Minulla on oikeudenkäynneissä kiusallinen vaiva. Päässäni soi koko ajan tietty kappale. Uudelleen ja uudelleen.
Muistan täsmälleen, milloin se alkoi. Istuttiin Sonera-juttua. Kaj-Erik Relander alaisineen oli syytteessä yrityksistään urkkia teletunnistetietojen avulla Hesarin toimittajien tietolähteitä. Syytetyt olivat ymmällään. Yksi toisensa perään he vakuuttivat, ettei kellään ollut mitään tietoa urkinnasta. Ja jos nyt olikin, ei kyllä ainakaan tiedetty sitä, että se olisi laitonta.
Silloin se alkoi. Saksofoni, kitara ja Lisa Ekdahlin ääni.
Vem vet? Inte du. Vem vet? Inte jag. Vi vet ingenting nu. Vi vet inget i dag.
Voitte uskoa, että sen jälkeen Lisa on lauleskellut päässäni jatkuvasti. Viimeksi Lisa innostui kovasti, kun luimme Helsingin hovioikeuden päätöstä krp:n valeostosta.
Kuviohan jutussa on se, että krp on käyttänyt eräässä huumejutussa valeostajana siviiliä. Tämä on pienoinen ongelma, sillä lain mukaan vain poliisi voi tehdä valeoston. Asetuksen mukaan edes kuka tahansa poliisi ei käy, vaan valeostoon ryhtyvän poliisin pitää olla erikoiskoulutuksen saanut, vapaaehtoinen, soveltuva ja muutenkin fiksu.
No, hovioikeus hylkäsi syytteet kahta poliisimiestä vastaan muun muassa sillä perusteella, että he olivat aivan avoimesti kirjanneet raportteihinsa siviilin roolin operaatiossa.
Mutta arvatkaapa mitä? Tätä ennen syyttäjä ja tutkinnanjohtajana toiminut syyttäjä olivat päästäneet poliisimiesten esimiehet pälkähästä sen takia, että pomojen ei voitu osoittaa tienneen siviilien käytöstä. He eivät siis olleet lukeneet näitä raportteja.
Nerokas kuvio! Alaiset kirjoittavat raportteja, joita esimiehet eivät lue, joten kukaan ei ole vastuussa mistään.
Vem vet? Inte du. Vem vet? Inte jag. Vi vet ingenting nu. Vi vet inget i dag.
Krp näyttää apinoineen organisaatiomallinsa rikollisjärjestöiltä. Sielläkään kukaan ei tiedä kaikkea. Niin on turvallisempaa: voidaan levitellä käsiä, jos joku rupeaa kyselemään jotain.
Lisäargumenttina vapauttavalle päätökselle hovioikeus korostaa, että laintulkinnasta ovat vastanneet syytettyjen poliisimiesten esimiehet. Vai niin. Esimiesten tietoisuus lainvastaisesta toiminnasta siis poistaa teon rangaistavuuden. Tämäpä uutinen. Tästä eteenpäin minäkin vetoan rikossyytteen uhatessa siihen, että pomoni kyllä tiesi asiasta ja oli ehkä jopa siunannut lainvastaisen toimintani.
Hovioikeus toteaa kahteen otteeseen olevan täysin yksiselitteistä, että valeoston voi tehdä vain koulutuksen saanut poliisimies. Silti hovioikeus päätyy siihen, että siviilien käyttöä koskeva sääntely on niin epäselvää, ettei syytteessä olleita poliisimiehiä voida tuomita. Niin että mitä? Oliko tämä asia nyt yksiselitteinen vai epäselvä? Ja mikä tässä olisi ollut epäselvää?
Ja siksi toisekseen, ketkä muut voivat vapautua rikosvastuusta Vem vet? Inte jag -argumentilla? Kaikkien kansalaisten edellytetään olevan selvillä rikoslain sisällöstä ja kysyvän neuvoa asiantuntijoilta, jos laki ei muuten avaudu. Näköjään vaatimus laillisen menettelyn rajojen tuntemisesta – tai edes rajojen selvittämisestä – ei koske päällystötason poliiseja heidän omalla erikoisalallaan.
Siviilin käyttäminen valeostossa paljastui, kun krp:n sisäisessä tarkastuksessa käsittääkseni ensimmäistä kertaa käytiin läpi ne avoimet raportit – ilmeisesti jonkinlaiset sotapäiväkirjat – jotka yksikkö oli hillonnut pöytälaatikkoonsa. Samalla paljastui, että siviilejä oli suunniteltu käytettävän valeostoissa ainakin neljässä muussa jutussa.
Tämän perusteella on pakko ihmetellä, miten tarkasti valeostoja valvotaan. Eikö siviilien roolia ole ollenkaan kirjattu niihin valeostoja koskeviin papereihin, joita valvonnasta vastanneet tahot – krp:n johto, poliisin ylijohto ja oikeusasiamies – ovat tarkastuksissaan käyneet läpi? Mitä ihmeen horinaa ne paperit sitten oikein sisältävät?
No, kukapa tietää.
Vem vet? Inte du. Vem vet? Inte jag. Vi vet ingenting nu. Vi vet inget i dag.
