Nuorilla juristeilla töitä riittää Lakimiesliitto teki uuden sijoittumistutkimuksen

Lakimiesliiton sijoittumistutkimus tehdään kolmen vuoden välein edellisen kolmen vuoden aikana valmistuneista juristeista. Tutkimuksen toteutti Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö OTUS, joka on erikoistunut koulutusjärjestelmään ja sen toimintaan, koulutukseen sekä opiskelijoiden asemaan ja elämäntapaan kohdistuvaan tutkimukseen.

Ensimmäistä kertaa pääosin sähköisessä muodossa toteutetussa tutkimuksessa selvitettiin vuosina 2004–2006 ylemmän oikeustieteellisen korkeakoulututkinnon suorittaneiden sijoittumista työelämään sekä opintojen kestoa ja opintojen aikaista työntekoa. Kysely lähetettiin kaikille näinä vuosina valmistuneille juristeille. Edellisen kerran tutkimus toteutettiin vuonna 2004, jolloin tutkimusjoukkona olivat vuosina 2001–2003 valmistuneet oikeustieteilijät.

Opintojen kesto ennallaan

Opintojen kesto on oikeustieteilijöillä säilynyt ennallaan. Edellisessä tutkimuksessa keskimääräinen valmistumisaika oli 5,7 vuotta ja nyt 5,8 vuotta. Miesten opintoajoissa voidaan nähdä lievää pitenemistä keskiarvon noustua 5,6 vuodesta 5,8 vuoteen.
Vaikka keskimääräisissä opiskeluajoissa ei ole tapahtunut merkittävää muutosta, on niiden opiskelijoiden, jotka katsovat jonkin seikan viivästyttäneen opintojaan, osuus noussut edellisen tutkimuksen 55 prosentista 64 prosenttiin. Viivästymisen kokemus yleistyy opintojen pitkittyessä, mutta jo 58 prosenttia neljästä kuuteen vuotta opiskelleista katsoo opintojensa viivästyneen. Yli kuusi vuotta opiskelleista jo 97 prosenttia piti opintojaan viivästyneinä. Luvut heijastanevat opiskelun kestosta käydyn keskustelun lisääntymistä erityisesti yliopistojen opintoaikojen rajaamisen yhteydessä ja sen jälkeen.

Syinä opintojen viivästymiseen nähtiin yhä opintojen aikainen työskentely. Vaikutusta nähtiin myös ulkomailla opiskelulla, tutkielman viivästymisellä sekä opiskelumotivaation puutteella. Tutkimuksessa tehtiin sama havainto kuin edellisessäkin tutkimuksessa, että opiskelumotivaation puute ja tutkielman viivästyminen esiintyvät usein yhteydessä työllistymisen epävarmuuteen. Voidaan siis ajatella, että tutkielma viivästyy motivaation puutteen takia tai että epävarmuus työllistymisestä saa tarkoituksella viivästämään tutkielman tekoa.
Joka viides oikeustieteilijä on suorittanut jonkin muun tutkinnon ja 17 prosenttia opiskelee sellaiseen.

Työskentely opintojen aikana

Opintojen aikainen työssäkäynti on lisääntynyt edellisestä tutkimuksesta. Koko tai lähes koko opiskeluaikansa lukukausienkin aikana työskennelleiden osuus on noussut 30 prosentista 37 prosenttiin. Osan opiskeluajastaan lukukausienkin ­aikana työskennelleiden osuus on vastaavasti laskenut 35 prosentista 30 prosenttiin. Opiskeluaikana työskennelleissä näkyykin selvä kehitys siihen, että työskentely opintojen ohella aloitetaan jo opintojen alkuvaiheessa.

Lähes kaikki oikeustieteen opiskelijat tekevät opiskeluaikanaan myös oman alansa töitä. Alan kokopäivätöistä kokemusta on kahdella kolmesta ja osa-aikatyöstä 37 prosentilla. Vain 14 prosenttia ei ole tehnyt ollenkaan oman alansa töitä.

Työskentelyn lisääntyminen näkyy myös oman alan työkokemuksen lisääntymisenä. Yli vuoden oman alan kokopäivätöitä tehneiden osuus on noussut 27 prosentista 34 prosenttiin. Keskimäärin oman alan työkokemusta kertyy 13,8 kuukautta, mediaanin asettuessa 10 kuukauteen. Suurin muutos näkyy miesten kohdalla. Naisten keskimääräinen työkokemus on säilynyt samalla tasolla kuin edellisessä tutkimuksessa, laskien lievästi 12,8 kuukaudesta 12,6 kuukauteen. Miehillä taas työkokemuksen määrä on noussut 13,7 kuukaudesta 15,8 kuukauteen. Muutos on johtunut laajasta työnteon lisääntymisestä, miesten työkokemuksen mediaanin noustua peräti viidellä kuukaudella tasan vuoteen.

Opintojen aikaisessa työnteossa on huomattavia tiedekuntien välisiä eroja. Helsingin yliopistosta valmistuneilla keskiarvo on 17,6 kuukautta, kun Turusta valmistuneilla kokemusta on 11 kuukautta ja Lapin yliopistosta valmistuneilla 9,4 kuukautta. Helsingin yliopiston etumatka muihin yliopistoihin on kasvanut, siellä valmistuneiden keskimääräisen työkokemuksen lisäännyttyä 2,4 kuukaudella, Turusta valmistuneiden kokemuksen vähennyttyä 1,8 kuukaudella ja Lapista valmistuneiden lisäännyttyä 0,9 kuukaudella. Koulutuksen sijainnilla onkin kasvava merkitys opiskeluaikaisen työkokemuksen hankkimiselle.

Töihin työkokemuksella

Opiskeluaikaisella työkokemuksella on suuri merkitys valmistumisen jälkeiselle työllistymiselle. Säännöllisesti koko tai lähes koko opiskeluajan työskennelleistä 74 prosenttia sai töitä heti valmistuttuaan ja vain 15 prosentilla työn löytäminen kesti yli kaksi kuukautta. Osan opiskeluajasta säännöllisesti työskennelleillä heti töitä on saanut kaksi kolmesta ja yli kaksi kuukautta töitä on etsinyt joka viides. Satunnaisesti työskennelleissä heti työllistyneiden osuus laskee jo 30 prosenttiin ja noin puolet on etsinyt töitä yli kaksi kuukautta. Ilman opiskeluaikaista työkokemusta olevista kolme neljästä joutui etsimään työtä yli kaksi kuukautta, eikä joukosta löytynyt heti valmistumien jälkeen työllistyneitä.

Opiskeluaikaisen työnteon yhteys työllistymiseen on kasvanut merkittävästi edellisestä tutkimuksesta. Runsaasti opiskeluaikanaan työskennelleet löytävät ­aiempaa useammin työpaikan heti valmistumisen jälkeen. Heti työllistyneiden osuus koko opiskeluajan säännöllisesti työskennelleistä nousi 71 prosentista 74 prosenttiin. Säännöllisesti osan opiskeluajastaan työskennelleillä heti valmistumisen jälkeen työllistyneiden osuus nousi 60 prosentista 66 prosenttiin.

Vain vähän opiskeluaikanaan työskennelleillä työpaikan löytyminen taas kestää aiempaa kauemmin. Satunnaisesti työskennelleillä heti työllistyneiden osuus putosi 35 prosentista 30 prosenttiin ja vailla työkokemusta olevilla heti työllistyneiden osuus romahti 21 prosentista nollaan.

Opintojen aikaisen työssäkäynnin merkitys korostuu myös siinä, että joka kolmas vastaaja oli saanut ensimmäisen työpaikkansa työnantajalta, jonka palveluksessa oli työskennellyt jo opiskeluaikanaan.

Oman alan työkokemus nouseekin tärkeimpinä pidettyjen työpaikan saamiseen vaikuttaneiden tekijöiden joukkoon. Erittäin tai jossain määrin tärkeänä sitä piti kaksi kolmesta vastavalmistuneesta. Tärkeämmiksi nousivat vain tutkinnon antamat ammatilliset pätevyydet, oma aktiivisuus ja akateeminen tutkinto.

Juuri oikeustieteellisellä alalla, jolla tutkinnon suorittamisella on yhä hyvin konkreettinen vaikutus työllistymisedellytyksiin, onkin luontevaa, että tutkinnon suorittamisella sinällään koetaan olevan suuri merkitys työpaikan saamisessa. Vastaajista 61 prosenttia olikin työllistynyt tehtäviin, joissa edellytettiin oikeustieteellistä tutkintoa. Lisäksi 12 prosenttia vastaajista oli työllistynyt tehtäviin, joissa muodollisena pätevyysvaatimuksena oli ylempi korkeakoulututkinto.

Työllistymisen laatu

Työllistyminen ja sen laatu on parantunut edellisestä selvityksestä. Kokonaan ilman työpaikkaa vastaajista valmistumisen jälkeen oli jäänyt vain kaksi prosenttia, kun edellisessä selvityksessä ilman työpaikkaa jääneiden osuus oli vielä kuusi prosenttia.
Työllistyneistä 84 prosenttia koki ensimmäisen työpaikkansa vastaavan koulutustaan, kun luku edellisessä tutkimuksessa oli 83 prosenttia. Kaikista vastaajista pysyvään, kokoaikaiseen ja koulutusta vastaavaan tehtävään työllistyneiden osuus nousi merkittävästi 22 prosentista 27 prosenttiin vastaajista.

Suuri osa vastavalmistuneista työllistyy edelleen määräaikaisiin tehtäviin. Määräaikaisiin, kokoaikaisiin koulutusta vastaaviin tehtäviin työllistyi edellisen tutkimuksen tavoin puolet vastaajista. Osa-­aikaisiin koulutusta vastaaviin tehtäviin työllistyneiden osuus pysyi pienenä, laskien kuudesta prosentista kolmeen prosenttiin.

Laadullisessa työllistymisessä on syntynyt selvä ero sukupuolten välille. Edellisessä tutkimuksessa naisten ja miesten työllistyminen pysyviin kokoaikaisiin koulutusta vastaaviin tehtäviin oli jotakuinkin samalla tasolla. Naisilla pysyviin työsuhteisiin työllistymisen taso on noussut vain prosenttiyksiköllä noin 24 prosenttiin, kun miehillä jo 35 prosenttia työllistyneistä pääsee suoraan pysyvään kokoaikaiseen oman alan työhön. Vastaavasti määräaikaisiin tehtäviin työllistyminen on miehillä laskenut koko­aikaisissa tehtävissä 54 prosentista 49 prosenttiin ja osa-aikaisissa tehtävissä viidesta prosentista kahteen prosenttiin. Naisilla työllistyminen määräaikaisiin oman alan tehtäviin on säilynyt käytännössä ennallaan 53 prosentissa.

Sukupuolten väliltä löytyy myös ero siinä, missä määrin vastaajat työskentelevät lakimiestehtävissä. Muissa kuin lakimiestehtävissä työskentelevien osuus on noin 15 prosenttia sekä miehillä että naisilla. Naisista selvästi suuremmalla osuudella (22 %) tehtävät ovat vain osittain lakimiestehtäviä kuin miehillä (15 %). Kaksi kolmasosaa vastanneista työskenteli kokonaan lakimiestehtävissä.

Vastavalmistuneiden palkkataso on noussut

Ensimmäisen työpaikan keskiarvopalkka vastavalmistuneilla oli 2 427 euroa, me­diaa­nin asettuessa 2 445 euroon. Edellisestä tutkimuksesta mediaanipalkka on noussut 20,1 prosenttia ja keskiarvopalkka 12,4 prosenttia. Mediaanipalkka onkin noussut vuositasolla lähes kuusi ja puoli prosenttia. Keskiarvopalkan nousu jää vuositasolla noin neljään prosenttiin. Vastavalmistuneiden keskiarvopalkankin nousu on kuitenkin ollut nopeampaa kuin koko lakimieskunnan palkkakehitys tai kaikkien palkansaajien palkkakehitys.

Nopeasta palkkakehityksestä on seurannut, että aiempaa suurempi osuus vastavalmistuneista saavuttaa Lakimiesliiton asettaman palkkasuosituksen tason. Edellisessä tutkimuksessa palkkasuosituksen saavutti 18,9 prosenttia vastaajista. Nyt suosituspalkan saavuttavien osuus nousi 23,3 prosenttiin.

Palkkahajonta on vastavalmistuneilla koko lakimieskunnasta poiketen ensimmäisissä työpaikoissa suurempaa mediaanipalkan ala- kuin yläpuolella. Mediaanipalkka (2 445 euroa/kk) on noussut edellisestä palkkatutkimuksesta huomattavasti enemmän kuin vastavalmistuneiden keskipalkka (2 427 euroa/kk) ja jopa enemmän kuin ylimmän kvartiilin alin palkka (2 911 euroa/kk), mikä kertoo siitä, että suurimmat muutokset ovat tapahtuneet lähellä keskipalkkaa.

Sektoreilla on eroa

Vastavalmistuneiden lakimiesten työllistyminen vastaa rakenteeltaan pääsääntöisesti koko lakimieskunnan työllistymisjakaumaa. Julkiselle sektorille työllistyy kuitenkin vain 45 prosenttia vastavalmistuneista, kun koko lakimieskunnasta vielä noin 53 prosenttia työskentelee julkisella sektorilla. Julkisen sektorin osuus työnantajana on pienentynyt edellisestä tutkimuksesta, jolloin 51 prosenttia vastavalmistuneista työllistyi julkiselle sektorille.

Erityisesti valtion merkitys vastavalmistuneiden juristien työllistäjänä on laskenut. Vielä edellisessä tutkimuksessa valtio oli ensimmäinen työnantaja 47 prosentille vastavalmistuneista, kun nyt osuus oli laskenut 42 prosenttiin.

Työnantajasektorilla oli selvä merkitys palkkatasolle ja laadulliselle työllistymiselle. Valtiosektorille työllistyvien me­diaanipalkka on 1 950 euroa ja kunnissa 2 300 euroa kuukaudessa, kun järjestöissä mediaanipalkka asettuu 2 900 euroon ja asianajotoimistoissa 2 800 euroon.

Valtiolla joka neljäs vastavalmistunut ansaitsee yli 2 500 euroa, kun kunnissa neljännes ansaitsee yli 2 875 euroa. Ero yksityiseen sektoriin on huomattava, kun huomioidaan, että asianajotoimistoissa neljännes ansaitsee yli 3 100 euroa ja järjestöissäkin joka neljäs juristi tienaa yli 3 078 euroa.

Asianajotoimistoihin työllistyneistä 99 prosenttia työskenteli kokonaan tai osittain lakimiestehtävissä. Myös kuntasektorilla lähes kaikki (94 %) työskentelivät kokonaan tai osittain lakimiestehtävissä, mutta heistä puolet (47 %) vain osittain lakimiestehtävissä. Valtiolla ja järjestöissä kahdeksan yhdeksästä työllistyi kokonaan tai osittain lakimiestehtäviin.

Finanssialalla työllistyminen lakimiestehtäviin on selvästi harvinaisempaa kuin muilla työnantajasektoreilla. Rahoituslaitoksissa 37 prosenttia ja vakuutuslaitoksissa 47 prosenttia työllistyi muihin kuin lakimiestehtäviin.