksi lukittu huoneisiinsa sillä perusteella, että he eivät saisi koronaa. Kun kyse on hyvin hauraista ja huonokuntoisista ihmisistä, niin jokainen ymmärtää, mitkä ovat vaikutukset toimintakykyyn ja mielialaan, Päivi Topo toteaa.
Kuntien vanhusneuvostojen vaikuttavuudessa on petrattavaa
Sekä vanhusasiavaltuutettu Päivi Topo että vanhuusoikeuden professori Anna Mäki-Petäjä-Leinonen kaipaavat ikääntyneille mahdollisuutta tulla kuulluiksi osana yhteiskuntaa, sen lisäksi että yksittäisten ihmisten oikeudet huomioidaan. Yksi yritys vahvistaa ikääntyneiden ääntä paikallistasolla on kaikista kunnista ja jatkossa myös maakunnista löytyvä lakisääteinen yhteistyöelin eli vanhusneuvosto.
Ihmisoikeuskeskuksen vuonna 2021 tekemän selvityksen mukaan neuvoston rooli vaihtelee paljon kunnittain. Yleisarvio on, että neuvostoja pitäisi vahvistaa lisäämällä resursseja ja kytkemällä ne oikeasti osaksi päätösprosesseja.
– Kyse ei saa olla tokenismista, siitä että tietty ryhmä otetaan mukaan vain sen takia, että se näyttää hyvältä. Pitäisi ihan oikeasti antaa ikääntyneille oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnassa, Mäki-Petäjä-Leinonen toteaa.
Toposta vanhusneuvostojen jäsenet tarvitsevat vaikuttamistyönsä tueksi koulutusta. Mutta tärkeintä olisi, että kunnat ja alueet informoisivat neuvostoja riittävän varhaisessa vaiheessa suunnitelmista ja tarjoaisivat myös virkamiesapua.
– Valtiovarainministeriö järjestää vuosittain vanhusneuvostopäivän, jossa kerrotaan ajankohtaisia asioita ja jaetaan kokemuksia – mutta yksi iltapäivä ei vielä oikein riitä. Koetan parhaillaan hahmottaa, miten vanhusasiavaltuutettu voisi parhaiten edistää vanhusneuvostojen toimintaa, Topo sanoo.
Vanhusasiavaltuutetun toimisto: vanhusasia.fi/etusivu
