Niina Kallio-Nordlundin, 30, lapsuus oli sekavaa aikaa. Isä joi, ja tyttären todistuksen käytösnumero oli ajoittain seitsemän. Hoksottimissa ei ollut vikaa, sillä muut numerot olivat kymppejä.
Kallio-Nordlund oli 16-vuotias lukiolainen, kun hän muutti asumaan yksin. Nuori opiskelija kävi töissä, jotta sai rahaa ruokaan ja vuokraan. Hän häpesi, että oli kotoisin perheestä, jollaisista surullisissa suomalaisissa lauluissa laulettiin.
Lukiossa Kallio-Nordlund haaveili lääkärin tai proviisorin työstä. Eräänä päivänä hän tarttui kirjastossa lehteen, jossa kerrottiin oikeudenkäynnistä. Aihe tuntui kiehtovalta. Hän vaihtoi lehden lakikirjaan ja selaili sitä.
– Tajusin, että tätä haluan opiskella. Hain oikeustieteelliseen ja olin varma, että pääsen sisään.
Niin kävikin. Kallio-Nordlund valmistui Lapin yliopistosta oikeustieteen maisteriksi 21-vuotiaana kahdessa ja puolessa vuodessa erinomaisin arvosanoin. Opiskelun ohessa hän teki töitä vaate- ja ruokakaupan myyjänä sekä baarimikkona.
–Tykkäsin baarimikon työstä kovasti, vaikka työvuorot loppuivatkin vasta aamukuudelta, hän sanoo.
Hyppy Lapista etelään
Kallio-Nordlund jäi Rovaniemelle töihin. Viimeiset viisi ja puoli vuotta hän on työskennellyt Liikenteen turvallisuusvirasto Trafissa, tällä hetkellä lakimiehenä.
Työnantajaansa hän on tyytyväinen.
– Meitä on kannustettu kouluttautumiseen ja oman osaamisen kehittämiseen, mikä on sopinut minulle hyvin. Olen saanut tehdä töitä neljässä eri virassa, viimeksi horisontaaliasioiden säädösvalmistelun parissa.
Käytännössä työ on tarkoittanut erilaisia kansainvälisiä, kansallisia ja talon sisäisiä koordinointitehtäviä sekä kannanottoja ja lausuntoja, joita Kallio-Nordlund on valmistellut yhdessä eri toimijoiden kanssa.
Tulevaisuudessa Kallio-Nordlund haluaisi työskennellä enemmän prosessioikeuden parissa, josta hän kiinnostui auskultoidessaan. Varatuomarin arvonimi ja asianajajatutkinto ovat sitä varten valmiina.
Alkusyksystä Kallio-Nordlundin virka siirtyi Turkuun, mikä on yhden unelman täyttymys. Aviomies, helikopterilentäjänä rajavartiolaitoksella työskentelevä Juha Nordlund, on kotoisin Raisiosta.
Turku on näyttäytynyt Lapissa syntyneelle Kallio-Nordlundille idyllisenä paikkana, jossa ihmiset vaikuttavat etupäässä onnellisilta.
– Olen jo rakastunut Turkuun ja veikkaan, että voisin viihtyä siellä eläkepäiviini saakka.
Esimiestyö opettaa
Eläkepäiviä odotellessaan kolmekymppinen Kallio-Nordlund on suorittanut OTM-tutkinnon lisäksi hallintotieteiden maisterin ja kansainvälisen johtamisen eMBA-tutkinnon, molemmat työn ohessa. Prosessioikeuden väitöskirjan tutkimussuunnitelma hyväksyttiin Lapin yliopistossa tänä keväänä.
Johtamiskoulutuksesta saamiaan oppeja hän pääsi hyödyntämään Trafissa yksikönpäällikön tehtävissä. Työyhteisö suhtautui talon nuorimpaan työntekijään, 158,5-senttiseen esimieheensä hyvin.
– Opin esimiestöistä valtavasti. Nyt tiedän, että asioiden johtaminen on paljon helpompaa kuin ihmisten, joiden ollessa kysymyksessä tilanne voi vaihtua päivän, hetken ja tuulen suunnan mukaan.
– Jokaisen työntekijän olisi hyvä olla esimiehenä vaikka vain parin viikon ajan. Itsestäni se teki sekä paremman työntekijän että kollegan.
Jokaisen työntekijän olisi hyvä olla esimiehenä vaikka vain parin viikon ajan.
Vähättelyä ei tarvitse sietää
Kallio-Nordlund sai parikymppisenä vastavalmistuneena toisinaan osakseen tytöttelyä, lähinnä vanhemmilta naiskollegoiltaan.
– Se oli sellaista ”Hei tyttö, tuotko…”- tyyppistä puhetta, johon puutuin tarvittaessa heti. Yleensä vastapuoli pyysi anteeksi ja sanoi, ettei tarkoittanut.
Uran alkuvaiheessa Kallio-Nordlundista tuntui usein, että nuorena naisena hänen täytyi ensin ansaita luottamus ja osoittaa olevansa saamansa työpaikan arvoinen.
– Päätin hoitaa omat hommani kunnolla ja kohdella muita hyvin. Se on ollut toimiva ratkaisu.
– Vähättelyä ei kenenkään tarvitse sietää. Kannattaa ajatella, että olet ollut paras hakija omaan työhösi. Siksi ei pitäisi olla mitään väliä sillä, oletko nuori vai vanha, mies vai nainen.
Omat teot merkitsevät
Vaan mikä on se tekijä, joka saa rikkonaisen lapsuuden jälkeen yhden lannistumaan ja toisen ponnistelemaan sitkeästi kohti parempaa?
Kallio-Nordlund sanoo olleensa aina taistelija, äärimmäisen päättäväinen ja omapäinen.
– Olen myös uskonut äitini sanoja. Hän on aina sanonut, että voit tehdä mitä vain ja muiden puheista ei tarvitse välittää.
– On totta kai ikävää, että lapsuuteni oli rikkonainen, mutta se on myös antanut minulle jotain, mitä ilman en olisi nyt tässä. Hankalat olosuhteet eivät määritä kenenkään ihmisarvoa. Omat teot merkitsevät kaikkein eniten.
Kallio-Nordlund harrastaa kilpanyrkkeilyä. Siinä ratkaisee eniten korvien väli.
– Minua ei haittaa, jos tulee mustelmia tai pikkuisen verta nenästä. Jos tulee turpaan, on noustava saman tien ylös. Se sopii luonteelleni hyvin.
