Oikikseen pyrkiminen oli kohdallani sekoitus poissuljentamenetelmää ja orastavaa kiinnostusta juridiikkaa kohtaan. Luin pääsykoeopasta ja ruksin yli vaihtoehdot, jonne en halunnut. Jäljelle jääneistä oikeustiede ja OKL olivat todennäköisimmin johonkin ammattiin johtavia, joten loppusuoralla esimerkiksi uskontotieteet ja historia jäivät. Peruutin paikkani OKL:ssä kun paikka oikeustieteellisessä selvisi.
Oikeustieteessä veti puoleensa se, että se jätti monia suuntia avoimeksi ja siirsi varsinaista ”ammatinvalintaa” myöhemmäksi. Opiskeluajasta erityisesti mieleen ovat jääneet ystävät, Hämäläis-Osakunta, parhaat professorit ja lahjakkaat opiskelukaverit.
Mitä pidemmälle opinnot etenivät, sitä selvemmin alkoivat myös hahmottua juridisen kiinnostukseni kohteet. Sain opiskella Aulis Aarnion kutsumassa pienryhmässä oikeusfilosofiaa, innostua Heikki Ylikankaan oikeushistorian lisäkursseista ja tehdä syventävät opinnot Lars D. Erikssonin johdolla ihmisoikeuksista – mikä samalla toimi tehokkaana ruotsin kielen kylpynä. Pistäydyin myös Åbo Akademissa opiskelemassa lisää ihmisoikeuksia Allan Rosasin kurssilla.
Olen kohtalaisen ahkera historian harrastaja ja aika ajoin sitä miettii, että olisiko sittenkin pitänyt. Vastaus on lopulta ollut, että valintani osui minulle sopivimpaan. Juristin tehtävien monipuolisuus, hetkelliset mahdollisuudet oikeasti olla avuksi sekä jatkuva oppiminen ovat mielestäni parasta tässä valinnassa.
Kuulun Lakimiesliittoon ja pidän juristien ammatti-identiteetin kannalta todella tärkeänä sekä liiton että muiden juristiyhteisöjen työtä.
Minusta on vanhemmiten tullut hyvin varovainen aina, kun joku määrittää itsensä vain ylevien arvojen, kuten oikeuden ja kohtuuden, kautta. Kuka nyt vääryyden ja kohtuuttomuuden nimiin vannoisi? Arvot mitataan teoissa, ja toivon eläkkeellä voivani katsoa työtäni taakse päin ja arvioida, että oikeus ja kohtuus näkyivät valinnoissani. Vielä arvokkaampaa olisi, jos joku muukin olisi kanssani samaa mieltä.
Se, että liitto nostaa nämä arvot esiin, on minusta todella hienoa. Sen voi lukea paitsi lupaukseksi noudattaa näitä arvoja, myös itsensä alistamiseksi muiden arvioitavaksi sen suhteen, toteutuuko tämä myös käytännössä.
Miten minusta tuli lakimes? -juttusarja juhlistaa Lakimiesliiton 70-vuotista taivalta.
Teksti: Laura Lähdevuori
Kuvat: Vesa Tyni
