Tuomioon erittäin tyytymätön
Toimittaja Mikko Niskasaari on ottanut tosissaan tehtäväkseen 1960-luvun iskelmätähden Johnny Liebkindin menetetyn maineen palauttamisen ja puolustaa 90-luvun alussa tehdystä talousrikoksesta tuomittua päämiestään sanojaan säästelemättä. Liebkindille langetettiin parin vuoden ehdoton vankeusrangaistus velallisen epärehellisyydestä prosessissa, joka kieltämättä kesti pitkään: Helsingin hovioikeuden lainvoimaiseksi jäänyt tuomio annettiin vasta vuonna 2005. Vahingon kärsi verottaja, jolta jäi saamatta 70 miljoonaa markkaa. Hyödyn taas korjasivat kanssavastaaja ja kokonaan syyttämättä jätetyt ruotsalaiset sijoittajat, ja suuren puhalluksen juuret johtavat Wärtsilän nurkanvaltaukseen. Kiinnostavaa on, ettei Johnny Liebkindin ole edes väitetty saaneen hyötyä rikoksestaan, josta tietysti hänelle seurasi myös elämänikäinen velkakierre
Tapaus Johnny Liebkind – erään oikeusmurhan tarina perustuu esitutkintapöytäkirjoihin ja oikeudenkäyntiaineistoon. Kynnys perehtyä vanhaan ja monimutkaiseen talousrikosvyyhtiin ja jaksaa innostua siitä on sen verran korkea, että Niskasaari olisi voinut koettaa jäsentää teostaan aika tavalla helppolukuisemmaksi. Nyt sekava tapahtumainkulku jää sekavaksi ja on pitkäveteistä luettavaa. Sen sijaan lukija saa hyvät eväät arvioida viranomaistoimintaa ja oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuutta ihan itse.
Mikko Niskasaari, Tapaus Johnny Liebkind – erään oikeusmurhan tarina, Ajatus Kirjat 2007, 224 sivua.
Kovaa peliä idässä
Sosialistisen järjestelmän murtuminen johti suuriin taloudellisiin mullistuksiin: tyypillistä oli kansallisvarallisuuden yksityistäminen ja uusjako. Dramaattisimpia olivat Neuvostoliiton hajottua Venäjällä tapahtuneet omaisuusjärjestelyt, joissa laillisuudelle ja oikeudenmukaisuudelle ei juuri jäänyt sijaa.
Toimittaja Valeri Panjukin lähtökohtana on Mihail Hodorkovskin tarina. Hän oli niitä oligarkkeja, jotka mutkikkaan poliittisen ja taloudellisen pelin avulla saivat hallintaansa suunnattomia varallisuusarvoja. Hodorkovskin toiminnan keskipisteenä oli energiajätti Jukos. Panjukin kuvaa tähän liittyviä vaiheita monipolvisesti, joskin hieman raskassoutuisesti. Poliittiset juonittelut aivan huippua myöten, taloudelliset huijaukset ja oikeuskoneiston mielivalta, viime kädessä suora väkivaltakin kutoutuvat esityksessä jännittävällä tavalla yhteen.
Hodorkovskin menestys ei kestänyt loputtomiin. Nyt hän istuu Itä-Siperiassa kahdeksan vuoden rangaistusta väitetyistä rikoksista. Panjukinin tuntee selvästi sympatiaa Hodorkovskia kohtaan ja kritisoi -oikeuskäsittelyä. Minään enkelinä hän ei päähenkilöä kuitenkaan yritä kuvata. Historian suuressa myllerryksessä omaisuutta rohmusi kuka voi, keinoista ei aina niin väliä. Kansan suurelle enemmistölle ei tietenkään mitään jäänyt.
Valeri Panjukin, Mihail Hodorkovski – hiljaisuuden vanki, suomentanut Jukka Mallinen, Tammi 2007, 265 sivua.
Kyytiä guruille ja konsulteille
Dramaturgi ja kirjailija Outi Nyytäjän pientä ja mainiota teosta Menestys ja moraali voi vallan hyvällä omallatunnolla suositella niillekin, jotka ovat hurahtaneet Jari Sarasvuon jargoniin ja hyppäävät valmennuskursseilla opiskelemassa menestystä, luovuutta ja uudenlaista elämänasennetta. Kaiken muokkaamisen, mielen stailaamisen ja onnen tavoittelun keskelläkin ehtii nimittäin lukea edes yhden niistä menestymisen pakkoa tai hurmahenkistä valmennusta käsittelevistä kipakoista pienois-esseistä, joista kirjan ensimmäinen osa koostuu – ja saattaa saada ajateltavaa tai jopa oivalluksen. Vaikkapa sen, että menestysvalmennuksessa ja uskonnollisessa käännytyksessä todella on paljon samaa.
Kirjansa toisessa osassa Outi Nyytäjä vaihtaa näkökulmaa ja kirjoittaa niistä, jotka ovat suistuneet menestyksen reunalta. Hyvin.
Outi Nyytäjä, Menestys ja moraali, Minerva 2007, 160 sivua.
