Päädyin lakimieheksi kiertotietä. Lukion jälkeen pääsin suoraan ja vähän vahingossa Helsinkiin valtiotieteelliseen tiedekuntaan vuonna 1987. Halusin ”parantaa maailmaa” jossain muualla kuin koti-Suomessa. Pääaineopinnot suoritin yleisestä valtio-opista, kansainvälisen politiikan koulutusohjelmassa.
Kiinnostus oikeustieteitä kohtaan heräsi valtsikan opintojen loppuvaiheessa, kun pro gradu -työni aihe sivusi vahvasti kansainvälistä oikeutta. Tein silloin oikeustieteellisessä laudatur-sivuaineopinnot ja päätin, että jos joskus on mahdollista, niin haluan opiskella juristiksi. Tähän tarjoutui mahdollisuus vuosina 1999-2002, kun lapset olivat pieniä enkä ollut töissä. Opinnot tein perheen ehdoilla – usein lukusalille päästessäni aloitinkin lukurupeaman suosiolla ottamalla noin 20 minuutin torkut pöydän ääressä. En ole kuitenkaan katunut opiskelun jatkamista, vaikka tuleva eläkekarttuma jäänee keskimääräistä alhaisemmaksi. Pidän itseäni onnekkaana, kun minulla on ollut mahdollisuus opiskella näin laaja-alaisesti. Ajattelen, että ennemmin katuisin, jos en tilaisuuden tullen olisi tarttunut uusiin mahdollisuuksiin.
Oikeustieteellisen opinnoissa näin mahdollisuuden saada ”oikean ammatin”. Maailman parantaminen oli iän ja perhetilanteen myötä muuttanut ajatukseksi siitä, että oman työn tulisi olla yhteiskunnallisesti merkityksellistä – vaikka koti-Suomessa.
Tänä päivänä kiinnitän huomiota siihen, että monet ennen itsestään selvät asiat ovat muuttuneet puolustamista vaativiksi arvoiksi. Erityisesti demokraattisten rakenteiden, mukaan lukien oikeusvaltioperiaatteen merkityksen puolustaminen kuuluu tänä päivänä kaikille, ja ehkäpä erityisesti juristeille ja tuomarikunnalle.
Käräjätuomarin työssä parasta on se, että työ on merkityksellistä sekä yksilö- että yhteiskunnallisella tasolla. Käytännön tasolla pidän työn ratkaisukeskeisyydestä.
Lakimiesammatin merkitys ei varmasti ole vähenemässä. Usein tehdään työtä heikossa asemassa olevien tai kriisiä läpikäyvien ihmisten kanssa. Pidän tärkeänä että lakimiehet kiinnittävät huomiota ammattinsa eettisiin kysymyksiin ja toimivat niiden mukaisesti. Liitolla voi olla myös tässä suhteessa oma tehtävänsä.
Kuulun liittoon ja toimin myös Tuomariliitossa varapuheenjohtajana. Tuomarin ammatissa ”oikeus” rajoittaa harkintavaltaa ja ”kohtuus” edellyttää harkintavallan käyttämistä. Taitava lainkäyttäjä osaa tasapainottaa nämä kaksi asiaa.
Teksti: Minna Rinne
Kuva: Vesa Tyni
