Ihmisen aivot ovat kehittyneet nykytasolle satoja tuhansia vuosia sitten. Tuolloin ihminen käytti aivojaan lähinnä metsästämiseen ja keräilyyn, jälkeläisten kasvattamiseen sekä sääolosuhteilta ja pedoilta suojautumiseen.
Nyt samankaltaisella aivorakenteella ja -kapasiteetilla pitää pystyä ratkomaan tietotyön haasteilla. Miten tämä voi onnistua?
Varsin mallikkaasti, katsoo Helsingin yliopiston kasvatustieteen professori ja aivotutkija Minna Huotilainen.
Työ muuttuu koko ajan ihmiselle sopivammaksi.
– Aivomme pystyvät sopeutumaan erilaisiin ympäristöihin ja tehtäviin, myös tietotyöhön. Itse asiassa työ muuttuu koko ajan ihmiselle sopivammaksi. Teollistumisen alkuvaiheen fyysiset rasitukset ovat poistuneet. Kehittyneet hakukoneet etsivät tarvitsemaamme tietoa ja jättimäiset tietokannat säilövät sen puolestamme. Nykyinen kokonaisuuksien hallintaa ja vuorovaikutustaitoja vaativa asiantuntijatyö sopii aivoillemme hyvin, Huotilainen sanoo.
Toisaalta asiantuntijatyössä on myös vaaran paikkansa. Ihmisen aivot on suunniteltu reagoimaan lähestyvään uhkaan, vaikkapa villipedon hyökkäykseen. Nykymaailman häly tarjoaa aivoillemme todellisen ärsykkeiden viidakon, jota jatkuva kiire ja tekemättömien töiden lista sopivasti täydentävät.
Lukuisat häiriötekijät saavat aivomme helposti primitiiviseen taistele tai pakene -moodin.
Kun tehdään keskittymistä vaativaa työtä, aivojen pitäisi tuntea ihmisen olevan turvassa.
– Kun tehdään keskittymistä vaativaa työtä, aivojen pitäisi tuntea ihmisen olevan turvassa. Silloin ne pystyvät oppimaan ja kehittämään luovia ratkaisuja.
Työyhteisön omat toimintamallit käyttöön
Huotilainen muistuttaa, että otollisten työolosuhteiden luominen on sekä yksilön että työyhteisön vastuulla.
Muistetaanko huomioida työkaverien työrauha puhelimessa puhuttaessa ja vetäydytäänkö kirjoittamaan raporttia hiljaiseen tilaan? Onnistuuko etäpäivä sähköpostin ja puhelimen ulottumattomissa?
– Työyhteisössä voi luoda toimintamalleja, jotka mahdollistavat keskittyneen työskentelyn. Voisiko kollega vastata sinulle tuleviin puheluihin, kun keskityt itse kirjoitustyöhön? Keskeytyksen jälkeen vie pitkään, että pääsee taas kiinni ajattelua vaativaan työtehtävään.
Ihmisten herkkyys ympäristön häiriöille, esimerkiksi taustamelulle, vaihtelee voimakkaasti.
Ihmisten herkkyys ympäristön häiriöille, esimerkiksi taustamelulle, vaihtelee voimakkaasti. Huotilainen kehottaakin keskustelemaan työpaikoilla avoimesti siitä, millaisia toiveita työntekijöillä on työympäristöstä.
– Yksilöllisyys on tärkeää. Kun työilmapiiri on avoin ja kannustava, työntekijät uskaltavat kertoa tarpeistaan. Suosittelen kokeilemaan rohkeasti uusia tilaratkaisuja ja toimintatapoja. Kokeiluissa kannattaa lähteä pienimuotoisesti liikkeelle. Jos homma ei toimi, on helppo palata entiseen.
Multitaskaaminen ja pitkät päivät syövät
Kunnianhimo, halu kehittyä ja kovat tavoitteet saavat asiantuntijan helposti tylsyttämään oman suorituskykynsä. Toimiva keino työtehon kadottamiseen on multitaskaaminen.
– Pystymme tekemään vain yhtä asiaa kerrallaan. Multitaskatessa aivot hyppivät koko ajan asiasta toiseen, mikä syö työtehoa, kuormittaa aivoja ja lisää riskiämme tehdä virheitä, Huotilainen sanoo.
Pystymme tekemään vain yhtä asiaa kerrallaan.
Toisena ongelmana Huotilainen näkee jatkuvat ylityöt ja töiden pakertamisen iltamyöhällä. Palautumisesta tinkiminen voi johtaa jopa työuupumukseen. Kognitiivinen kapasiteetti ja jaksaminen romahtavat.
Pitkään jatkunut stressi altistaa myös verenkiertoelimistön sekä tuki- ja liikuntaelimistön sairauksille. Huotilainen opastaakin kuuntelemaan omaa kehoaan – ja aivojaan. Tämä on tärkeä työelämätaito.
On tärkeää tunnistaa, milloin työskentely on syytä lopettaa hetkeksi ja pitää tauko.
– On tärkeää tunnistaa, milloin työskentely on syytä lopettaa hetkeksi ja pitää tauko. Jos jonkin tehtävän tekeminen puuduttaa, kannattaa tehdä välillä jotain muuta ja palata haastavaan asiaan myöhemmin. Vaativimmat työtehtävät on hyvä sijoittaa sellaiseen vuorokauden aikaan, jolloin kokee olevansa parhaimmillaan.
Huotilainen muistuttaa, että ympäripyöreät työpäivät eivät edistä pitkää ja kestävää työuraa. Vanhemmilta sukupolvilta tämä usein unohtuu, mutta nuoremmat suhtautuvat työhön monesti viisaammin.
– Joissain organisaatioissa työnteon perinne on se, että painetaan pitkää päivää ja käytetään paljon aikaa yksityiskohtiin, jotka myöhemmin osoittautuvat turhiksi.
– Uudet tulokkaat eivät tohdi kyseenalaistaa tätä tapaa. Nuorille työntekijöille tällainen ilmapiiri on erityisen haitallinen, sillä he eivät välttämättä osaa vielä tulkita omaa jaksamistaan ja hyvinvoinnilleen tärkeitä asioita. Näyttämisen tarvekin voi estää itsensä kuuntelemisen, Huotilainen harmittelee.