|
Muutoksenhaku korkeimpaan oikeuteen paranee
Teksti Ari Rytsy Eduskunnan hyväksymä ja tasavallan presidentin vahvistama lainsäädännön muutos tulee voimaan 31.12.2005. Uusissa laeissa on kysymys korkeimmasta oikeudesta, sen kokoonpanoista ja muutoksenhausta korkeimpaan oikeuteen sekä ylimääräisestä muutoksenhausta. Näiden avulla on tarkoitus kohentaa korkeimman oikeuden edellytyksiä keskittyä päätehtäväänsä eli ennakkoratkaisujen antamiseen. Korkeinta oikeutta koskeva merkittävä muutos tapahtui jo vuonna 1980, jolloin nykyinen valituslupajärjestelmä otettiin käyttöön. Silloin korkeimmasta oikeudesta tehtiin ensisijaisesti ennakkopäätöstuomioistuin. Kolmantena oikeusasteena korkeimpaan oikeuteen valittaminen edellyttää sen myöntämää valituslupaa. Tärkein myöntämisen peruste on se, että asialla on ennakkopäätösmerkitystä. Valitusluvan saamisen edellytykset helpottuvat vuoden vaihteen jälkeen, kun korkeimman oikeuden mahdollisuudet rajata valituslupaa paranevat. Korkein oikeus voi keskittyä ratkaisemaan valituksesta vain ongelmallisen kysymyksen. Käytännössä valituslupa voi siis jatkossa koskea esimerkiksi pelkän yksittäisen kysymyksen oikeudellista arviointia. Koska tähän asti korkeimman oikeuden on pitänyt ottaa uudelleen arvioitavaksi tosiseikasto ja näyttö, on se voinut edellyttää myös suullisen käsittelyn uudelleen toimittamista. Tämä ei useinkaan ole ollut tarkoituksenmukaista enää kolmannessa oikeusasteessa. Uuden lain myötä korkein oikeus voi tukeutua näyttökysymyksissä hovioikeuden tuomioon eikä todistelua tarvitse enää arvioida uudelleen. Näin ollen korkeimmalla oikeudella on jatkossa entistä paremmat mahdollisuudet myöntää valituslupia tosiseikastoltaan laajoissa asioissa. Virheiden korjaaminen helpottuu Korkein oikeus voi joissakin tapauksissa jälkikäteen purkaa tuomioistuinten tekemiä virheellisiä ratkaisuja, jotka ovat tulleet lainvoimaisiksi. Uudistuksen myötä tämä ylimääräinen muutoksenhaku helpottuu. Tiettyjen selvien virheiden oikaisuun ei tarvita enää korkeimman oikeuden päätöstä. Ratkaisun tehnyt tuomioistuin voi itse korjata virheen. Asianosaiselle voidaan tietyin ehdoin jälkikäteen palauttaa umpeen mennyt määräaika vaikkapa muutoksen hakemiseksi käräjäoikeuden ratkaisuun. Uudistuksen voimaantulon jälkeen määräaikaa ei tällöin palauta korkein oikeus vaan hovioikeus. Kanteluhakemuksen määräaikaa pidennetään silloin, jos Euroopan ihmisoikeustuomioistuin tai Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeuskomitea on havainnut asian käsittelyssä oikeudenkäyntivirheen. Kantelu on mahdollista tehdä vielä kuuden kuukauden kuluessa valvontaelimen lopullisen ratkaisun antamisesta. Yleensä riita- ja rikosasiat alkavat käräjäoikeudesta, mutta historiallisista ja muista syistä johtuen hovioikeus on joissakin tapauksissa ensimmäinen aste. Tällaisia tilanteita ovat olleet muun muassa maanpetosta ja valtiopetosta koskevat rikosasiat. Vuoden 2006 alusta lähtien näiden syytteiden käsittely siirretään hovioikeudesta keskitetysti Helsingin käräjäoikeuteen. Maan- ja valtiopetosasiat ratkaistaan siis jatkossa normaalissa rikosasioiden kokoonpanossa, jossa on mukana tuomari ja kolme lautamiestä. Mukana voi olla toinenkin lainoppinut jäsen. Niissä tapauksissa, missä hovioikeus on ensimmäinen aste, muutoksenhakua virtaviivaistetaan. Muutoksenhakuaika lyhenee 60 päivästä 30 päivään. Valitusaika on siten sama kuin haettaessa hovioikeudelta muutosta käräjäoikeuden ratkaisuun. Nykyään valitukseen vastataan vielä oma-aloitteisesti, mutta ensi vuonna korkein oikeus pyytää vastauksen, jos se näkee sen tarpeelliseksi. Kokoonpanot keventyvät Pääsääntöisesti korkein oikeus on päätösvaltainen viisijäsenisenä. Peruskokoonpanoon voidaan ottaa myös lisäjäsen siltä varalta, että joku jäsen tulee estyneeksi. Tämä voi olla tarpeen erityisen laaja-alaisissa asioissa. Uudistus keventää korkeimman oikeuden kokoonpanoa ylimääräisessä muutoksenhaussa. Kolme jäsentä voi ratkaista KKO:n ratkaisua koskevan hakemuksen, jos se yksimielisesti hylätään tai jätetään tutkimatta. Yksikin jäsen voi ratkaista samassa asiassa uudelleen tehdyn ylimääräisen muutoshakemuksen, jos siinä ei esitetä merkityksellistä uutta aineistoa. Valitusluvan myöntämisestä päättää edelleen kahden tai kolmen jäsenen kokoonpano. Lakipakettiin kuuluu myös uusi laki korkeimmasta oikeudesta. Käytännössä tämä uudistus ei juuri muuta korkeimman oikeuden toimintaa ja tehtäviä, vaikka kaikki sitä koskevat keskeiset säännökset siirretään lain tasolle. Uutta on, että korkeimman oikeuden esittelijäneuvos voidaan nimittää määräajaksi myös silloin, kun se nähdään virkakierron edistämisen tai esittelijöiden asiantuntemuksen monipuolistamisen kannalta tarpeellisena. Määräaikaisina esittelijäneuvoksina, joita saa samanaikaisesti olla enintään kolmasosa, voivat toimia esimerkiksi syyttäjät ja asianajajat. Enimmäismäärä voidaan ylittää, kun virka on ilman hoitajaa tai viran haltija on estynyt. Määräaikaisuudet eivät kuitenkaan voi olla kovin pitkiä. Lähtökohtaisesti esittelijänvirat täytetään vakinaisesti. Muutoksenhakujärjestelmää kehitetään edelleen Laajemmin tarkasteltuna muutoksenhakujärjestelmän kehittäminen on tervetullutta, sillä oikeudenkäynti on perinteisesti ollut yleisten tuomioistuinten puolella melko muutoksenhakupainotteinen. Viimeaikaiset uudistukset hovioikeuden ja nyt korkeimman oikeuden osalta tähtäävät eri asteiden tehtävien selkeyttämiseen. Jatkossa painopistettä halutaan siirtää käräjäoikeusvaiheeseen, jota pyritään tulevaisuudessa vahvistamaan. Hovioikeuden tehtävä on kontrolloida ja korjata käräjäoikeusmenettelyssä tai käräjäoikeuden ratkaisussa ilmenneet virheet. Hovioikeusmenettelyä ollaan kehittämässä edelleen muun muassa parasta aikaa eduskunnan käsittelyssä olevan seulontamenettelyn tarkistusehdotuksen avulla. Lisäksi Helsingin hovioikeuden entinen presidentti Olli Huopaniemi miettii selvitysmiehenä lisäkeinoja, joilla hovioikeusvaihetta voidaan parantaa. Vertailutietona mainittakoon, että Ruotsissa on hiljattain hyväksytty merkittävä oikeudenkäyntiä yleisissä tuomioistuimissa koskeva muutos. Suomalaisesta näkökulmasta tarkasteltuna sen hovioikeutta koskevat uudistukset ovat hyvinkin radikaaleja. Länsinaapurissa on vahvistettu muun muassa valituslupajärjestelmän laajentaminen riita-asioissa sekä suullisen todistelun muuttaminen siten, että alioikeuksissa todistajakertomukset videoidaan. Hovioikeuksissa näytön arviointi tapahtuu lähtökohtaisesti kyseisten videotallenteiden avulla. Toisaalta on muistettava, että Ruotsilla on vuosikymmenien perinteet suulliselle hovioikeusprosessille. Vaikka se tuli käyttöön myös Suomessa jo vuonna 1998, sitä ollaan vielä opettelemassa. Kysymys on tietysti myös resursseista. Modernin tekniikan käyttöä oikeudenkäynnissä halutaan edistää, mutta uusien järjestelmien käyttöönotto on kallista. Tilannetta ei helpota tuomioistuinlaitoksen huono resurssitilanne, joka tulee lähivuosina huononemaan entisestään. Mielenkiintoista on kuitenkin se, että Ruotsin uudistusta ei ole noteerattu suomalaisessa keskustelussa, vaikka nykyisen prosessimme esikuva on sieltä kotoisin. Lähteet:
|
