Työn imussa oleva työntekijä on innostunut työstään ja haluaa tehdä siinä parhaansa. Hänellä on myös sinnikkyyttä silloin, kun työssä tulee eteen vastoinkäymisiä, sanoo tutkimusprofessori Jari Hakanen Työterveyslaitokselta, joka on lanseerannut Suomessa käyttöön termit työn imu (work engagement) ja työholismi (workaholism).
Työn imussa oleva työntekijä on innostunut työstään ja haluaa tehdä siinä parhaansa.
Työterveyslaitos tutki vuonna 2012 eroja työn imun ja työholismin välillä, joita suomalaisten yleisten tuomioistuinten tuomarit kokevat.
– Tulosten mukaan työn imu auttaa tuomareita yhteisten tavoitteiden saavuttamisessa. Mutta sillä voi olla myös negatiivisia vaikutuksia, jos tuomarit tekevät jatkuvasti ylitöitä eivätkä huolehdi riittävästä töistä palautumisesta, Hakanen sanoo.
Öiset sähköpostit hälytysmerkkinä työholismista
– Vaativa työ voi toimia maaperänä työholismille, jossa työnteosta on tullut itsetarkoitus. Työholisti asettaa itse työlleen vaatimuksia ja kuormittaa itseään koko ajan enemmän kuin häneltä edellytetään. Työ menee kaiken muun edelle, eikä ihminen osaa rentoutua edes vapaa-aikanaan. Jos perhe ja omat harrastukset jäävät aina työn jalkoihin, ollaan jo riskipolulla, Hakanen kuvailee.
Jos perhe ja omat harrastukset jäävät aina työn jalkoihin, ollaan jo riskipolulla.
– Työholismia voi olla vaikea tunnistaa. Yleensä esimiehet ovat tyytyväisiä, kun joku painaa pitkää päivää. Asiaan kannattaa kuitenkin puuttua, jos työntekijä on aina työpaikalla ja alkaa lähetellä sähköposteja yömyöhään. Silloin kannattaa kysyä suoraan, mitä kuuluu ja mikä on työtilanne sekä pohtia, voisiko tehtäviä jakaa tasaisemmin muun porukan kesken.
Esimiehen oma roolimalli on tärkeä. Jos esimies ei itse noudata työaikoja sekä viestittelee ja käskyttää ympäri vuorokauden, hän osoittaa omalla käytöksellään, millä tavalla tiimissä tehdään töitä.
Esimiehen oma roolimalli on tärkeä.
– Juristi tekee asiantuntijatöitä, joissa tulee helposti aikataulupaineita ja työntekijät joutuvat venymään. Tämä on ajoittain ihan ok, mutta jos tekemättömien töiden lista kasvaa liian pitkäksi, työuupumuksen vaara on lähellä, Hakanen varoittaa.
Arkipalautuminen on välttämätöntä
Itsenäinen ja rajaton työ merkitsee, että työntekijä on viime kädessä itse vastuussa omasta työhyvinvoinnistaan.
Mitä intensiivisempää ja vaativampaa työ on, sitä tärkeämpää on Hakasen mukaan huolehtia siitä, että työn rasituksista ja stressistä palautuu työpäivää tai työviikkoa edeltäneelle tasolle.
– Palautumiseen on monia keinoa. Joku kaipaa työpäivän jälkeen rauhaa ja hiljentymistä vaikka luonnossa. Joku toinen haluaa taas leikkiä lasten kanssa, tavata ystäviään, laulaa kuorossa tai riehua pallosalilla. Tietysti voi ihan hyvin maata sohvalla ja katsella teeveetä, mutta aktiivisemmat tavat palauttavat yleensä paremmin, Hakanen sanoo.
Hän muistuttaa, että vapaa-aikana kannattaisi tehdä jotain, joka vie ihan muuhun kuin työn maailmaan.
– Jos tekee lakimiehen töitä, en kehottaisi toimimaan vapaa-ajalla jonkin yhdistyksen lakimiehenä. Parempi olisi haastaa itseään jollain muulla elämänalueella – soittaa vaikka kitaraa tai käydä kielikurssilla, Hakanen sanoo.
Jos tekee lakimiehen töitä, en kehottaisi toimimaan vapaa-ajalla jonkin yhdistyksen lakimiehenä.
Loma irrottaa yleensä työkuvioista tehokkaasti, mutta kannattaa muistaa, että lomalla saavutettu hyvinvoinnin taso kestää yleensä pari viikkoa.
Loman palauttavaa vaikutusta ei voi varastoida tulevaisuutta varten. Siksi palautumisesta pitää huolehtia arjessa.
Helsingin käräjäoikeus selvitti palautumista
Helsingin käräjäoikeus selvitti kesäkuussa 2019 kyselyllä, millaisia palautumishäiriöitä suuri työmäärä, työajattomuus ja pitkät työpäivät tuomareille aiheuttavat.
Terveystalon toteuttaman Need for Recovery -kyselyn teema selvästi kiinnosti tuomareita, sillä vastausprosentiksi saatiin 59 prosenttia.
– Tulosten perusteella tunnistimme palautumisen vajetta, jota käsittelimme palautetilaisuudessa yhdessä tuomareiden kanssa. Keskustelimme keinoista, joilla kukin voi tunnistaa oman stressitasonsa ja kiinnittää huomiota riittävään palautumiseen, kertoo Helsingin käräjäoikeuden laamanni Tuomas Nurmi.
On keinoja, joilla kukin voi tunnistaa oman stressitasonsa ja kiinnittää huomiota riittävään palautumiseen.
– Prosessi antoi mahdollisuuden tarjota myös tarkempaa henkilökohtaisen tilanteen kartoitusta ja tavoitteiden asettelua palautumisen varmistamiseksi, jos vajetta ilmeni. Uskon, että tällaiset prosessit voivat aktivoida myös tarpeellisia esimies-alaiskeskusteluja työtilanteesta, täydentää Terveystalon työterveyspsykologi Pirre Hiltunen.
