Valtion taidemuseo ja Suomen Lakimiesliitto käynnistivät yhteistyössä runsaat kaksi vuotta sitten oikeuden kuvallisuutta käsittelevän tutkimus- ja julkaisuhankkeen, jonka tavoitteena on tuottaa aihealuetta esittelevä kirjateos. Kirja ilmestyy syksyllä ja se julkistetaan Lakimiespäivien yhteydessä 4.10.2013 Finlandia-talossa. Hankkeen suojelijana toimii Tasavallan presidentti Sauli Niinistö.
Kirja koostuu useammasta asiantuntija-artikkelista. Kirjoittajiksi on kutsuttu aihealueeseen syvällisesti ja laaja-alaisesti perehtyneitä oikeustieteen ja taidehistorian kirjoittajia sekä aihealuetta kuvanneita kuvataiteilijoita.
Hankkeen vastuullisena vetäjänä ja kirjan toimittajana toimii taidehistorian dosentti FT Virpi Harju Valtion taidemuseosta. Hän on väitellyt kyseiseltä aihealueelta ja johtanut muun muassa Eduskunnan kirjaston ja Valtion taidemuseon yhteistyönä toteutettua Oikeuden kuva -kirja ja -näyttelyhanketta (2000) uudistetun perustuslain merkeissä. Kuvatoimituksesta vastaa toimituspäällikkö Juha Mikkonen Suomen Lakimiesliitosta. Runsaasti kuvitettu kirjateos julkaistaan suomeksi, ja se sisältää myös artikkeleista niiden keskeiset sisällöt kattavat ruotsin- ja englanninkieliset tiivistelmät, jotka ovat useampi sivuiset. Teoksesta tuotetaan lisäksi verkkoversio.
Julkaisun tavoitteet ja sisältö
Julkaisun tarkoituksena on tehdä tunnetuksi oikeuden kuvallista ja esineellistä kulttuuriamme sekä vahvistaa myös sen historiallista tietämystä ulkomaisista oikeuden kuvakulttuureista.
Kirjassa on muun muassa artikkeli, jossa käsitellään Suomen yleisten tuomioistuinten rakennuksia ja arkkitehtuuria, oikeutta esittävää tai sitä symboloivaa taidetta sekä lainkäyttöön liittyvää esineistöä. Ne ovat tärkeä osa oikeuslaitoksen julkikuvaa, ja niiden tulisi ennen kaikkea kuvastaa oikeuden merkitystä ja arvomaailmaa. Artikkeli perustuu laajaan valtakunnalliseen kartoitukseen. Kirjoituksen tavoitteena on antaa yleiskuvaa oikeusolojemme ulkonaisten puitteiden kehityksestä Suomessa aina varhaisimmista ajoista tähän päivään.
Kirjan kansallista oikeuden kuvakulttuuriamme taustoittaa kirjoitus, jossa lukijalle annetaan vertailevaa historiallista tietoa ulkomaisista oikeuden kuvakulttuureista. Historiallisessa katsauksessa tekijä tiivistää oikeuden kuvallisen symboliikan kehityspiirteet antiikista nykypäivään. Vertailevalta kannalta esitys painottuu länsimaiseen oikeusperinteeseen, mutta siinä tulee suppeasti esille muidenkin kulttuurien oikeussymboliikka.
Artikkeli havainnollistaa osaltaan sitä, missä määrin oikeuskulttuurit eroavat toisistaan myös visuaalisen viestinnän osalta.
Kirjassa on myös artikkeli mitalitaiteesta, jossa käsitellään mitalien historiaa ja erityisesti oikeuteen liittyvien teemojen esiintymistä mitaleissa Italiasta Pohjoismaihin. Yleiskuvan saamiseksi kirjoituksessa selvitetään ensin mitalitaiteen syntyä renessanssin aikana antiikin rahojen tarjoamien esikuvien pohjalta. Tässä yhteydessä kiinnitetään huomiota muun muassa Rooman rahojen Aequitas- ja Iustitia-symboliikkaan sekä muihin, myöhempiin oikeussymboleihin.
Varhaisimmat mitalit olivat ensisijaisesti muotokuvia, mutta etenkin 1600-luvulta alkaen yleistyi mitalien lyöminen merkittävien tapahtumien muistoksi. Kirjoituksessa kuvataan tämän tavan juurtumista Suomeen sen jälkeen, kun Vaasan hovioikeuden perustamisen (1775) johdosta oli lyöty mitali Tukholmassa.
Niin ikään kirjassa on kaksi kuvataiteilijoiden maailmasta kumpuavaa syvällistä puheenvuoroa oikeuden kuvallisuudesta. Osuuksissaan taiteilijat ottavat kantaa näkemisen ja katsomisen puolesta. Viimeinen kirjan artikkeli kokoaa tiivistetysti oikeuden kuvallisuuden osana oikeuskulttuuria ja antaa näkökulmia taiteen läsnäoloon lain yhteydessä.
Teoksen ajankohtaisuus ja merkitys
Kirjateoksella on selvä yhteiskunnallinen tilaus. Se on ajankohtainen ja tärkeä senkin vuoksi, että oikeudenhoitomme on syvässä murroksessa muun muassa taloudellisista syistä. Tuomioistuimiamme yhdistetään keskenään ja tällöin on vaarana, että uudistusten yhteydessä katoaa myös niiden ainutlaatuisia kulttuurihistoriallisia arvoja, kuvallisia ja esineellisiä muistoja, joita maassamme on jo muutoinkin niukalti.
Suomessa on kuitenkin selvästi parin viime vuosikymmenen aikana virinnyt kiinnostusta ja uutta arvostusta oikeuden kuvalliseen esittämiseen. Uusimmissa maamme oikeustaloissa on jo muun muassa taideteoksia, jotka kuvaavat oikeutta. Tuomioistuimiin on hankittu myös muuta tiloihin sopivaa taidetta.
Lisäpainetta tutkimushankkeelle on tuonut se, että samalla kun koko Suomi myös oikeuselämämme on voimakkaasti kansainvälistynyt. Oikeusyhteistyössä on tärkeää ymmärtää myös eri oikeuskulttuurien tapoja ja keinoja viestittää toiminnastaan. Yksi merkittävänä keinoista on kuvataide kielellisten viestien rinnalla.
Oikeuden kuvallisuuden tunteminen on omiaan syventämään ymmärrystä oikeuden yhteiskunnallisesta roolista ja tehtävästä sekä ammatti-identiteetistä. Välttämättömien käytännön tarpeiden ohella kirjateoksella tulee olemaan merkitystä lisäksi yleisen kulttuurihistorian kannalta.
