Ajattelimme tapahtumaa suunnitellessamme, että aiheelle on varmaankin kysyntää, mutta tällaista yleisöryntäystä emme osanneet odottaa, Lakimiesliiton yksityissektorin asiamies Taru Turunen iloitsi.
Yleisöryntäyksestä voitaneen puhua, sillä auditorion runsaat 100 paikkaa tulivat täyteen runsaassa kolmessa tunnissa siitä, kun ilmoittautumisaika alkoi. Koska kaikki halukkaat eivät tällä kertaa mahtuneet mukaan, Liitossa suunnitellaan jo tapahtuman uusintaa ensi vuoden puolella.
– Haluamme, että kaikilla aiheesta kiinnostuneilla on mahdollisuus päästä keskustelemaan ja kuuntelemaan, Turunen sanoo. Tilaisuuden puheenjohtajana toiminut liiton yksityissektorin valiokunnan varapuheenjohtaja Antti Sorjonen odotti illalta paljon.
– Olemme saaneet koottua asiantuntevan joukon alustajia prosessipöydän eri puolilta. Toivon avointa keskustelua ja haastavia kysymyksiä yleisöltä, Sorjonen kertoi.
Puheenjohtaja Sorjosen ja Lakimiesliiton oikeuspoliittisen valiokunnan puheenjohtajan Pekka Jäntin taustoittavien avauspuheenvuorojen jälkeen päästiin avaamaan oikeudenkäyntikuluihin liittyviä käytännön kysymyksiä. Asianajajaliiton varapuheenjohtaja Risto Sipilä nosti haasteina esille oikeusapujärjestelmän ulkopuolella olevien keskituloisten aseman ja oikeusturvavakuutuksen jälkeenjääneisyyden. Myös oikeusapuun käytettävissä olevat taloudelliset resurssit sekä yksityisten käyttämien asianajopalveluiden arvonlisäverokohtelu nousivat esille Sipilän puheenvuorossa. Hän myös muistutti, että asianajajan palkkion kohtuullisuutta arvioitaessa on otettava huomioon se, että asianajaja voi käyttää vuotuisesta työajastaan vain osan suoranaisesti tehtävien hoitamiseen. Hänen on käytettävä osa ajastaan toimistonsa työn järjestelyyn ja valvontaan, ammattitaitonsa ylläpitämiseen ja kehittämiseen sekä muihin asianajajan työn edellyttämiin toimiin ja kohtuulliseen vuosilomaan.
Vuonna 2007 viimeksi tehdyn asianajajatutkimuksen mukaan lähes puolet asianajotoimistojen laskutuksesta menee toimiston pyörittämiseen liittyviin kuluihin.
Riita-asioiden kulut kaksinkertaistuneet 13 vuodessa
Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen erikoistutkija Kaijus Ervasti kävi esityksessään läpi OPTULAn tilastoja vuonna 1993 voimaan tulleen alioikeusuudistuksen jälkeen. Ervastin tilastojen mukaan riitaisten asioiden määrät tuomioistuimissa ovat vähentyneet, mutta jutut ovat vaikeutuneet yksinkertaisten velkomusten poistumisen myötä. Oikeudenkäyntikulut ovat puolestaan vuosina 1995–2008 kaksinkertaistuneet riita-asioissa.
Ervastin mukaan syitä kulujen rajuun kasvuun voi olla monia. Hän listasi mahdollisiksi syiksi vaativamman prosessin, palkkio-ohjeiden poistumisen, arvonlisäveron, kulujen korvaamista koskevien säädösten muuttamisen, oikeusturvavakuutuksen ehtojen muutokset ja asianajajien laskutuksen muuttumisen. Keskeisenä piirteenä suomalaisessa järjestelmässä Ervasti listasi myös, että oikeudenkäynnistä on tullut suhteellisen kallis ja epävarma konfliktinratkaisumenetelmä ja vaihtoehtoinen konfliktinratkaisu onkin viime vuosien aikana laajentunut.
Toimenpideryhmittely ja kulukatto
Käräjätuomari Tapani Koskimäki Espoon käräjäoikeudesta nosti omassa puheenvuorossaan esille konkreettisia ehdotuksia nykytilanteen kehittämiseksi. Hänen mukaansa OK 21:1 ja OK 21:8 säännöksiä ei alioikeudessa aina sovelleta siten kuin lainsäätäjä on tarkoittanut. Etenkään laajemmissa jutuissa oikeudenkäyntikulujen määrän arviointia ei aina perusteta siihen, mitä jutun hoitaminen sen laatu ja laajuus huomioon ottaen on edellyttänyt ja mitä siitä on pidettävä normaalina ja kohtuullisena palkkiona.
Aina ei arvioida, ovatko kaikki toimet objektiivisesti tarkastellen olleet jutun hoitamisen kannalta välttämättömiä. Aina ei myöskään tehdä jutun laatu, laajuus ja intressi huomioon ottaen kokonaisvaltaista arviota kohtuullisista oikeudenkäyntikuluista.
Koskimäki ehdotti puheenvuorossaan, että laajemmissa jutuissa tulisi toimenpiteet ryhmitellä eikä esittää niitä vain aikajärjestyksessä, kuten nyt asiamiehet tekevät. Esimerkiksi neuvottelut päämiehen kanssa, neuvottelut vastapuolen ja hänen edustajansa kanssa, haastehakemuksen laatimiseen, todisteiden hankkimiseen, oikeuden istuntoihin tai muuhun vastaavaan käytetty aika tulisi esittää omina ryhminään. Kun toimenpiteet ryhmitellään, toimenpiteiden tarpeellisuuteen voitaisiin lyhyenkin tarkastelun jälkeen ottaa perustellusti kantaa ja muodostaa käsitys kohtuullista oikeudenkäyntikuluista.
Koskimäki heitti ilmoille myös kysymyksen siitä, voitaisiinko ajatella, että oikeudenkäyntikuluille säädettäisiin riita-asioissa enimmäismäärä, jonka hävinnyt vastapuoli joutuisi enimmillään maksamaan ja joka voitaisiin ylittää vain erityisistä syistä.
Korvauskatto pysynyt samana 30 vuotta
Oikeusturvavakuutuksesta ja sen riittämättömyyteen liittyvistä kysymyksistä alusti varatuomari Timo Jyrinjärvi Pohjola-Yhtymästä. Jyrinjärvi on ollut vakuutusalalla lähes 30 vuotta ja tuona aikana oikeusturvavakuutuksen korvauskatto on muuttunut 50 000 markasta 8 500 euroon. Samaan aikaan oikeudenkäyntikulut riita-asioissa ovat moninkertaistuneet.
Oikeusturvavakuutukset myydään kotivakuutusten yhteydessä ja ne eivät ole vakuutusyhtiöille kovin merkittävää liiketoimintaa. Korvauskaton nostamiseen liittyen Jyrinjärvi herätteli puheenvuorossaan keskustelua muun muassa siitä, mitä vaikutuksia katon nostamisella mahdollisesti olisi sovintoalttiuteen riita-asioissa. Muutosajatuksina Jyrinjärvi heitti keskusteluun isomman omavastuun, rajoitetumman juttukirjon ja mahdolliset asiakohtaiset oikeusturvavakuutukset, joissa korvauskatto voisi olla normaalia korkeampi.
Rikosasioiden oikeudenkäyntikuluilla ei kivitaloja rakenneta
Syyttäjän näkökulman oikeudenkäyntikulukysymyksiin toi useita vuosia valtionsyyttäjänä toiminut hallitusneuvos Ari-Pekka Koivisto Rajavartiolaitoksesta. Oikeudenkäyntikuluihin liittyvät ongelmat ovat Koiviston mukaan toisaalta prosessuaalisia ja toisaalta arvostuksenvaraisia ja laskennallisia.
Prosessuaalinen ongelma on siinä, että laskujen käsittely ajoittuu pääkäsittelyn loppuun, jolloin osapuolet ja tuomioistuin ovat enemmän tai vähemmän "huonolla hapella" ja valmiita lopettamaan pääkäsittelyn. Oikeudenkäyntikuluille tulisi kuitenkin niiden merkittävyyden takia antaa selkeä aikansa ja paikkansa pääkäsittelyn lopussa.
Arvostuksenvaraisia ja laskennallisia ongelmia kuvatakseen Koivisto esitti kuuden kysymyksen sarjan: Miten kohtuullisuus arvioidaan? Mitkä ovat asianmukaisia ja hyväksyttäviä kuluja? Mistä löytyvät palkkiolaskutuksessa kriteerit hyväksyttävälle työn määrälle? Mikä on korvattavan työtunnin hinta? Miten avustajan asiantuntijuuden (tai sen puutteen) tulisi näkyä työn määrässä ja palkkion suuruudessa? Montako avustajaa vastaaja saa käyttää?
Perusteesinään Koivisto esitti lopuksi, että valtion maksamilla rikosjuttujen oikeudenkäyntikulukorvauksilla "ei kivitaloja rakenneta".
Keskustelu oli koko tilaisuuden ajan erittäin vilkasta ja puheenvuoroja pyydettiin yleisöstä runsaasti. Tilaisuuden jälkeen liittoon tullut palaute on myös ollut erittäin positiivista.
Pekka Jäntti oli tyytyväinen tilaisuuden ilmapiiriin ja siihen, miten sille asetetut tavoitteet saavutettiin.
– Liitto on halunnut tällä tilaisuudella "nostaa kissan pöydälle" kutsumalla oikeudenkäynneissä toimivat eri lakimiesryhmät, tuomarit, syyttäjät ja asianajajat esittämään oman näkemyksensä asiasta. Näin liitto toteuttaa tehtäväänsä oikeuspoliittisena keskustelukumppanina ja eri alojen lakimiehiä edustavana järjestönä. Mielestäni tapahtuma onnistui hyvin ja keskustelu jatkuu tästä eteenpäin, Jäntti totesi.
