Keväällä 2012, viidentenä opiskeluvuotenani Turun oikeustieteellisessä tiedekunnassa, aloitin opintoni vaihto-opiskelijana Maastrichtin yliopistossa, Hollannissa. Valitsin Maastrichtin yliopiston, sillä olin kuullut sekä oikeustieteen että muidenkin tiedekuntien opiskelijoilta paljon positiivista palautetta kyseisestä yliopistosta.
Maastrichtin yliopisto on tunnettu problem based learning -opetusmetodistaan. Opetus tapahtuu pääasiassa viikoittaisissa noin 15 opiskelijan tutorialeissa, joissa opiskelijoiden tehtävänä on käydä keskustelua kurssin aiheeseen liittyvistä käytännön elämän ongelmista. Tutorialin ohjaaja, joka saattaa olla yhtä hyvin professori, tohtorikoulutettava kuin opinnoissaan loppusuoralla oleva opiskelijakin, on tutorialeissa lähinnä tarkkailemassa keskustelun tasoa.
Opiskelu Maastrichtin yliopistossa on hyvin käytännönläheistä. Tavoitteena on, että oppiminen tapahtuu ongelmien ratkaisemisen kautta. Esimerkiksi eurooppalaisen rikosoikeuden kurssillani huomattava osa kurssin materiaalista koostui Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä, minkä pohjalta opeteltiin muodostamaan ja ratkaisemaan ennakkoratkaisukysymyksiä.
Tutorialin kulku vaihtelee melko paljon kursseittain. Oikeustieteellisessä tiedekunnassa tutoriali koostuu tyypillisesti kahdesta osasta: ensimmäinen osa käytetään keskusteluun kyseisen tutorialin aiheesta, kun taas toisessa osassa käydään prediscussion, jossa keskustellaan seuraavan tutorialin aiheesta ja muodostetaan oppimistavoitteet seuraavalle kokoontumiskerralle. Jokaisessa tutorialissa yksi opiskelija toimii keskustelun johtajana, jonka tehtävänä on keskustelun ylläpitämisen lisäksi huolehtia, että kaikki opiskelijat osallistuvat keskusteluun.
Koin opiskelun Maastrichtin yliopistossa hyvin vaativaksi mutta samalla palkitsevaksi. Tutorial-ryhmissä opiskellessa omaa oppimista oli helppo seurata, mikä motivoi myös itsenäiseen opiskeluun, sillä tutorialeissa käydyissä keskusteluissa tuli hyvin nopeasti selväksi, kuka kurssin materiaalin oli opiskellut ja kuka ei.
Myös ohjaajat vaativat opiskelijoilta paljon, mutta olivat samalla myös itse hyvin valmistautuneita jokaiselle kokoontumiskerralle. Ohjaajat olivat hyvin motivoituneita opettamistyössä ja olivat valmiita auttamaan myös tutorialien ulkopuolella. Vaikka opiskelu tuntuikin varsinkin aluksi haastavalta ja hyvin erilaiselta kuin mihin omassa yliopistossani olin tottunut, antoi opiskelu myös valtavasti onnistumisen tunteita, kun omat ajatuksensa sai ilmaistua muille ja sai suoraa vertaispalautetta muilta opiskelijoilta.
Kaiken kaikkiaan opiskelu ulkomailla antoi ainakin itselleni lisää motivaatiota ja itseluottamusta tulevia opintoja sekä työelämää ajatellen. Oli mielenkiintoista kuulla eri maista ja kulttuureista tulevien opiskelijoiden mielipiteitä yhteiskunnallisista ja oikeudellisista ongelmista. Samalla itse oppi kyseenalaistamaan ennen itsestään selviltä tuntuvia asioita. Vaikka opiskelijavaihtoon lähtö voikin viivästyttää valmistumista muutamalla kuukaudella, on se sen arvoista. Kansainvälistä kokemusta kun tuskin koskaan voi olla liikaa – varsinkaan juridiikan alalla.
Annamari Laakkonen
