Muuntokoulutuksella tuomariksi?
Opetus- ja kulttuuriministeriö sekä oikeusministeriö ovat päättäneet selvittää juristikoulutuksen lisäämistarpeet. Hanke on lähtenyt liikkeelle oikeudenhoitoa koskevasta valtioneuvoston selonteosta (VNS 13/2022), jossa henkilöstöresurssien riittämättömyyttä pidettiin oikeudenhoidon suurimpana haasteena. Selonteon mukaan vuoteen 2030 mennessä tarvitaan lähes 1 200 henkilötyövuoden lisäys.
Selonteon mukaan vuoteen 2030 mennessä tarvitaan lähes 1 200 henkilötyövuoden lisäys.
Eduskunnan lakivaliokunta toteaa selonteosta antamassaan mietinnössä (31/2022) jo ”pitkään ja toistuvasti” kiinnittäneensä ”vakavaa huomiota oikeusministeriön hallinnonalan määrärahojen riittämättömyyteen” sekä tuomioistuinlaitoksen liian niukkaan perusrahoitukseen. Heikointa veto- ja pitovoima on kasvukeskusten ulkopuolisissa toimipisteissä.
Jatkuvien määräaikaisten työsopimusten solmiminen erilaisten ruuhkanpurkurahoitusten turvin heikentää paitsi työhyvinvointia ja työntekijöiden halua sitoutua työtehtäväänsä, myös tuomioistuinten riippumattomuutta. Resurssivaje ja ruuhkautunut työtilanne asettavat virkavastuulla toimivan henkilöstön kohtuuttomaan asemaan.
Resurssivaje ja ruuhkautunut työtilanne asettavat virkavastuulla toimivan henkilöstön kohtuuttomaan asemaan.
Selonteon mukaan ”ratkaisuja tulisi hakea tutkinto- ja aloituspaikkamäärien lisäksi esimerkiksi muunto- ja täydennyskoulutuksesta niille henkilöille, jotka ovat tutkintonsa osana suorittaneet merkittävästi oikeudellisia opintoja”. Tällaisia ovat esimerkiksi julkisoikeutta opiskelleet hallintotieteen kandidaatit ja maisterit sekä vero-oikeutta ja yritysjuridiikkaa opiskelleet kauppatieteen kandidaatit ja maisterit.
Onko useampien juristien koulutus ratkaisu oikeushallinnon resurssipulaan?
On kuitenkin tärkeää, että ennen koulutuspaikkojen lisäämistä tai muuntokoulutukseen ryhtymistä selvitetään, onko useampien juristien koulutus ratkaisu oikeushallinnon resurssipulaan.
Oikeustieteen ylempien korkeakoulututkintojen vuosittainen määrä on näet noussut vuosien 2010–2012 keskimäärin 483 tutkinnosta jo 777 tutkintoon vuosien 2010-2022 osalta. Lisäksi Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen mukaan tarvetta tutkinto- ja aloituspaikkojen lisäämiselle ei ole. OKM:n mukaan oikeustieteen opiskelijoiden määrät vuosina 2020 ja 2021 olivat noin sata aloittajaa enemmän kuin vuonna 2019.
Oikeushallinnon resurssipulan helpottamiseksi keskittyminen urapolun vetovoimaan voisi olla nopeampi ja käytännöllisempi ratkaisu kuin muuntokoulutuksen tarjoaminen. Tämä voisi sisältää mielekkäiden tuomioistuinharjoittelutehtävien ja harjoittelupaikkojen lisäämisen, kilpailukykyisen palkkatason tarjoamisen sekä mahdollisuudet vakituisiin työsuhteisiin.
Juristien määrää on mahdollista kasvattaa lisäämällä oikeustieteen opintojen aloituspaikkoja avoimen yliopiston sekä tavanomaisen opiskelijavalinnan kautta. Itä-Suomen yliopistossa oikeustiedettä voi päästä opiskelemaan toisesta tiedekunnasta myös ns. siirtohaussa.
On kyseenalaista, onko juristien muuntokoulutukselle aitoa tarvetta.
Edellä esitetyt näkökohdat huomioon ottaen on kyseenalaista, onko juristien muuntokoulutukselle aitoa tarvetta – etenkin kun olisi todennäköistä, että muuntokouluttautujilta puuttuisi pääosa OTM-tutkinnon edellyttämistä opinnoista ja että heille tulisi räätälöidä yksilöllisiä koulutuspolkuja.
Muuntokoulutuksesta mahdollisesti saatavat hyödyt jäisivät tällöin pienemmiksi kuin sen aiheuttamat haitat koulutusmäärien ja koulutusjärjestelmän ennakoitavuudelle sekä OTM-opintoihin haluavien ja hakevien ihmisten tasa-arvoiselle kohtelulle.
Kirjoittaja on viestintäoikeuden professori, Helsingin yliopisto, paivi.korpisaari@helsinki.fi
