Oikeudenkäynti

Käräjätuomari Hannu Laitinen kirjoitti HS:ssa 13.2.2016 asiaa. On ennakkoluulottomasti etsittävä keinoja oikeudenkäytön parantamiseksi.

Ali­oikeuksia ei pidä vähentää, vaan lisätä. Kokemuksen mukaan tuomiopiirin tulee olla enintään 50 000 asukasta kohden. Sitä isompi muuttuu virastoksi (virasto on hallinnon, ei oikeudenhoidon organisaatio) ja byrokratisoituu eli aiheuttaa juttujen viipymistä ja kulut kohoavat.

Englannista saa malleja. Siellä valmistelua johtaa toinen tuomari kuin jutun käsittelevä. Niinpä hän lausuu mielipiteensä: Tämä argumentti ei pidä, oletko huomannut ennakkopäätöksen KKO 1956 II 34? Tästä asiasta riittää kaksi todistajaa, viittä ei tarvita.

Payment into Court käyttöön. Kun kantaja vaatii 100 rahaa, vastaaja voi tallettaa 20 rahaa. Sitä ei ilmoiteta juttua käsittelevälle tuomarille, joten vastaaja voi ajaa 0 rahan kantaa. Jos hän voittaa kokonaan, OK, mutta jos hän häviää ja tuomitaan maksamaan 18 rahaa, kantaja maksaa vastaajan talletushetken jälkeiset oikeudenkäyntikulut.

Menettely edistää sovintoja: kymmenestä haasteesta yksi päätyy käräjille.

Laitinen otti esille myös kverulanttien toistuvasti ajamat jutut. Juttu täytyy tietysti voida ajaa, mutta brittituomari asettaa ehdoksi oikeudenkäynti­kulujen tallettamisen tuomioistuimeen siltä varalta, että kverulantti häviää jutun ja sama summa tuomitaan valtiolle, Punishment for Luxury.

Tuomioistuimen prosessinjohto on palautettava.

Oikeudenkäynnin kehittämisen on perustuttava kokemukseen syyttäjänä, asianajajana ja tuomarina­, ei kirjoituspöytäviisauteen.

Muutoin kantani on: toimenpidepalkkaus on palautettava.