Nuorten lakimiesten selvitys liiton vähimmäispalkkasuosituksesta

Nuoret Lakimiehet ry, Unga Jurister rf (”Nula”) teki syksyllä 2007 kyselyn Suomen Lakimiesliiton vähimmäispalkkasuosituksesta, sen vaikutuksesta palkkaneuvotteluissa ja työnantajien tietoisuudesta suosituksen olemassaolosta. Lisäksi Nula halusi selvittää, miten erilaisia palkkasuosituksen tasoon vaikuttavia seikkoja tulisi suositusta määritettäessä painottaa.

Lakimiesliiton hallitus vahvistaa vuosittain vähimmäispalkkasuositukset vastavalmistuneille oikeustieteen kandidaateille ja maistereille, vara- ja oikeusnotaareille sekä oikeustieteen ylioppilaille. Vähimmäispalkkasuosituksen taso on pohjautunut muun muassa liiton tekemiin palkkatutkimuksiin ja sijoittumistutkimuksiin. Liiton sisällä asiaa valmistelee yksityissektorin valiokunta.

Palkkasuosituksiin liittyvän selityksen mukaan suositukset ovat ainoastaan ohjeellisia, ja palkkaukseen vaikuttavat myös aikaisempi työkokemus ja mahdolliset lisäopinnot. Lisäksi varatuomarin arvo tai muu erityispätevyys tulee ottaa huomioon­ palkkausta korottavana tekijänä.

Nulan selvitys toteutettiin internet-kyselynä Nulan kotisivuilla sekä keräämällä vastauksia Lakimiespäivillä 19.10.2007 ja yhdistyksen tapahtumissa. Kutsu osallistua internet-kyselyyn lähetettiin yhdistyksen sähköpostilistalle, jolla on yli 500 nuorta lakimiestä. Kysely oli avoin kaikille.

Kyselyyn saatiin 205 vastausta, joista 171 sähköisesti ja 34 paperilomakkeella. Suurin osa vastaajista oli valmistunut vuosina 2005–2007. Vastaajista 71,4 prosenttilla ensimmäinen valmistumisen jälkeinen työpaikka oli yksityissektorilla. Suurimpia työllistäjiä olivat asianajotoimistot, valtio sekä teollisuus ja kauppa. Lähes kolme neljäsosaa vastanneista työskenteli ensimmäisessä työpaikassaan kokonaan lakimiestehtävissä, kun joka kymmenennellä ei ollut lainkaan lakimiestehtäviä. Vastaajista 59,3 prosenttia oli saanut ensimmäisen kokoaikaisen työpaikkansa välittömästi valmistumisen jälkeen tai jatkanut jo aiemmin hankkimassaan työpaikassa valmistuttuaan. 14,8 prosenttia joutui odottamaan työllistymistä yli kolme kuukautta valmistumisesta (taulukko 1).

Vähimmäispalkkasuosituksen toteutuminen

Selvityksen mukaan vuosina 2005–2007 valmistuneista 24,6 prosenttia on saanut vähintään palkkasuosituksen mukaista palkkaa ensimmäisessä työpaikassaan. Yksityisellä sektorilla suosituspalkkaa sai 34 prosenttia vastavalmistuneista. Korkeimpia palkkoja maksoivat teollisuuden ja kaupan ala, asianajotoimistot ja vastaavat sekä järjestöt, joissa kaikissa suosituspalkan toteutumisprosentti oli yli 40. Muilla yksityisen sektorin aloilla ja julkisella sektorilla suosituspalkkaa ei saanut yksikään vastaajista.

Kyselyllä selvitettiin myös lakimiesten palkan kehittymistä valmistumisen jälkeen. Vuosina 2005–2006 valmistuneen lakimiehen palkkakeskiarvo nousi vuoden työssäolon aikana 2 567 eurosta 2 940 euroon eli noin 15 prosenttia, kun ennen vuotta 2005 valmistuneiden keskiarvopalkka nousi noin 11 prosenttia. Eniten palkat kohosivat valtiolla työnsä aloittaneilla, 22 prosenttia, kun yksityisellä sektorilla keskiarvo oli 10 prosenttia. Yksityisellä sektorilla palkat nousivat eniten asianajotoimistoissa (14%) ja vähiten rahoitus- tai vakuutuslaitoksissa (5%).

Valmistumisvuonna voimassa ollutta suosituspalkkaa sai vuoden työssäolon jälkeen noin puolet vastaajista.

Tietoisuus ja sen vaikutus

Yli 90 prosenttia vastaajista oli työpaikkaa hakiessaan tietoisia Lakimiesliiton vähimmäispalkkasuosituksesta ja sen suuruudesta. Lopuistakin lähes kaikki tiesivät suosituksen olemassaolosta. Yksityiselle sektorille työllistyneet tunsivat suosituksen julkiselle sektorille työllistyneitä paremmin.

Vastaajien mukaan 55,2 prosenttia työnantajista tiesi vähimmäispalkkasuosituksen olemassaolosta ja sen suuruudesta. Suosituksesta tietoisten määrää arvioitaes­sa on huomattava, että 23,2 prosenttia vastaajista ei osannut arvioida työnantajansa tietoja ja vain 7,4 prosenttia vastasi työnantajan olleen suosituksesta tietämätön. Suosituksen tuntemuksessa on viime vuosina tapahtunut parannusta. Se tunnettiin parhaiten asianajotoimistoissa ja vastaavissa sekä teollisuuden ja kaupan alan yrityksissä. Huonointa tuntemus oli järjestöissä. Julkiselle sektorille työllistyneistä huomattavasti harvempi vastasi työnantajan tienneen suosituksesta.

Vähimmäispalkkasuositus on tullut esiin noin joka toisessa palkkaneuvottelussa. Viime vuosina asiassa on tapahtunut merkittävää kehitystä, sillä ennen vuotta 2005 valmistuneiden osalta suositusta käsiteltiin vain 34,4 prosentissa neuvotteluista, kun 2005 tai myöhemmin valmistuneilla vastaava luku on 54,9 prosenttia. Ero yksityisen ja julkisen sektorin välillä on selvä – yksityisellä sektorilla suositus tulee esiin lähes kahdessa kolmesta palkkaneuvottelusta mutta julkisella sektorilla vain joka viidennessä. Suosituksen ottaa esiin useimmiten työntekijä. Ainoastaan asianajoalalla työnantaja on vedonnut suositukseen ilman, että työntekijä olisi niin tehnyt.

Noin 40 prosenttia yksityiselle sektorille työllistyneistä arvioi vähimmäispalkkasuosituksen vaikuttaneen palkkaukseensa. Eniten vaikutusta suosituksella on järjestöissä sekä teollisuuden ja kaupan alalla. Suurimmalla osalla vastaajista suositus on vaikuttanut palkkaan korottavasti. Viisi vastaajaa arvioi kuitenkin suosituksen pienentäneen palkkaa siitä, mikä se olisi muuten ollut. Julkisella sektorilla suosituksella ei selvityksen mukaan ole vaikutusta yksittäisen työntekijän palkkauk­seen (taulukko 2).

Vähimmäispalkkasuosituksen taso

Vastaajilta kysyttiin, pitäisikö heidän mielestään vähimmäispalkkasuosituksen tasoa määriteltäessä painottaa realistisuutta (suosituksen tulisi vastata esimerkiksi vastavalmistuneiden palkkakeskiarvoa), tavoitteellisuutta (suosituksen tulisi ohjata työnantajia maksamaan nykyistä korkeam­pia palkkoja) vai mahdollisesti muita seikkoja. Lähes puolet vastaajista painottaisi realistisuutta ja tavoitteellisuutta yhtä paljon. Yksityisellä sektorilla muut vastaukset jakautuivat lähes tasan realistisuuden ja tavoitteellisuuden kesken, kun taas julkiselle sektorille työllistyneet painottaisivat selvästi enemmän realistisuutta.

Tutkimuksessa kysyttiin myös vastaajien­ näkemystä vähimmäispalkkasuosituksen suuruudesta vuonna 2008 (suositus vuonna 2007 vastavalmistuneelle oikeustieteen kandidaatille/maisterille oli 3 210 euroa). Keskimääräisesti vastaajat kannattivat suositukseen hyvin maltillista korotusta – vastausten keskiarvo oli 3 225 ­euroa ja mediaani 3 300 euroa.

Nuoret lakimiehet ja yksityiselle sektorille työllistyneet toivoivat korkeampaa palkkasuositusta kuin aiemmin valmistuneet ja julkisen sektorin työntekijät. Vuoden 2008 vähimmäispalkkasuositukset käyvät ilmi oheisesta taulukosta (taulukko ­3).

Nula toivoo tekemästään selvityksestä olevan hyötyä niin nuorille lakimiehille palkkaneuvotteluissa kuin Lakimiesliitolle sen vahvistaessa tulevia vähimmäispalkkasuositustasoja.

Koko Nulan tekemän selvityksen ja siihen liittyvät kaikki taulukot löytyvät Nulan nettisivuilta osoitteesta www.nuoretlakimiehet.fi.

 

 

Vähimmäispalkka­suositukset

Vastavalmistuneen oikeustieteen maisterin vähimmäispalkkasuositus vuodelle 2008 on 3 380 euroa kuukaudessa.

Vuonna 2007 vähimmäispalkkasuositus oli 3 210 euroa kuukaudessa.
Vara- ja oikeusnotaarien palkkasuositus on 2 625 euroa kuukaudessa.
Vuonna 2007 vähimmäispalkkasuositus oli 2 500 euroa kuukaudessa.

Lakimiestehtävissä toimivalle oikeustieteen ylioppilaalle suositetaan maksettavaksi vähintään 75 prosenttia (2.540 €) oikeustieteen kandidaatille/maisterille vahvistetusta vähimmäispalkkasuosituksesta.

Kesä- ja sijaistöiden palkkauksessa toimistotehtävissä ja muissa alaan liittyvissä työtehtävissä suositetaan seuraavaa:

< 90 op 1 620–1 830 euroa/kk
90–135 op 1 830– 2 060 euroa/kk
135–180 op 2 060– 2 370 euroa/kk
180 op < 2 370 –2 540 euroa/kk