Miten minusta tuli lakimies? Vuorossa Antto Orasmaa

Päädyin lakimiehen ammattiin poissuljentatekniikalla. Harkinnassa olivat mukana valtiotieteellinen tiedekunta ja Taideteollinen korkeakoulu, jotka kuitenkin väistyivät, kun korviini supatettiin varman työllistymisen merkitystä. Vielä pääsykokeisiin lukiessani tunsin oloni hieman epävarmaksi, mutta kiinnostus pykälämystiikasta otti kuitenkin vallan ja sain suoritettua pääsykoeurakan kunnialla loppuun. 

Ensimmäiset opiskeluvuoteni suoritin kursseja harvakseltaan muiden töiden, muun muassa tv-sarjassa näyttelemisen ohella. Kävin myös jaakopinpainini siitä, onko tämä ­tiedettä ollenkaan ja ketä tällainen ulkoa oppiminen palvelee. Viimein aloitettuani opiskelut päätoimisesti kipinä juridiikan opiskeluun syttyi. Ymmärtämällä pienen palan yhteis­kuntamme sektoreiden juridiikasta ymmärtää paljon myös yhteiskunnan toiminnasta.

Ammattini riidanratkaisuun erikoistuvana lakimiehenä antaa jokaiselle työpäivälle vaihtelevan, joskin lähes aina tiettyyn ajattelutapaan palautettavissa olevan sisällön. Paitsi että juridiikka on ihmisten luomaa, se on tietysti myös ihmisiä varten. Ilahduttavaa onkin huomata, kun omasta työstä seuraa hyötyä ja arvoa juridisten ongelmien kanssa painiville päämiehille.

Päivittäisessä työssä saattaa helposti hukkua passiiviseksi lainsoveltajaksi, jolle oikeudelliset ongelmat ovat ainoastaan oikeuslähteiden yhteenlaskua. Tämä on ymmärrettävää, tarjoaahan koulutus nimenomaan oikeudellisen ajattelun välineen, jolla on omat sisäiset sääntönsä. Oikeus ja kohtuus on kuitenkin tuon välineen hyvä käyttöohje.

Näen Lakimiesliiton loogisena kohtauspaikkana kaikille lakimieskoulutuksen saaneille. Olen itse esimerkiksi hyödyntänyt liiton mentorointiohjelmaa. Lakimiesliitossa todellinen rikkaus ovat kaikki ne erilaiset ammatti- ja työn­kuvataustat, joiden asiaa liitto tasavertaisesti ajaa.

Lakimiesuutiset on minulle kuin Aku Ankka lapsuudessani: saan lukea lehden vasta sen jälkeen, kun toinen perheenjäsen on ennättänyt lukea sen. Valtiotieteilijäpuolisoni on lehden ensimmäinen lukija postiluukun kolahtamisen jälkeen. Lakimiesuutiset kuuluu ilmestyttyään muutaman päivän ajan työmatkalukemistooni. Erityisesti suosikkilukemistani on Pykälöiden-palsta, joka sangen osuvilla kysymyksillään kertoo yllättävän paljon haastateltavastaan. Kukin ammattiala tarvitsee oman ajankohtaiskanavansa, jossa jakaa tärkeää alaa ja sen edunvalvontaa koskevaa tietoa sekä ylläpitää tervettä me-henkeä. Tässä tehtävässään Lakimiesuutiset onnistuu mielestäni enemmän kuin hyvin yrittämättä olla sen paremmin tieteellinen aikakauskirja kuin sähkeuutispalsta.