Laamanni Paula Virrankoski Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeudesta ei koskaan mene oikeussaliin kuvitellen, että hän osaa kaiken.
– Tietenkin käräjäoikeuden tuomarin rooli menee itsestään päälle, mutta silti sitä pitää istuntopäivinä miettiä. Oikeudenkäynti on ryhmätyötä, jossa niin tuomarilla, syyttäjällä kuin asianajajalla on oma tärkeä roolinsa, kuten Mats sanoo, Virrankoski toteaa. Hän viittaa keskustelukumppaniinsa asianajaja Mats Weliniin Asianajotoimisto Hästö & Co:sta.
Oikeudenkäynti on ryhmätyötä, jossa niin tuomarilla, syyttäjällä kuin asianajajalla on oma tärkeä roolinsa.
Molemmat toivat esiin näkemyksiään oikeudenkäyntietiketistä myös Juristiliiton webinaarissa viime syksynä.
– Kellään ei ole varaa olla oikeudenkäynnin heikoin lenkki, koska se ei edistä pääsyä lopputulokseen, Welin lisää. Hän on erikoistunut yritysten välisiin riita- ja rikosasioihin sekä kotimaisiin ja kansainvälisiin välimiesmenettelyihin.
Welinistä ideaalitilanteessa asianajajalla, tuomarilla ja syyttäjällä on ymmärrystä paitsi omasta myös muiden rooleista. Hän itse on osallistunut sovitteluihin, toiminut välimiehenä sekä tehnyt yhteistyötä poliisin ja syyttäjien kanssa rikosasioissa edustaessaan vastaajia ja asianomistajia.
Tuomari johtaa puhetta
Oikeudenkäynnissä on kyse riita- tai rikosasian selvittämisestä kuulemalla eri osapuolia, jotta asiaan saadaan ratkaisu. Virrankoski kokee, että tuomarilla olevaa prosessin johtamisen roolia ei aina ymmärretä oikein.
– Pääkäsittelyssä tuomari johtaa puhetta niin, että asia käsitellään jäsennellysti ja siihen saadaan selvyys. Hän varmistaa, että kaikki tulevat kuulluiksi, Virrankoski sanoo.
Pääkäsittelyssä tuomari johtaa puhetta niin, että asia käsitellään jäsennellysti ja siihen saadaan selvyys. Hän varmistaa, että kaikki tulevat kuulluiksi.
Tuomari täydentää asianosaisten vaatimuksia, selvittää vastaajan vastauksia ja voi myös rajoittaa todistelua.
Riita-asiassa tuomari voi täydennyttää haastehakemusta. Rikosasiassa tuomari voi pyytää vaihtoehtoista rangaistusvaatimusta ja miettiä rikoksesta epäillylle seuraamusselvityksen hankkimista.
– Tuomio eli oikeudenkäynnin lopputulos on puolestaan erillinen asia. Lopputulos on aina prosessuaalinen: se mitä oikeudenkäynnissä on näytetty toteen. Se ei aina vastaa materiaalista totuutta eli sitä, mitä asiassa on oikeasti tapahtunut, Virrankoski painottaa.
Virrankoski pitää hovioikeuden esittelijän kahdeksanvuotista kokemusta parhaana tuomarikoulunaan – käsiteltävien asioiden kirjo oli niin laaja. Hän on toiminut lähes 14 vuoden ajan myös käräjäoikeuden ”sekarootelituomarina” ja sovittelijana.
Tuomarin työtä ohjaa perustuslaki. Se edellyttää tuomarilta asiallisen, avoimen ja asiaan sopivan ilmapiirin luomista sekä objektiivista ja ennakkoluulotonta toimintaa.
Syyttäjä toteuttaa rikosvastuuta
Syyttäjä vastaa rikosvastuun toteuttamisesta oikeuslaitoksessa, ja hänen toimintaansa ohjaa niin ikään perustuslaki. Syyttäjän tulee tehdä työtään tasapuolisesti, joutuisasti ja taloudellisesti.
Syyttäjä on se, joka on mukana vakavien rikosasioiden esitutkinnassa ja voi myös rajoittaa sitä. Syyttäjä käy syyteneuvotteluja eri osapuolten kanssa ja nostaa syytteen, kun syytekynnys ylittyy.
Syyttäjä puolustaa ja ajaa syytettä, mutta voi myös peruuttaa syytteen yllättävän todistelun johdosta pääkäsittelyssä.
Arvot ohjaavat asianajajan työtä
Asianajaja puolestaan toimii välikappaleena kansalaisen tai yhtiön ja ratkaisun välillä ja edustaa päämiestä niin, että reilu oikeudenkäynti toteutuu, kuten Welin asian muotoilee.
Asianajajan roolia ei ole määritelty perustuslaissa, mutta laki asianajajista antaa työlle suuntaviivat perusarvojen muodossa. Niissä korostuvat lojaalisuus asiakkaalle, riippumattomuus, luottamuksellisuus ja kunniallisuus.
Esimerkiksi luottamuksellisuus tarkoittaa asiakkaan asioiden pitämistä omana tietona. Murha ja rahanpesu ovat tästä poikkeuksia.
– Kunniallisuus on asianajajien itsensä vaatima arvo. Asianajajan tulee käyttäytyä rehellisesti, asiallisesti ja luotettavasti myös vapaa-ajalla, Welin toteaa.
Kunniallisuus on asianajajien itsensä vaatima arvo. Asianajajan tulee käyttäytyä rehellisesti, asiallisesti ja luotettavasti myös vapaa-ajalla.
Rikosasioissa asianajaja on mukana jo esitutkinnassa ja antaa oman loppulausuntonsa korostaen asioita, jotka tulisi vielä selvittää objektiivisuuden toteutumiseksi. Jos juttu jatkuu, asianajaja pyytää asianomistajalta korvausvaatimuksen tai vastaajalta ennakkovastauksen.
Inhimillinen ote vie asioita eteenpäin
Virrankosken kokemuksen mukaan pääkäsittelyn onnistumista edistää erityisesti kaksi asiaa, joista ensimmäinen on turvallinen ilmapiiri. Virrankoskesta ilmapiirin luominen alkaa osapuolten sisään kutsumista seuraavalla esittäytymisellä ja pääkäsittelyn vaiheiden kertaamisella. Siinä voi olla toistoa, jos avustaja on puhunut niistä etukäteen, mutta se on Virrankoskesta vain hyvä asia.
– On muistettava, että pääkäsittely on usein ainutkertainen kokemus asianosaisille. Esimerkiksi todistaminen on monelle todella jännittävä tilanne, hän toteaa.
On muistettava, että pääkäsittely on usein ainutkertainen kokemus asianosaisille.
Vuosien saatossa Virrankoski on huomannut muutoksen omassa tavassaan olla vuorovaikutuksessa. Tiukemmasta tavasta on tultu pehmeämpään.
– Mietin paljon sitä, miltä minun sanomani kuulostaa, Virrankoski sanoo.
Aikaa kertoa asiat
Pääkäsittelyn onnistumiseen vaikuttaa myös kiireettömyyden tunne. Sen luominen on tasapainoilua, sillä samaan aikaan on oltava jämäkkä resurssiekonomiankin takia. Virrankoskesta kellon tuijottaminen ja myöhässä olemisen toitottaminen eivät kiireettömyyttä edistä.
Myös Welin on pohtinut kiireen haitallisuutta todistajalle. Welin tietää kokemuksesta, että todistaja muistaa paljon enemmän asioita asianajajan toimistolla etukäteen käydyssä keskustelussa verrattuna oikeussaliin. Hänestä tuomarin on myös oltava tarkkana, ettei hän koskaan johdattele todistajaa. Tällöin todistajan luotettavin vapaa kerronta kärsii, kuten tieteelliset tutkimuksetkin osoittavat.
– Saan välillä todistajilta palautetta oikeudenkäyntien jälkeen, että hyvä kun sain kertoa asiat rauhassa, Welin sanoo.
Asianosaisen on hyvä antaa kertoa asiaa vähän myös ytimen ulkopuolelta.
Tuomarin pitää toki osata rajoittaa puhevaltaa tarpeen tullen. Virrankoski tekee sen äänenkäytön ja yksinkertaisen käsimerkin avulla. Ihan uransa alkuvaiheessa Virrankoski kokee rajoittaneensa puhevaltaa joskus liiaksi.
– Opin, että asianosaisen on hyvä antaa kertoa asiaa vähän myös ytimen ulkopuolelta.
Vain totuudella on merkitystä
Oikeudenkäynnin sujuvuuteen vaikuttaa myös se, miten avustajat ovat todentaneet asianosaisten ja todistajien väitteet ja valmistelleet heidät.
Welin keskustelee yhtiön edustajien kanssa siitä, mitä on tapahtunut ja käy läpi sopimuksia moneen otteeseen. Tästä siirrytään pohtimaan mahdollisia kysymyksiä ja oikeudenkäynnin kulkua. Welin nostaa esiin, että vastapuoli voi esittää spekulatiivisia kysymyksiä, mutta niihin ei tarvitse vastata ja että tuomari kyllä puuttuu niihin.
– Tärkein neuvoni asianosaisille ja todistajalle onkin, että älä spekuloi, kerro vain siitä, minkä varmasti tiedät. Samalla muistutan, että minä vastaan siitä, mitä esitän näyttönä oikeudelle, Welin kertoo.
Mediakin pitää valmistella
Pääkäsittely saa omanlaisensa lisäsäväyksen, jos media on tulossa paikalle seuraamaan rikosasiaa tai julkisuuden henkilöiden riita-asiaa. Virrankoski korostaa jälleen ohjeistamista.
– Kerron aina median edustajille, miten menettelen eli kutsun oikeussaliin ensin osapuolet ja vasta sitten median. Lisäksi kerron, kauanko he saavat kuvata asianomistajia ja vastaajia pääkäsittelyn alussa, Virrankoski kuvailee.
Welin sanoo, että tämä on usein tiukka paikka asianajajalle, joka ei voi peittää kasvojaan, vaikka hänen asiakkaansa usein tekee niin.
– On ongelmallista, että juristi voi leimautua. Toisaalta oikeudenkäynteihin kuuluu julkisuus, mikä tekee niistä uskottavia ja hyväksyttäviä, Welin toteaa.
Tutustu todistamiseen syvemmin
Näistä teoksista saa näkemystä näytön vastaanottamiseen:
- Henna Marjosolan väitöskirja: Todistajankertomuksen luotettavuus – Henkilötodistelun selvittäminen, vastaanottaminen ja arviointi oikeuspsykologisen tutkimuksen valossa.
- Per E. Samuelsson: Att förhöra ett vittne – en handbok i förhörsteknik.
- Julia Korkman: Muistin varassa – Oikeusprosessi ja totuus.
