Keskiajan Suomessa häpeäpuu ja ruumiinosien silpominen olivat normaaleja rikosten seuraamuksia. Viisaan tuomarin piti kuitenkin harkita, oliko armeliaampaa tuomita varas kuolemaan kuin karkottaa kylästä korvat leikattuina. Häpeä kun ei ole omiaan parantamaan rikollista – pikemminkin päinvastoin.
Mutta tuomitaanko nykypäivän Suomessa oikeudenmukaisesti ja kohtuullisesti,vai pitäisikö rangaistustasoamme nostaa? Nämä ovat etenkin iltapäivälehdissä jatkuvasti esillä olevia kysymyksiä. Häpeärangaistukset media on jo ottanut käyttöön, siitä esimerkkinä kuvat päänsä peittäneistä rikoksentekijöistä.
Yksi tapa miettiä rangaistustason kohtuullisuutta on verrata sitä muihin länsimaisiin oikeusjärjestelmiin.
– Helpommin sanottu kuin tehty, oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen ylijohtaja Tapio Lappi-Seppälä toteaa.
– Yksinomaan tuomioiden pituuksiin tai oikeudessa tuomittuihin rangaistuksiin keskittyvät vertailut ovat harhaanjohtavia ja pahimmillaan virheellisiä – ainakin, jos niiden pohjalta haluaa päätellä rikosoikeudellisen kontrollin kohdentumista ja intensiteettiä eri maissa.
Rangaistukseen johtaneiden rikosten osuus eri maissa tietoon tulleista rikoksista vaihtelee. Jotkut maat saattavat vastuuseen vain kaikkein vakavimmat tapaukset, toiset vievät tuomiolle lähes kaikki selvitetyt jutut. Ero näkyy tuomioistuimien tuomitsemissa seuraamuksissa.
Väestöön suhteutettuna ja muihin EU-maihin verrattuna Suomessa tuomitaan Tanskan jälkeen eniten rangaistuksia. Toisaalta Suomen vankiluku on Euroopan alimpia, yhdessä muiden Pohjoismaiden, Sveitsin ja Slovenian kanssa.
– Juuri se, että käytetään runsaasti muita vaihtoehtoja, kuten ehdollista vankeutta, yhdyskuntapalvelua ja sakkorangaistusta, voi kaventaa pitkien vankilatuomioiden tarvetta.
Amerikassa kaikki on suurempaa
Yhdysvalloissa rangaistukset ovat lähes poikkeuksetta pitkiä. Vuonna 2007 liittovaltion ja osavaltioiden vankiloissa istui 2,3 miljoonaa vankia – noin viisi kertaa enemmän kuin vuonna 1980. Tämä tarkoittaa yli 500 vankia 100 000 asukasta kohden, mikä on lähes kymmenen kertaa enemmän kuin Suomessa.
Yhdysvaltain oikeusministeriön mukaan yli kahdessa tapauksesta kolmesta rikoksentekijä tuomittiin vankeuteen. Keskimääräinen tuomio väkivaltarikoksissa vaihteli 4–8 vuoteen. Muissa rikoksissa tuomiot vaihtelivat 2–3 vuoteen. Pisimmät vankeusrangaistukset tuomittiin murhista (noin 19 vuotta) ja raiskauksista (10 vuotta). Vuonna 2008 teloitettiin 37 henkilöä yhdeksässä raamattuvyöhykkeen osavaltiossa, heistä 18 Texasissa. (1
Suomen yhtenäisrangaistusjärjestelmän mukaan rikoksentekijä tuomitaan aina törkeimmästä pääteosta rangaistukseen, jonka pituutta muut samaan aikaan tuomiolla olevat rikokset voivat lisätä. Yhdysvalloissa tällaista järjestelmää ei juurikaan tunneta, vaan rangaistukset lasketaan yhteen.
Esimerkiksi Nasdaq-pörssin entinen puheenjohtaja Bernard Madoff tuomittiin tämän vuoden kesäkuussa 150 vuoden vankeuteen historian suurimmasta pyramidihuijauksesta. Toisaalta rikoksen intressin ei aina tarvitse olla suuri. Epäonninen myymälävaras sai Kaliforniassa 50 vuoden vankeustuomion vuonna 1995 yritettyään anastaa Lumikin, Tuhkimon ja Free Willy 2:n. (2
Kolmas kerta toden sanoo
Kalifornian mallin mukainen Three Strikes Law on eri muodoissaan käytössä suuressa osassa Yhdysvaltoja. Lain mukaan kahteen törkeään rikokseen syyllistynyt voidaan kolmannella kerralla tuomita 25 vuodesta elinkautiseen. Kalifornian osavaltiossa käytäntö on ankarin – vain kahden ensimmäisen rikoksen pitää olla törkeitä, kolmanneksi kerraksi riittää pienempikin rikkomus, jopa vähäinen videokasettien näpistys.
Pitkät tuomiot ovat yleisempiä etelän osavaltioissa. Toisaalta kymmenien vuosien vankeudesta voi päästä ehdonalaiseen vapauteen vain muutaman vuoden istumisen jälkeen. Joissain Pohjois-Amerikan osavaltioissa, kuten Minnesotassa, rangaistus mitataan pohjoismaiseen tapaan. Tämä näkyy myös muita osavaltioita matalammissa vankiluvuissa.
Huumeiden hallussapidosta ja myynnistä on poikkeuksetta rankaistu ankarasti. New Yorkin osavaltiossa vuoteen 2005 voimassa olleiden huumelakien mukaan jopa kannabiksen hallussapito tai myynti rinnastettiin toisen asteen murhaan ja rangaistus ulottui 15 vuodesta elinkautiseen. Nykyään rangaistusasteikon minimiä on laskettu kahdeksaan vuoteen.
Kun Kaliforniassa pienen kannabiserän hallussapidosta selviää sadan dollarin sakolla ja vasta törkeimmissä tapauksissa voidaan tuomita 2–7 vuoteen vankeutta, Texasissa rangaistusasteikko ulottuu aivan vähäisimpiä käyttörikoksia huomioonottamatta 180 päivästä 99 vuoteen vankeutta.
Tuomioiden kansainvälinen vertailu vaikeaa
Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen selvityksen mukaan Suomen yleisissä alioikeuksissa tuomittiin 324 515 henkilöä rangaistuksiin vuonna 2007. (3
Esimerkiksi vuonna 2007 murhasta päärikoksena tuomittuja oli 12. Heistä yhdeksän tuomittiin vankeuteen elinkaudeksi ja kolme määräaikaiseen vankeusrangaistukseen. Taposta tuomittiin 8,5–9,5 vuotta vankeutta. Täydessä ymmärryksessä tehdystä täytetystä taposta tuomittiin keskimäärin kymmenen vuotta vankeutta, kun taas alentunutta syyntakeisuutta koskevan säännöksen soveltaminen alensi rangaistusta 2–3 vuodella. Säännöksen soveltamisalan kaventuminen on nostanut sekä murhasta että taposta tuomittujen rangaistusten tasoa siten, että tapon yrityksestä tuomitut rangaistukset vaihtelivat runsaasta kahdesta noin viiteen vuoteen. Keskirangaistus tapon yrityksestä oli 3,5–4 vuotta vankeutta. (4
Vaikka esimerkiksi Suomen ja Ruotsin lainsäädäntö on monin paikoin identtistä, rangaistusten vertailu edes rajanaapureiden kesken ei ole yksinkertaista, saati sitten kansainvälisesti. Yhteen sovittamattomat tekijät, kuten poikkeavat tilastointiperusteet, erilaiset teonkuvaukset, toisistaan poikkeavat rangaistuslajit ja täytäntöönpanotavat sekä erot tavassa, jolla rikokset karsiutuvat prosessin eri vaiheissa, haittaavat tuomioiden vertailua.
– Yrityksiä tähän suuntaan löytyy uudemmasta kriminologisesta kirjallisuudesta. Toisaalta Euroopan Neuvosto luopui yrityksistään vertailla eri maiden rangaistuksia tehtävän mutkikkuuden vuoksi, Lappi-Seppälä toteaa.
Rikosten tyyppiesimerkit eroavat toisistaan. Joissain maissa ryöstö on aseella tehty liikeryöstö, ei viinapullon tai kännykän väkivaltainen anastaminen, kuten usein Suomessa. Törkeysporrastuksen soveltaminen vaihtelee maittain. Myös rikosten filtteröinti ja karsiutuminen vaikuttavat vertailuun. Suomessa juttuja karsiutuu huomattavan vähän useisiin muihin maihin verrattuna. Maissa, joissa pienemmät jutut karsitaan hyvin varhaisessa vaiheessa, nousee tuomittujen juttujen törkeys ja sitä mukaa keskimääräinen rangaistustaso.
– Myös vankeuden merkitys ja sisältö vaihtelevat. Joissain maissa, kuten Ruotsissa iso osa tilastoissa vankeudeksi merkityistä tuomioista suoritetaan valvottuna kotiarestina. Toisissa maissa on paljon vankeuden tasoisia yhdyskuntaseuraamuksia, jolloin varsinaisen vankeuden osuus on pieni, mutta rangaistuksen kokonaisankaruus voi olla korkea.
Luotettava vertailu edellyttäisi virhetekijöiden eliminointia. Tähän ryhdyttäessä ollaankin jo aika kaukana vaikkapa tiedotusvälineiden tavoittelemasta yksinkertaisesta asetelmasta, Lappi-Seppälä toteaa, mutta havainnollistaa yhtä mahdollista vertailumetodia.
– Otetaan pohjaksi tietoon tulleet rikokset. Sen jälkeen katsotaan, moniko johti rangaistukseen ja minkä lajiseen. Soveltamiserojen vaikutus eri törkeysasteissa eliminoidaan laskemalla yhteiset keskirangaistukset kaikista tekomuodoista. Saatu keskiarvo muunnetaan tuomituiksi vankeusvuosiksi. Tämän jälkeen vankeusvuosien määrä jaetaan asukasluvulla, jolloin saadaan tieto siitä, montako vuotta jokaisesta rikoslajista tuomitaan suhteutettuna väestöön. Vankeusvuodet on syytä suhteuttaa sekä tietoon tulleisiin rikoksiin että tuomittuihin tapauksiin, jotta saataisiin esiin karsiutumiseroissa olevat vaikutukset kontrollin kohdentumiseen. Tämänkin jälkeen jäävät vielä piiloon täytäntöönpanossa vaikuttavat erot.
Mitä tällainen vertailu sitten kertoisi? Suomen ja Ruotsin välinen pahoinpitelyrikosten vertailu osoittaisi, että Ruotsissa tietoon tulleesta 85 000 rikoksesta tuomitaan vuosittain 175 vuotta vankeutta 100 000 asukasta kohden. Suomessa tietoon tulleesta 35 000 rikoksesta tuomitaan vankeutta 187 vuotta. Kun juttu etenee oikeuteen, vankeutta tuomitaan Ruotsissa useammin, mutta Suomessa keskipituudet ovat hieman pidempiä. Toisaalta sadasta tietoon tulleesta pahoinpitelystä Ruotsissa tuomiolle päätyy 12 ja Suomessa 30. Jos ja kun rangaistukseksi määrätään ehdotonta vankeutta, rangaistus kärsitään Suomessa vankilassa mutta Ruotsissa osassa tapauksia sähköisesti valvottuna kotiarestina.
Edellistä suoraviivaisemman vertailumahdollisuuden tarjoavat eri maiden vankiluvut. Tässä Suomi ja Pohjoismaat ovat omassa ryhmässään yhdessä Sveitsin kanssa. Selitys löytyy hyvinvointia, tasa-arvoa, turvallisuutta, sosiaalipolitiikkaa ja luottamusta mittaavista tekijöistä, eli paremmista yhteiskuntaoloista.
– Tasa-arvoinen ja turvallinen yhteiskunta tulee toimeen lievemmin rangaistuksin. Ennen kaikkea sillä ei ole tarvetta turvautua runsaaseen vankilan käyttöön, vaan rikoshaittoja on kyetty torjumaan paremmin, vaihtoehtoisin metodein, Lappi-Seppälä toteaa.
Lähteet:
1) www.ojp.usdoj.gov/bjs/cp.htm2
2) www.cbsnews.com/stories/2002/10/28/60II/main527248.shtml
3) www.optula.om.fi/48339.htm
4) Rikollisuustilanne 2008, www.optula.om.fi/uploads/fdnl4fz41i019.pdf
5) Kriminalstatistik 2008 www.bra.se/extra/faq/?module_instance=2&action_question_show.518.0.=1
