Työhuone Hankenilla näyttää juuri siltä kuin tutkimuksia tekevän ja opetuksessa auttavan emeritusprofessorin tilan tuleekin näyttää: kirjoja on joka paikassa. Vaikka Niklas Bruun on ollut nelisen vuotta eläkkeellä, tahti ei hiljene.
– Autan luennoissa ja jatkokoulutusohjauksessa. Kun on eläkkeellä, ehtii myös kirjoitella. Kirjoittaminen pitää pään hereillä ja on yhtä aikaa sekä työ että harrastus, elämäntapa.
Kirjoittaminen pitää pään hereillä ja on yhtä aikaa sekä työ että harrastus, elämäntapa.
Bruun palasi uransa alkuaikojen kiinnostuksen kohteeseen ja teki yhdessä IPR University Centerin ex-pääsihteerin Marja-Leena Mansalan kanssa teoksen Research Handbook on Intellectual Property and Employment Law. Se käsittelee työsuhdekeksintöjä sekä työsuhteisiin liittyviä tekijänoikeuskysymyksiä.
Tänä vuonna on ilmestynyt myös oppikirja Työoikeuden perusteet, josta vielä syksyllä on tulossa ruotsinkielinen painos.
Bruun oli professorina kymmenkunta vuotta Helsingin yliopistossakin ja johti usean eri yliopiston yhteistyöinstituuttia eli immateriaalioikeusinstituutti IPR University Centeriä.
Työoikeus kiinnosti nuorta Bruunia
Bruun oli jo nuorena kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista. Kun hän pohti opiskelupaikan valintaa valtiotieteellisen ja oikeustieteellisen välillä, jälkimmäinen voitti.
– En halunnut mennä sosiologi-isäni jalanjälkiä. Akateeminen ura ja työoikeus kiinnostivat.
Viimeisenä opiskeluvuotenaan 1972 Bruun oli järjestämässä pohjoismaisia ylioppilaskäräjiä, joissa oli vahva työoikeusohjelma. Käräjien työtuomioistuimessa järjestettiin näyteoikeudenkäynti, johon Bruun laati tapauksen. Se käsitteli suksitehtaan lakkoa.
– Minulla oli apuna SAK:n ja silloisen STK:n juristit Tarja Halonen ja Seppo Riski. Käräjillä oli mukana ruotsalainen työoikeuden professori Folke Schmidt, jonka autonkuljettajana toimin ja jonka kanssa kävin mielenkiintoisia keskusteluja työoikeudesta.
Immateriaalioikeuden pariin
Immateriaalioikeuden asiantuntija, professori Berndt Godenhielm houkutteli Bruunia 1970-luvun puolivälissä työsuhdekeksintölautakunnan sihteeriksi. Lautakunta käsittelee työsuhdekeksintölakiin liittyviä riita-asioita eli työntekijöiden oikeuksia korvaukseen patentoitavista keksinnöistä.
– Immateriaalioikeus oli toinen pääaineeni ollessani professorina Hankenilla. Kauppakorkeaympäristössä ei voi olla liian kapea-alainen.
Bruun on tehnyt pitkään työtä tasa-arvolainsäädännön ja syrjintälainsäädännön edistämiseksi. Hän toimi uransa alussa STM:ssä, kun YK:n Kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus CEDAW hyväksyttiin ja allekirjoitettiin 1979. Sen on ratifioinut 187 maata.
– Olin sihteerinä työryhmässä. Sen mietinnön mukaan Suomi voi ratifioida syrjintäsopimuksen vain, jos erillinen tasa-arvolaki laaditaan. Tämä ei osoittautunut yksinkertaiseksi.
Bruun on ponnistellut tasa-arvolain puolesta
Kesti viisi vuotta saada tasa-arvolaki, sillä muun muassa työnantajajärjestöjen mielestä sellaista ei tarvittu: Suomessa kun ei ollut ongelmia naisten oikeuksissa. Muissa Pohjoismaissa tasa-arvolait oli säädetty jo aiemmin 70-luvulla.
Bruun muistuttaa, että vielä 80-luvulla Suomessa töihin haettiin reipasta, asevelvollisuuden suorittanutta nuorukaista tai konekirjoitustaitoista nuorta neitiä. Roolit oli selkeästi jaettu.
Kiintiöt ovat muuttaneet kunnallista demokratiaa tasa-arvoisempaan suuntaan.
Suomen tasa-arvolaki sisältää kiintiösäännöt: kunnallisissa lautakunnissa ja valtiollisissa komiteoissa pitää olla vähintään 40 prosenttia toista sukupuolta. Kun kiintiösäännöstä aikoinaan esitettiin, vastustajat selittivät kantaansa muun muassa näin: jos emäntä on lautakunnan jäsen, isäntä pistää itsensä varajäseneksi ja menee vaimon sijasta kokouksiin.
– Kiintiöt ovat muuttaneet kunnallista demokratiaa tasa-arvoisempaan suuntaan.
Lain myötä Suomi ratifioi myös CEDAW-sopimuksen 1986.
– Ei ole mielekästä väitellä vasta eläkeiän lähestyessä, Niklas Bruun vinkkaa.
Kiinnostavia näköalapaikkoja
Kun tasa-arvolaki tuli voimaan, Bruun kirjoitti siitä kommenttikirjan professori Pirkko K. Koskisen kanssa. Bruunin tasa-arvolainsäädännön asiantuntemus johti siihen, että häntä ehdotettiin YK:n CEDAW-sopimuksen valvontakomiteaan. Toimessa kului kahdeksan vuotta.
– Sopimuksen ratifioineet jäsenmaat kävivät raportoimassa YK:lle. Työ oli mielenkiintoista ja antoisaa. Pidän sitä yhtenä urani huipputehtävänä.
Bruunia ehdotettiin YK:n CEDAW-sopimuksen valvontakomiteaan. Toimessa kului kahdeksan vuotta.
Toisena mielenkiintoisena näköalapaikkana oli kansainvälinen työjärjestö ILO, jossa Bruun oli yhdistymisvapausloukkauksia käsittelevässä komiteassa ja erillisessä tutkimuskomissiossa.
– Selvitimme Valko-Venäjällä, miksi muiden kuin presidentin suosiman ammattiyhdistyksen edustajat istuivat vankilassa. Menestystä ei saavutettu, ja tilanne on viime vuosina vain huonontunut.
Oikeusvaltiotehtävät tulivat kuvioihin, kun Bruun oli CEDAW-komitean edustajana tutkimassa alkuperäiskansojen naisten massamurhia Kanadassa. Tuhansia naisia katosi maaseudulla, ja poliisi oli voimaton. Komitean raportin pohjalta Kanadan hallitus on sittemmin ryhtynyt erilaisiin toimiin.
Bruun oli 2016 selvittämässä aborttioikeuksia Pohjois-Irlannissa, jossa voimassa ollut aborttilainsäädäntö oli peräisin vuodelta 1861. Aborttia ei sallittu edes raiskausten tai insestin uhreille. Lisäksi hoitohenkilökuntaa uhattiin rangaistuksilla, jos he antoivat aborttineuvontaa.
Kun joskus ajattelee, etteivät YK:n valvontaelimet saa mitään aikaiseksi, niin tässä kävi toisin.
Pohjois-Irlannilla on itsehallinto, mutta myös Englannin parlamentti voi säätää lakeja. Ne tulevat voimaan, jos Pohjois-Irlannin oma parlamentti ei tietyssä ajassa puutu niihin. Brexitin aikaan Pohjois-Irlannilla ei ollut toimivaa hallitusta, ja Englannin naisparlamentaarikkojen ansiosta onnistuttiin säätämään uusi abortteja laillistava laki.
– Kun joskus ajattelee, etteivät YK:n valvontaelimet saa mitään aikaiseksi, niin tässä kävi toisin. Uusi laki säädettiin CEDAW-komitean linjausten mukaisesti.
Palkka-avoimuus toteutunee jatkossa
Palkka-avoimuus on kirjattu hallitusohjelmaan, mutta toimiin sen toteuttamiseksi ei ole ryhdytty. Bruun oli viime vuonna palkka-avoimuustoimikunnan jäsen.
– Tuntuu itsestään selvältä, että jos joku hyvin perusteluin epäilee palkkasyrjintää, verrokin saama palkka pitäisi saada tietää. Tiedon saa julkisella, mutta ei yksityisellä puolella. Yritimme luoda varsin rajatun menettelyn, jossa saatua tietoa ei voisi käyttää muuhun kuin palkkatasa-arvon selvittämiseen.
Tuntuu itsestään selvältä, että jos joku hyvin perusteluin epäilee palkkasyrjintää, verrokin saama palkka pitäisi saada tietää.
Vastustus oli kuitenkin niin suuri, ettei hallitus pystynyt uudistusta toteuttamaan. Bruun ennakoi asiassa käyvän kuten tasa-arvolain säätämisessä. On vain ajan kysymys, milloin palkka-avoimuus tulee voimaan.
Yhteiskunnassa on joka tapauksessa päästy pitkälle verrattuna takavuosikymmeniin: nykyään tasa-arvo on yleisesti hyväksytty lähtökohta.
– Hyvä esimerkki on maan hallituksen kokoonpano ja puolueiden puheenjohtajakaarti. Tällainen ei olisi ollut mahdollista 1980-luvulla. Perspektiivillä katsoen edistystä on tapahtunut paljon.
Työoikeudellista osaamista tarvitaan
Työoikeudessa iso muutos on ollut Suomen jäsenyys EU:ssa, josta työlainsäädännön agenda on paljolti tullut. Esimerkiksi alustatyötä käsitellään unionin tasolla ja vähimmäispalkkadirektiivi on loppusuoralla. Se osoittaa EU:n halua puuttua työlainsäädäntöön.
Mitä tulee Suomen työehtosopimusjärjestelmään, Bruunin mukaan se ottaa joustavasti huomioon muutoksia – edellyttäen, että järjestöillä on luottamusta toisiinsa.
– Yhteistyökyky on ollut vaakalaudalla viime aikoina. Jotkut haluavat pysyä työehtosopimusjärjestelmässä, toiset isot, kansainväliset yritykset esimerkiksi paperiteollisuudessa haluavat itse hoitaa sopimustoiminnan. Suomen Yrittäjät taas ei näytä haluavan tehdä työehtosopimuksia ollenkaan.
Bruun korostaa, että työoikeudellisesta osaamisesta ja työoikeusjuristeista on kysyntää.
– Jos isot yritykset rupeavat itse hoitamaan neuvotteluja työsuhteen ehdoista eivätkä käytä järjestöjä, työoikeutta osaaville juristeille tulee kova kysyntä. Heidän työmarkkinatilanteensa on hyvä tulevaisuudessakin, ja koulutukseen pitäisi panostaa.
Valtakunnansovittelijan instituutiota pitäisi vahvistaa.
Lisäksi Bruunin mukaan valtakunnansovittelijan instituutiota pitäisi vahvistaa. Hoitoalan tapaisia isoja riitoja sovittelemassa on liian kevyt organisaatio.
– En olisi yllättynyt, jos seuraavassa hallitusohjelmassa olisi kirjaus valtakunnansovitteluinstituution kehittämisestä. Tarve on aika ilmeinen.
Oikeusvaltion puolesta
Lakimiesliitto myönsi syyskuussa Bruunille Oikeus ja kohtuus -palkinnon, jonka tarkoituksena on korostaa korkealaatuisen oikeudenhoidon ja oikeusvaltion merkitystä yhteiskunnassa. Palkintoperusteluissa kiitellään Bruunin poikkeuksellisen ansiokasta uraa työoikeudellisten kysymysten parissa.
– On hyvä, että Lakimiesliitto pitää työoikeutta sekä oikeusvaltioasiaa esillä. Tässä juristeilla on avainrooli, ja ponnisteluja oikeusvaltion puolesta pitäisi entisestään lisätä.
Niklas Bruunin vinkki juristin polulle
– Nuoret lahjakkaat juristit vierastavat jatkokoulutusta. Se on kuitenkin investointi, joka kannattaa mielenkiintoisten työtehtävien, osaamisen ja palkan kautta, jos malttaa tehdä väitöskirjaa huonommillakin taloudellisilla ehdoilla. Ei ole mielekästä väitellä vasta eläkeiän lähestyessä.
