Lakimiesliitto teki kuluvan vuoden keväällä tutkimuksen työuransa alkuvaiheessa olevien yksityisellä sektorilla työskentelevien lakimiesten työoloista. Tutkimuksessa haluttiin selvittää muun muassa työaikoja, ylitöiden määrää ja niiden korvaamista, palkkausta sekä työssä jaksamista.
Kyselylomake lähetettiin kaikille noin 950:lle liiton jäsenrekisterin tietojen mukaan yksityisellä sektorilla palkansaaja-asemassa työskentelevälle vuonna 2002 tai sen jälkeen valmistuneelle lakimiehelle. Vastausaktiivisuus nousi kiitettävälle 43 prosentin tasolle. Vastaajista 40 prosenttia vastasi kyselyyn liiton internetsivujen sähköisellä lomakkeella. Tässä joukossa oli 45 kohderyhmän lakimiestä, jotka eivät kuulu Lakimiesliittoon.
Toistaiseksi töissä
Vastaajien jakauma noudatteli pitkälti kohdejoukon jakaumaa niin sukupuolittain kuin alajakaumankin suhteen. Vastaajista 63 prosenttia oli naisia ja noin kolmannes työskenteli asianajotoimistoissa. Seuraavaksi suurimmat alat olivat rahoitusala ja järjestöala.
Puolet vastaajista työskenteli alle sadan hengen yrityksissä ja neljännes yli 500 hengen yrityksissä. Suurimmat yritykset olivat pääosin rahoitus- ja vakuutusalalla sekä teollisuudessa ja tilintarkastusyrityksissä. Asianajoalalla työskenteleminen yli sadan, mutta alle viidensadan hengen yrityksissä oli muita aloja yleisempää. Alalla kokoluokan yrityksissä työskenteli 37 prosenttia vastaajista.
Toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa oli vastaajista 87 prosenttia ja määräaikaisessa työsuhteessa 12 prosenttia. Osa-aikaisessa työsuhteessa työskenteli ainoastaan kaksi vastaajaa. Keskimäärin nykyisessä työpaikassa on työskennelty kaksi vuotta kaksi kuukautta.
Bruttopalkka 3 759 euroa kuukaudessa
Tutkimuksessa kysyttiin vastaajien bruttopalkkaa ilman ylityökorvauksia huhtikuussa 2008. Kaikkien vastaajien bruttopalkkojen keskiarvo oli selvityksen mukaan 3 759 euroa ja mediaani 3 600 euroa kuukaudessa.
Vastaajista 87 prosentille maksettiin kiinteää kuukausipalkkaa. Kiinteän palkan ja provision yhdistelmää maksettiin 11 prosentille vastaajista. Noin puolet vastaajista ilmoitti saavansa vuosittain tai muuten säännöllisesti yrityksen tulokseen ja/tai työsuoritukseen perustuvia bonuksia. Kolmasosalle vastaajista ei makseta mainittuja bonuksia.
Yleisintä bonuksien maksaminen oli tilintarkastusalalla, konsulttialalla sekä vakuutus- ja rahoitusalalla, joilla bonuksia sai neljä viidestä lakimiehestä. Teollisuudessa bonuksia sai kaksi kolmesta ja asianajotoimistoissa 55 prosenttia vastaajista.
Perinteisistä luontoiseduista yleisimpiä ovat puhelinetu, lounasetu ja liikuntaseteli. Työsuhdematkalippu oli käytössä vain kahdeksalla prosentilla vastaajista. Työnantajan luottokortti oli noin 27 prosentilla vastaajista. Työkuluja varten oleva työnantajan luottokortti säästää usein työntekijän aikaa ja vaivaa sekä helpottaa käytännön toimimista työasioiden yhteydessä syntyvien kulujen hoitamisessa, vaikkei se olekaan työntekijälle rahan arvoinen etu.
Lomien pitäminen onnistuu pääosin hyvin. Vastaajista 73 prosenttia voi aina pitää täydet vuosilomalain mukaiset vuosilomat ja 23 prosenttia voi pitää ne pääsääntöisesti. Lomaraha maksetaan 86 prosentille vastaajista. Niistä, joille lomarahaa ei makseta, 84 prosenttia työskentelee asianajotoimistossa.
Neljä viidestä tekee ylitöitä
Työsopimuksessa sovittu säännöllinen työaika oli lähes kaikilla vastaajilla sovittu ja sijoittui välille 37,5–40 tuntia viikossa. Vastaajien keskimääräinen toteutunut työaika oli 44 tuntia viikossa. Lähes viidennes vastaajista ilmoitti tehneensä 50 viikkotyötuntia tai enemmän.
Ylitöitä ilmoitti tekevänsä 78 prosenttia vastaajista. Heistä vain kymmenen prosenttia ilmoitti, että ylitöistä sovitaan yleensä aina työnantajan kanssa tapauskohtaisesti. Valtaosa, 90 prosenttia, vastaajista ilmoitti tekevänsä ylitöitä, koska annetut työt on hoidettava. Tämän lisäksi moni vastaaja ilmoitti tekevänsä pitkiäkin päiviä tai viikkoja töiden määrän vuoksi, mutta ei mieltänyt niitä varsinaisesti ylitöiksi johtuen esimerkiksi siitä, ettei työajasta ollut sovittu mitään tai ettei varsinaista työaikaa ole.
Työaikalain lähtökohtana on, että säännöllisen työajan ylittävä työ on ylityötä vain, jos sitä tehdään työnantajan aloitteesta ja työntekijän suostumuksella. Ylityöksi katsotaan myös säännöllisen työajan ylittävä työ, joka on pakko tehdä esimerkiksi tietyn työtehtävän suorittamiseksi määräajassa ja tämä tapahtuu työnantajan tieten ja hiljaisesti hyväksymänä. Tyypillisessä tapauksessa sopimusluonnos on saatava valmiiksi tiettyyn määräaikaan mennessä eikä se ole mahdollista säännöllisen työajan puitteissa.
Lähes puolet ylitöistä ilman korvausta
Viidennes vastaajista ilmoitti, että ylityökorvaus on sovittu tai katsottu sisältyväksi palkkaan. Näin voidaan kuitenkin menetellä ainoastaan ylimmän johdon kohdalla, koska he ovat työaikalain soveltamisalan ulkopuolella. Työaikalain mukaan ylityökorvauksia ei voi sisällyttää säännölliseltä työajalta maksettavaan palkkaan. Tällainen työsopimuksen ehto, jolla vähennetään työntekijän työaikalaissa säädettyjä etuja, on lähtökohtaisesti mitätön. Kaikista vastaajista 29 prosenttia ilmoitti saavansa työaikalain mukaisen täyden korvauksen ylitöistä.
Neljännekselle vastaajista ylityöt korvataan osittain tai joskus. Hyvin yleisesti käytetty osittainen korvauskeino oli niin sanottu tunti tunnista vapaa. Useat vastaajat ilmoittivat myös saavansa pitää vapaata silloin kun työt sen sallivat. Osalle ylityöt huomioitiin provisiopalkassa ja osalle niitä korvattiin kokouspalkkioiden muodossa.
Kaikista vastaajista 45 prosenttia ilmoitti, ettei ylitöitä korvata heille millään tavalla. Huonoin tilanne oli asianajotoimistoissa, joissa lähes kaksi kolmannesta kaikista alalla työskentelevistä nuorista lakimiehistä tekee ylitöitä täysin korvauksetta.
Kaupan alalla ja teollisuudessa tilanne on hieman parempi. Pienemmissä yrityksissä ylityöt korvattiin paremmin kuin suurissa yrityksissä. Huonoin tilanne oli keskisuurissa yrityksissä, joissa työskentelevistä vastaajista 60 prosenttia ilmoitti jäävänsä ilman ylityökorvauksia.
Työnantajalle tonni kuussa
Pitkät työviikot vaikuttivat useilla aloilla voimakkaasti tuntikohtaiseen keskiansioon. Erityisesti asianajoalalla työviikkojen venyminen pudotti keskitasolla olevat kuukausipalkat häntäpään tuntipalkoiksi. Järjestösektorilla työviikon pysyminen sovitussa nosti tuntipalkan vertailussa varsin korkealle.
Erityisen heikko tilanne on lakimiehillä, jotka eivät saa mitään erillistä korvausta ylitöistä. Heitä oli kolmannes kaikista vastaajista. He tekivät viikossa keskimäärin 6,7 tuntia ilmaistyötä ja siten lahjoittivat työnantajalleen lähes tuhannen euron arvosta työpanosta kuukaudessa.
Heikoin tilanne oli asianajoalalla, jolla 62 prosenttia vastaajista ei saanut mitään korvausta ylitöistä. He tekivät viikoittain 7,8 tuntia palkatonta ylityötä, mikä pudotti heidän tuntipalkkansa nimellisestä 21,8 eurosta 18,2 euroon. Keskimääräinen asianajosektorin nuori juristi lahjoittaakin työnantajalle yli 1 100 euron arvosta työpanosta kuukaudessa.
Ilman ylityökorvauksia jäävien asemassa on varsin suuria alakohtaisia eroja. Korvaamattomien ylitöiden määrä pudottaa monilla aloilla tuntipalkkaa huomattavasti. Heikoin tilanne on asianajosektorilla. Paras tilanne tässä suhteessa on teollisuudessa, jossa tuntipalkka nousee yli 40 prosenttia paremmaksi kuin asianajotoimistoissa. Toisaalta teollisuudessakin todellinen tuntipalkka jää 4,5 euroa nimellisen tuntipalkan alle.
Myös alojen sisällä erot niiden välillä, joiden ylityöt korvataan täysin ja niiden välillä, jotka eivät saa mitään korvausta ylitöistään, nousevat varsin korkeiksi. Asianajosektorilla peruspalkasta laskettu todellinen tuntipalkka on 23,4 euroa niillä, joille ylityöt korvataan ja 18,2 euroa niillä, joilla ylitöitä ei korvata. Järjestöissä ylityökorvauksia saavien todellinen peruspalkka on 23,5 euroa tunnissa ja saamattomien 21,6 euroa.
60 prosentilla liikaa töitä
Kaikista vastaajista 14 prosenttia ilmoitti työmääränsä jatkuvasti liian suureksi ja 46 prosenttia ajoittain liian suureksi. Yleisimmin työtaakka koettiin liian suureksi kaupan alalla, jossa työtaakkaansa koki liian suureksi 30 prosenttia jatkuvasti ja 50 prosenttia ajoittain. Tilintarkastusalalla taakka oli jatkuvasti liian suuri 21 prosentilla ja ajoittain liian suuri 42 prosentilla. Asianajoalalla työtaakka koettiin liian korkeaksi hieman yleisemmin kuin yksityisellä sektorilla kokonaisuutena. Jatkuvasti liian suurta työtaakkaa koki 15 prosenttia ja ajoittain liian suurta työtaakka 51 prosenttia.
Vastaajilta kysyttiin ovatko he tunteneet työuupumuksen oireita tai liiallista stressiä. Kaikista vastaajista 59 prosenttia ilmoitti näin kokeneensa. Yleisintä työuupumuksen oireiden ja liiallisen stressin kokeminen oli kaupan alalla, jossa stressiä oli kokenut 80 prosenttia vastaajista. Hieman harvinaisempaa työuupumusoireiden kokeminen oli asianajoalalla, jossa niitä oli kokenut 73 prosenttia ja lakiasiaintoimistoissa, joissa oireita oli kokenut 70 prosenttia vastaajista.
Korvauksetta jääminen lisää stressiä
Ylitöiden tekeminen lisäsi vastaajien kokemia työuupumuksen oireita tai stressiä. Ylitöitä tekevistä vastaajista 67 prosenttia ilmoitti tunteneensa työuupumusta tai liiallista stressiä. Vastaajista, jotka eivät tehneet ylitöitä, vain 27 prosenttia ilmoitti tunteneensa uupumusta tai liiallista stressiä.
Ylitöiden korvaaminen vaikuttaa myös vastaajien kokemaan työmäärään, työssä viihtymiseen sekä työuupumuksen tai stressin tuntemiseen. Vastaajista, joille ylityöt korvattiin, 73 prosenttia ilmoitti viihtyvänsä nykyisessä työssään vallan mainiosti tai hyvin. Niillä, joille ylitöitä ei korvattu, vastaava luku oli 66 prosenttia. Työmääränsä jatkuvasti tai ajoittain liian suureksi koki 60 prosenttia vastaajista joille ylityöt korvattiin, kun korvauksetta jääneistä 69 prosenttia koki samoin.
Ylityökorvauksen saaneista vastaajista työuupumusta tai työstä johtuvaa liiallista stressiä ilmoitti tunteneensa 63 prosenttia. Vastaava luku ylityökorvauksitta jääneillä oli 72 prosenttia. Korvauksetta ylitöitä tehneiden kokema stressi tai uupumus on myös vakavampaa kuin vastaajilla joiden ylityöt korvattiin. Vastaajat arvioivat kokemansa stressin tai työuupumuksen vakavuuden asteikolla yhdestä kymmeneen. Ylityökorvauksen saaneista vastaajista 34 prosenttia kertoi vähintään tason 6 kokemuksista. Vastaava luku ylitöitä korvauksetta tehneillä vastaajilla oli 44 prosenttia.
Keskimääräinen viikkotyöaika yksityisen sektorin nuorilla juristeilla ylittää hyvin usein sovitun työajan. Suuremmaksi ongelmaksi näyttää kuitenkin nousevan ylitöiden heikko korvaaminen, joka lisää liiallisen stressin ja työuupumuksenkokemuksia. Joillakin aloilla jopa yli puolet nuorista juristeista tekee säännöllisesti palkattomia ylitöitä. Näin runsaat ylityöt ja korkea stressitaso eivät näy työstä saadussa korvauksessa. Tämä tuskin voi olla heijastumatta näiden sektoreiden houkuttelevuuteen työnantajina.
Mökkiviikon voitti Maria Jokela Turusta arvonnassa, joka suoritettiin kaikkien Lakimiesliiton työolotutkimukseen vastanneiden kesken.
Onnittelut voittajalle sekä kiitokset kaikille kyselyyn vastanneille.
