Valtakunnansovittelijan toimiston ovi Helsingin Bulevardilla on käynyt alkuvuonna tiheään. Vuoden alusta valtakunnansovittelijaksi nimitetyn Minna Helteen mielestä liikaakin. Valtaosa hänen työajastaan on mennyt työtaistelu-uhkien sovitteluun.
Työmarkkinoiden toimivuus on Helteen mukaan osa Suomen brändiä ja kilpailukykyä.
– Ei ole merkityksetöntä, millainen mielikuva työmarkkinoistamme on ulkomailla. Työtaistelut eivät kuvaa paranna, Helle toteaa.
Koska globaalissa taloudessa on vain vähän asioita, mihin pystymme vaikuttamaan, pitäisi Helteen mukaan pistää ensin kotipesä kuntoon ja tarttua tekijöihin, jotka ovat omissa käsissämme. Työmarkkinauudistukset ja työriitojen ehkäisy ovat tällaisia.
– Työtaisteluiden vähentäminen on kaikkien intressissä, ja nyt olisi työmarkkinajärjestöillä tuhannen taalan paikka löytää uusia pelisääntöjä ja keinoja, joilla työriitoja voitaisiin vähentää.
Helle on huolissaan siitä, että työlainsäädännön kehittäminen on ollut jäissä jo useiden vuosien ajan. Konsensuksella on saatu paljon hyvää aikaiseksi, mutta uusia näyttöjä tarvitaan. Työajat ja työn tekemisen uudet muodot ovat alueita, joissa lainsäädäntö on jo jäänyt jälkeen työelämän tarpeista. Pitäisi myös arvioida, sisältääkö työlainsäädäntö työllistymisen esteitä.
Huonon taloustilanteen vuoksi Suomessa palattiin keskitettyihin ratkaisuihin. Tämä on merkinnyt sitä, että työ- ja virkaehtosopimukset ovat kipeästi sisällöllisen kehittämisen tarpeessa. Uudella hallituksella on näytön paikka tehdä uusia ratkaisuja. Työmarkkinajärjestöiltä tarvitaan nyt rohkeutta tehdä sisällöllisiä uudistuksia sopimuksiin.
– Oikeaa vastausta ei ole, onko keskitetty ratkaisu vai liittokierrokset parempi tapa tehdä palkkapolitiikkaa. Näyttää olevan kuitenkin vain ajan kysymys, milloin liittokierrokset alkavat. Tähän pitäisi osata varautua, jotta ei ajauduta hallitsemattomaan tilanteeseen.
Työoikeus vei mennessään
Helle on nuoruudesta asti ollut kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, mutta oikeustiede ei ollut itsestäänselvyys. Vielä lukioaikana tekniikka oli vetää pidemmän korren, mutta diplomi-insinööriä hänestä ei kuitenkaan tullut.
– Kotona puhuttiin kaikesta, myös politiikasta ja taloudesta. Kipinä vaikuttamiseen tulee aivan selkeästi sieltä, Helle sanoo.
Oikeustieteen ylioppilas ahmi tietoa kirjoista, keskusteluista ja tiedotusvälineistä. Uteliaisuus on edelleen hänelle ominainen piirre ja median seuraaminen intohimo.
Työoikeuden luennoilla Helle tajusi, että tämä on hänen juttunsa. Luentoja veti professori Kari-Pekka Tiitinen, joka innosti nuoren oikeustieteen ylioppilaan sille tielle, missä hän nyt on.
– Tiesin, että haluan työmarkkinajärjestöön töihin, ihan sama kummalle puolelle, sanoo Helle.
Kesäisin hän myi vaatteita ja tarjoili kahvia, mutta ehti myös kerryttää kokemusta alan töistä. Rakennus-teollisuuden Keskusliitto oli otettu, kun innokas opiskelija otti yhteyttä, vaikka kesätyöntekijöitä ei ollut haettukaan. Toinen kesätyö oli Uudenmaan työsuojelupiirissä.
Tiitisellä oli sormet pelissä myös Helteen valmistumisen jälkeisen työpaikan hankkimisessa. Hänellä oli hyvät yhteydet työmarkkinajärjestöihin ja hän oli kartalla, kun paikkoja oli avautumassa. Epävirallinen työvoimatoimisto oli ponnahduslauta monelle valmistuvalle juristille.
Näin 24-vuotias oikeustieteen kandidaatti aloitti lakimiehenä Journalistiliitossa Hietalahden torin kupeessa.
– En olisi voinut silloin kuvitella, että nelikymppisenä olen valtakunnansovittelijan virassa. Olen aina tarttunut haasteisiin, mutta en ole koskaan päämäärähakuisesti tähdännyt mihinkään tiettyyn tehtävään.
Nykyistä virkaa on edeltänyt hyvä joukko tehtäviä, joista jokaisesta on hyötyä valtakunnansovittelijana. Akavan vuodet johtivat Tehyyn neuvottelujohtajaksi. Vuodet osoittivat Helteelle, että pää kestää erittäin kovia paineita.
– Yksi Suomen työmarkkinahistorian pahimmista työriidoista oli myös oman työurani kovin korkeakoulu tähän mennessä, Helle toteaa.
Sitten vei mennessään eläkepolitiikka, ja Telan johtajan tehtävästä STTK:n edunvalvontajohtajaksi siirtynyt Helle pääsi mukaan eläkeneuvotteluihin. Eräs sosiaalipolitiikan merkittävimmistä uudistuksista oli työeläkeuudistus, joka onnistuttiin viemään maaliin.
– Tämä oli huipennus työurallani.
Kunnes – tammikuun alussa Minna Helle valittiin valtakunnansovittelijan virkaan.
Uusia näkökulmia
Valtakunnansovittelijan toimistossa on alkuvuoden aikana istunut monia palkansaajien ja työnantajien edustajia. Jäänmurtajalakon sovittelussa tilat olivat käytössä kerran jopa aamuneljään.
Helle pitää yömyöhään venyviä neuvotteluita vähemmän toivottuina. Ne eivät kuulu hänen mukaansa nyky-aikaan. Vanhassa työmarkkinakulttuurissa osapuolet valvottivat toisiaan, jotta sovitteluissa päästäisiin ratkaisuun.
– Jos vakava työnuhka on päällä, kelloon ei voi katsoa, se on urakkatyötä. Siltä osin kuin voin vaikuttaa, neuvotteluja käydään virkeinä hyvin nukutun yön jälkeen.
Uudessa tehtävässään Helle on täysin riippumaton ja puolueeton ja nauttii siitä, että joutuu miettimään asioita ja omaa rooliaan uudesta näkökulmasta.
– Jo viidessä kuukaudessa olen tutustunut uusiin toimialoihin, ihmisiin ja verkostoihin ja oppinut myös itsestäni paljon uutta. Tämä on aitiopaikka suomalaiseen työmarkkinapolitiikkaan, Helle miettii.
Valtakunnansovittelijan työnkuva on lainsäädännöllisesti väljä ja jättää tilaa kulloisellekin viranhaltijalle kehittää siitä omannäköisensä. Helle aikoo tarttua sovittelujärjestelemän kehittämiseen, niiltä osin kuin se on mahdollista.
– Nyt ei ole järkeä lymyillä poteroissa, vaan etsiä rohkeasti win-win-ratkaisuja, jotka edesauttavat toimialan menestymistä. Palkansaajien haasteena on luopua jostain, työnantajien saada työntekijöiden luottamus neuvotella mahdollisimman laajan joukon kanssa, sanoo Helle.
Päällimmäinen toive Helteellä on se, että osapuolet pystyvät löytämään uusia ratkaisuja sopimalla.
Työriidat uhkaavat hankaloitua
Neuvottelupöytiin Helle halusi uran alkumetreistä lähtien. Niissä on jotakin kiehtovaa, ja tämä tunne ei ole poistunut. Hän sanoo, että aina löytyy tapa ratkaista kriisi. Luovuus, hyvät hermot ja jämäkkyys ovat keinoja, joilla työriidat saadaan selvitettyä.
Neuvottelutaidot oppii Helteen mukaan kantapään kautta. Hyvä neuvottelija on määrätietoinen, johdonmukainen ja ennen kaikkea kuuntelee toista osapuolta. Neuvotteluihin valmistautuminen on tärkeää.
– Kun menee neuvottelupöytään, täytyy tietää, mitä haluaa ja miksi, sanoo Helle.
Työriidat uhkaavat hankaloitua. Kyse ei usein ole yksittäisestä työehdosta, kuten palkasta tai työajasta, vaan esimerkiksi siitä, mitä työsopimusta alalla sovelletaan. Tämä merkitsee sitä, että edessä on yhä hankalampia työmarkkinakiistoja.
– Tällaisissa tilanteissa ei ole helppoa löytää kompromissia.
Helle peräänkuuluttaa ennen kaikkea kykyä kuunnella, mitä vastapuolella on sanottavana. Sieltä saattaa löytyä puronalku tai siemen, mistä neuvottelu voi alkaa.
– Juristi ei automaattisesti ole hyvä neuvottelija intressiriidassa. Juridiset lähtökohdat pitää jopa neuvotteluiden alkuvaiheessa pistää takavasemmalle. Ratkaisu syntyy, kun aika on kypsä.
KUKA
MINNA HELLE, 42
- Koulutus: Oikeustieteen kandidaatti, Helsingin yliopisto, 1997
- Ura: Valtakunnansovittelija, 2015–
- STTK edunvalvontajohtaja 2013–2014
- Työeläkevakuuttajat, Tela: johtaja, 2011–2013
- Akava: edunvalvontajohtaja, 2009–2011
- Tehy: edunvalvontayksikön johtaja, 2006–2009
- Akava: lakimies, neuvottelupäällikkö, 2000–2006
- Suomen Journalistiliitto: työehtoasiamies, 1997–1999
- Perhe: kouluikäinen tytär
- Harrastukset: kuntoliikunta, musiikki ja aasialainen ruoka
- Paras kirja: Hilary Mantel: Susipalatsi. ”Tarina kertoo vaatimattomista oloista lähtöisin olevasta Thomas Cromwellista, josta tuli lakimies. Hän nousi kuninkaan tärkeimmäksi neuvonantajaksi Henrik VIII:n hovissa 1500-luvulla. Hienosti kuvattu päähenkilö imaisee mukaan synkkään aikakauteen.”
Kun muita keinoja ei ole käytettävissä
Työtaistelut ovat osa demokraattista yhteiskuntaa. Ne ovat työntekijäpuolelle tärkeä väline hoitaa asioita, kun muita keinoja ei ole käytettävissä. Valtakunnansovittelija Minna Helle kuitenkin korostaa, että kaikkien etu on minimoida työriidat.
Valtaosa työtaisteluista on sellaisia, jotka tapahtuvat sopimusten ja työrauhavelvoitteen ollessa voimassa. Nämä kuuluvat työtuomioistuimen toimivaltaan. Valtakunnansovittelijan toimistossa sovitellaan ainoastaan laillisia työriitoja.
Vuonna 2014 noin kolmasosassa työtaisteluita syynä oli työvoiman vähennys tai sen uhka. Seuraavaksi yleisimmät syyt olivat tukitoimenpide, työnjohto ja palkkaus. Suurin osa käydyistä työtaisteluista oli lakkoja, joita oli yhteensä 103 kappaletta. Laajin yksittäinen lakko oli rakennusteollisuudessa elokuussa. Saartoja oli yksitoista ja ylityökieltoja kuusi.
Työtaisteluista yli puolet käytiin teollisuudessa ja toimialoista eniten paperi- ja kartonkituotteiden valmistuksessa. Alueellisesti työtaisteluita oli eniten Tampereella ja Helsingissä.
Teksti: Riitta Ekholm
Kuvat: Vesa Tyni