Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksen johtajan, professori Tapio Määtän mukaan jatkuvan oppimisen malli on oikeustieteilijöille tuttu. Omaa osaamista ollaan valmiita ja motivoituneita kehittämään läpi työuran.
– Lainsäädäntö ja oikeuskäytäntö muuttuvat koko ajan. Juristin on pidettävä osaamistaan aktiivisesti ajan tasalla. Oikeustieteilijöiden asenne ja henkinen ote jatkuvaan oppimiseen on hyvä. Monilla alan ammattilaisilla, esimerkiksi asianajajilla, on myös velvoite hankkia tietty määrä koulutusta vuosittain, Määttä toteaa.
Juristin on pidettävä osaamistaan aktiivisesti ajan tasalla.
Määtän mielestä juristeille suunnattu täydennyskoulutustarjonta on hyvällä tasolla. Perinteisten, yleensä Helsingissä järjestettävien koulutuspäivien lisäksi tarjolle on tullut pidempiä, kurssimuotoisia opintokokonaisuuksia. Niitä tarjoavat sekä yliopistojen oikeustieteelliset tiedekunnat ja avoimet yliopistot että yksityiset koulutusorganisaatiot.
Myös suuremmat työnantajat organisoivat itsenäisesti opintokokonaisuuksia omille työntekijöilleen.
Opetusmuodot muutoksessa
Viime vuosina myös koulutusmuotojen kirjo on kasvanut. Auditorioiden ja luokkien rinnalle on tullut uusia sähköisiä oppimisympäristöjä. Perinteinen luentomuotoinen opetus on korvautunut monin paikoin vuorovaikutteisilla harjoitteilla ja yhdessä tekemisellä.
Auditorioiden ja luokkien rinnalle on tullut uusia sähköisiä oppimisympäristöjä.
Mukana on toki edelleen myös yksin tehtäviä harjoituksia ja lukemista, mutta useimmiten tehtäviin liittyy vuorovaikutteisia keskusteluosuuksia tai ryhmätöitä.
Määtän mielestä uudet verkkopohjaiset opiskelumuodot paitsi tuovat uusia mahdollisuuksia opetuksen toteuttamiseen myös tasa-arvoistavat eri puolilla Suomea toimivien juristien kouluttautumismahdollisuuksia.
Määttä näkee täydennyskoulutuskentässä myös haasteita ja kehittymistarpeita, joihin erityisesti yliopistojen tulisi pystyä vastaamaan.
Oikeustieteessä, kuten muillakin koulutusaloilla, on pyritty kehittämään omia tutkintokoulutuksia sekä oman alan täydennyskoulutuksia jatkuvan oppimisen mallin mukaisesti.
Juristien, kuten muidenkin ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden, tulisi kuitenkin pystyä laajentamaan osaamistaan myös muille aloille.
Yhteiskunnan oikeudellistumisen myötä muilla aloilla korkeakoulututkinnon suorittaneet tarvitsevat oikeustieteellistä osaamista.
– Yhteiskunnan oikeudellistumisen myötä muilla aloilla korkeakoulututkinnon suorittaneet tarvitsevat oikeustieteellistä osaamista. Vastaavasti OTM-tutkinnon suorittaneilla on tarvetta kasvattaa osaamistaan muullakin kuin omalla toimialalla. Nyt kysyntää olisikin tutkintoa pienemmille opintopisteytetyille opintokokonaisuuksille. Koska tällaisia ei ole juurikaan ollut, moni on lähtenyt opiskelemaan kokonaista tutkintoa, Määttä sanoo.
Tarvetta lyhytkestoisille koulutusmoduuleille
Määtän mielestä tarvittava toisen alan osaamistaso voitaisiin useimmiten saavuttaa suorittamalla lyhyempi koulutuskokonaisuus.
Oikeustieteellisten tiedekuntien tulisikin nyt pyrkiä rakentamaan pienempiä, sivuainetyyppisiä modulaarisia koulutuskokonaisuuksia muilla aloilla toimiville asiantuntijoille.
Jonkinlaisia edistysaskelia on kehitystyössä jo otettukin. Vastaavasti juristeilla olisi tarvetta esimerkiksi liiketalouden ja viestintäosaamisen vahvistamiseen.
– Tarvetta olisi muun muassa oikeuspsykologisen osaamisen, yrittäjävalmiuksien, kauppa- ja taloustieteellisen osaamisen sekä viestintävalmiuksien, esimerkiksi neuvottelu- ja vuorovaikutustaitojen sekä asiakkaiden kohtaamistaitojen, parantamiseen. OTM-tutkintoon kuuluvat opinnot eivät sisällä näitä riittävästi, Määttä sanoo.
Juristeilla olisi tarvetta oikeuspsykologisen osaamisen, yrittäjävalmiuksien, kauppa- ja taloustieteellisen osaamisen sekä viestintävalmiuksien parantamiseen.
Määtän mainitsemia opintokokonaisuuksia löytyy yliopistojen täydennyskoulutustarjonnasta, mutta niitä ei ole suunnattu juristien tarpeisiin.
– Jatkuvan oppimisen moduulimaailmassa pitäisi olla juuri tietyn alan ammattilaisille suunnattuja opintokokonaisuuksia. Tässä on nähtävissä selkeä markkinarako. Yliopistoilla on syntymässä tähän innovaatioita, Määttä sanoo.
Yhtenä hyvänä esimerkkinä kehityksestä Määttä mainitsee Itä-Suomen yliopistossa järjestettävän psykologeille suunnatun oikeuspsykologian monitieteisen koulutuskokonaisuuden, joka koostuu perus- ja aineopinnoista. Paketti soveltuu myös juristeille.
Tutkintokoulutuksista poiketen täydennyskoulutus rahoitetaan lähes kokonaan yksityisellä rahoituksella. Poikkeuksena tästä ovat yliopistojen avoimen yliopiston koulutukset, jotka rahoitetaan osin yliopistojen perusrahoituksella.
Modulaariset koulutuskokonaisuudet edellyttävät uusien rahoitusmallien kehittämistä.
Modulaariset koulutuskokonaisuudet edellyttävätkin uusien rahoitusmallien kehittämistä.
– Jatkuvan oppimisen koulutusten pitää olla yliopistoille lähtökohtaisesti taloudellisesti kannattavia. Jatkuva oppiminen on kuitenkin tärkeä megatrendi, jossa yliopistojen tulee olla mukana. Koulutusmodulien kehittäminen ei voikaan perustua pelkkään lyhytnäköiseen ansaintalogiikkaan, Määttä sanoo.
Tuomareidenkin täydennyskoulutuksessa uutta
Tuomareiden riippumattomuus ja yhteiskunnallinen rooli asettaa erityisiä vaatimuksia heille suunnattavalle täydennyskoulutukselle.
Tuomari ei ole asiantuntija kaikilla niillä aloilla, joita hänen ratkaistavakseen tuleviin oikeudenkäynteihin liittyy. Tuomari tarvitsee sen sijaan kyvyn arvioida hänelle esitettyä asiantuntijatodistelua.
Tuomari tarvitsee kyvyn arvioida hänelle esitettyä asiantuntijatodistelua.
Tuomarinkoulutuslautakunnan puheenjohtajan Kirsti Uusitalon mukaan valtaosan Suomessa järjestettävästä, tuomareille ja tuomioistuinten henkilökunnalle suunnatusta koulutuksesta suunnittelee tuomarinkoulutuslautakunta ja oikeusministeriön koulutusyksikkö.
Koulutusten tuottamisvastuu on tällä hetkellä oikeusministeriöllä ja tuomioistuimilla.
– Osa koulutuksista toteutetaan yhteistyössä yliopistojen, valtakunnansyyttäjänviraston koulutusyksikön tai asianajajayhdistysten kanssa. Tuomioistuimilla ja yliopistoilla on ollut myös niin sanottuihin laatuhankkeisiin liittyvää koulutuksellista yhteistyötä. Tuomareilla ja tuomioistuinten henkilökunnalla on mahdollisuus osallistua European Judicial Training Networkin (EJTN), Pohjoismaisen tuomarikoulutusverkoston (SEND) tai Europäische Rechtsakademien (ERA) koulutustilaisuuksiin tai -vaihto-ohjelmiin, Uusitalo kertoo.
Tuomarien täydennyskoulutusohjelmassa painottuvat erityisesti rikos- ja prosessioikeus sekä eri oikeudenalojen substanssikoulutus.
Tuomarien täydennyskoulutusohjelmassa painottuvat erityisesti rikos- ja prosessioikeus sekä eri oikeudenalojen substanssikoulutus.
Esimerkkeinä yksittäisistä koulutuksista Uusitalo mainitsee velvoiteoikeuden koulutusohjelman, sovittelukoulutuksen, talousrikosten koulutuspolun sekä ensi vuonna uutena koulutuksena alkavan ympäristörikosten koulutuspäivän.
Tuomareille suunnatussa laajassa oikeuspsykologian koulutusohjelmassa kouluttajina olivat oikeuspsykologit. Myös sovittelukoulutus sisältää moniammatillista osaamista, kun samaan koulutukseen osallistuvat tuomarit ja sosiaalialan asiantuntijat.
Tuomareiden ja tuomioistuinten muun henkilöstön koulutusten järjestämistä ohjaavat valtion talousarvio ja oikeusministeriön osoittamat taloudelliset raamit.
Toivon valtion voivan osoittaa tuomarikoulutukseen enemmän resursseja.
– Käytännössä resurssit ovat riittämättömät koulutustarpeisiin nähden. Toivon valtion voivan osoittaa tuomarikoulutukseen enemmän resursseja ja yliopistojen osallistuvan halukkaammin tuomareille suunnattuun täydennyskoulutukseen. Tuomarikoulutuksessakin käytetään yhä enenevässä määrin nykyaikaisia osallistavia koulutusmenetelmiä, mutta niiden käyttöä voisi vielä laajentaa, Uusitalo pohtii.
