Oikeus on kuin juna, joka on aina myöhässä

KO:n päätökset viipyvät.

Yksi ongelmien syy on menettelyn tarkka sääntely, byrokratisointi. Menettelystä ei pidä säätää, koska jutut ovat erilaisia. Prosessioikeudessa on vain yksi normi, kuultakoon kumpaakin osapuolta.

Tuomioistuimissa tarvitaan korkeaa ammattitaitoa, kokemusta ja harkintakykyä. Tärkein kysymys on, miten saadaan hyviä tuomareita. Lahjakkailla on monta uravaihtoehtoa. Tuomarin uran on menestyttävä kilpailussa parhaista lakimiehistä. Miten?

Työn järjestely on tärkeä. Lahjakas haluaa itse määrätä, miten työnsä tekee. Tuomarin on voitava itse valita avustajansa ja määrätä heidän työnjaostaan.

Ja tulospalkkaus takaisin. Se on halpa. Vanhan järjestelmän kustannukset valtiolle olivat 40 prosenttia nykyisistä. Se tarjoaa ahkeralle kunnon tulot ja ahkerat ovat yleensä taitavia. Myös hitaammat ryhtyvät tekemään nopeammin työtä, jotta saavat kunnon palkan. Karsiutuu tarpeettomia työvaiheita, kun niistä ei saa palkkaa.

Rahan lisääminen ei auta. Kun jutut viipyivät Helsingin HO:ssa, sille annettiin lisäresurssi ja juttujen käsittelyajat pitenivät.

Siviilioikeudenkäynti tulisi uudistaa näin: Haastehakemukseen oikeusperuste ja tosiasiaväitteet, mutta ei todisteita. Haaste annetaan samana päivänä. Vastineaika yleensä viikko. Vastineessa on otettava kanta oikeusperusteeseen ja kuhunkin tosiasiaväitteeseen. Mihin kantaa ei oteta, se on myönnetty. Asianosaiset kokoavat yhdessä riitaisista seikoista todisteet ja nimeävät todistajat.

Suullinen käsittely. Palautetaan sääntö, ettei kukaan saa todistaa omassa asiassaan. Todistajankertomukset kirjataan. Käsittelyn päätyttyä annetaan päätös, joka saadaan lykätä myöhempään päivään vain asianosaisten suostumuksella. HO:t ratkaisevat näyttökysymykset ptk:n nojalla.