Projektimainen, sirpaleinen työelämä vaatii joustoa niin esimiehiltä kuin työntekijöiltä. Lakimiehet ja muut vastaavat asiantuntijat motivoituvat työnsä itsenäisyydestä, haluavat tehdä omia ratkaisuja työn tekemisensä suhteen ja arvostavat luottamusta, kun esimiehet eivät liikaa kontrolloi heidän tekemisiään. Hyvä esimies tukee itseohjautuvaa huippuosaajaa, edistää johtamisellaan alaistensa etenemistä urallaan ja poistaa onnistumisen esteitä.
– Itsensä johtaminen antaa työntekijälle enemmän valtaa, mutta samalla se tuo myös enemmän vastuuta. Itsensä johtaminen vaatii kykyä ymmärtää omat henkilökohtaiset tavoitteensa osana organisaation tavoitteita tehdä tulosta sovitussa aikataulussa, sanoo Lappeenrannan teknillisen yliopiston ja Jyväskylän yliopiston johtamisen dosentti Pia Heilmann.
Organisaation ja henkilökohtaisten tavoitteiden tuloksellisuus ja aikataulutus sekä asioiden priorisointi, oman osaamisen riittävyyden arviointi sekä verkostojen merkitys ovat keskeisiä rakennusaineita itsensä johtamisessa.
– Verkostomaisessa työskentelyssä työnjaot ja vastuut on pidettävä selkeinä. On osattava myös priorisoida tehtäviä ja sanoa ei, jos asiat alkavat kuormittua liikaa. Johtamiseen kuuluu myös olennaisena osana tulosten arviointi. Kehityskeskustelujen ohella on hyvä pohtia myös lyhyemmällä aikavälillä, miten omat tavoitteet on saavutettu, Heilmann sanoo.
Kanna vastuusi
Heilmannin näkemyksen mukaan itsensä johtaminen on osa kokonaishyvinvointia, ei vain työhyvinvointia.
– Työhyvinvoinnin ei ylipäätäänkään tulisi olla pelkästään työnantajan vastuulla, vaan jokaisen työntekijän on omalta osaltaan pidettävä itsestään huolta: täytyy syödä, levätä, liikkua ja tavata ystäviä, mutta myös edistää yhteistä hyvää työpaikalla. Kun työskentely on vahvasti vuorovaikutusvetoista, olisi jokaisen osattava huomioida toiset työntekijät ja auttaa heitä tarpeen mukaan. Tunneäly ja työyhteistyötaitojen merkitys korostuvat verkostomaisessa, itseohjautuvassa työskentelyssä, Heilmann sanoo.
Armoa itselle
Vapauden ja vastuun arvoihin nojaava itsensä johtaminen voi viedä asiantuntijan myös äärirajoille.
Ylikorostunut velvollisuudentunne tai liiallinen itsensä kritisoiminen voivat kuormittaa tunnollista työntekijää. Jos kiireen keskellä haalii kunnianhimoisesti lisää tehtäviä itselleen tai ei arvosta omia tekemisiä tai saavutuksia, voi ajautua umpikujaan työtehtävien keskellä.
– Kun henkilökohtainen elämä ja työelämä ovat tasapainossa, ovat lähtökohdat suotuisammat myös itsensä johtamisen kehittämiseen. Yksi itsensä johtamisen avainasioita on hyvä itsetuntemus, mikä tarkoittaa oman arvomaailman, osaamisen ja työn kuormittavuuden sietokyvyn ymmärtämistä. On osattava antaa myös itselleen armoa, jos työt eivät aina suju ennakoidusti. Heilmann sanoo.
Hallitse, älä höyryä
Työelämän jatkuvat muutokset, projektien sirpaleisuus ja jatkuva kiire haastavat myös itsensä johtamista koko ajan. Miten kehittää omia valmiuksia, kun työssä jää vain vähän aikaa suunnitteluun ja on siirryttävä projektista tai asiakastapauksesta toiseen nopealla aikataululla?
Heilmann siteeraa isänsä nasevaa neuvoa ja toteaa yhden tuumaustunnin olevan arvokkaampi kuin kymmenen hullua työtuntia.
– Itsensä johtamisen taitojen kehittämisessä olisi hyvä pysähtyä hetkeksi miettimään rauhassa työnteolle järkevät tavoitteet ja niiden realistinen saavutettavuus. Tämä pätee muutenkin keskittymistä vaativaan ajatustyöhön. Sähköpostit, kalenterit ja palaverit ovat työn tekemisen kannalta armottomia aikavarkaita. Hyvä lähtökohta itsensä johtamiselle arjen tasolla on luoda esimerkiksi järjestelmälliset pelisäännöt, miten usein lukee sähköpostit, kenen antaa hallita kalenteriaan tai mihin palavereihin on tarpeellista osallistua, Heilmann neuvoo.
