|
Oikeusapua polkupyörän satulasta käsin
Tanskalaisjuristi Nanna Gotfredsen vapaaehtoisineen toimii kuin oikeudellisen alan pelastusarmeija. Hengellisen sielunhoidon sijaan katujuristi antaa oikeudellista ensiapua, mutta myös inhimillistä lämpöä esimerkiksi Kööpenhaminan päärautatieaseman lähistöllä päivystäville huumeporukoille. Gotfredsenin maisemakonttorin, kolmipyöräisen fillarin, isosta tavaratilasta löytyy lisäksi jaettavaksi esimerkiksi kosteuspyyhkeitä, joilla Kööpenhaminan ilotyttöalueen Skelbækgaden naiset voivat pyyhkiä likaisimmat asiakkaansa ennen töihin ryhtymistä. Lakimiesuutisten haastatteluun kiireinen katujuristi saapuu suoraan asiakastapaamisesta läheisestä vankilasta. Tapaamisessa käsiteltiin paitsi 35-vuotiaan naisen halua päästä vankilasta hoitolaitokseen myös tämän itkuista ahdistusta siitä, ettei ollut tavannut tytärtään neljään kuukauteen. – Tässä työssä ei voi vetää tiukkaa rajaa sen suhteen, mitkä ovat oikeudellisia kysymyksiä ja mitkä eivät. Tämä tapaaminen kesti kaksi ja puoli tuntia. Kuinka moni tavallinen juristi olisi valmis sellaiseen? kysyy Gotfredsen. Hän kertoo soittavansa haastattelun jälkeen naisen varsinaiselle asianajajalle. Gotfredsen lähti alunperin kaduille vuonna 1998 etsimään tietoa lopputyötään varten, sillä hän ei ollut löytänyt mitään oikeustieteellistä lähdekirjallisuutta huumeidenkäyttäjien näkökulmasta. Nyt Gotfredsen on toiminut viisi vuotta Tanskan ensimmäisenä katujuristina perustamansa Center for Narkotika Indsats -yhdistyksen turvin. – Kohtasin valtavan tarpeen oikeudelliselle ensiavulle. Aikaisemmin olin idealistinen oikeustieteen opiskelija, joka uskoi siihen, että oikeuksien toteutumiseen riittää niiden olemassaolo, kertoo Gotfredsen alkutaipaleestaan katujuristina. Kysyntää katujuristille vaikuttaisi edelleen olevan, sillä taustahälyn haastattelulle muodostaa Gotfredsenin puhelimen ajoittainen pirinä ja vielä useammin saapuvat tekstivietit. Katujen kasvateilla on usein vain vähän rahaa pre paid -liittymissään ja he pyytävät viesteissään Nannaa soittamaan heille. Tukena viranomaistapaamisissa Kadunmiehet ja -naiset eivät osaa vaatia oikeuksiaan, koska he eivät niistä tiedä. Siksi Nanna Gotfredsen tai joku hänen yhdistyksensä vapaaehtoistyöntekijöistä pyrkii olemaan mukana tapaamisissa esimerkiksi lääkärien ja sosiaalityöntekijöiden kanssa. Gotfredsen kertoo tapauksesta, jossa heroiinia korvaava metadonihoito oli evätty hoitoon haluavalta muihin kuin lainmukaisiin syihin vedoten eikä valitusmahdollisuudesta ollut kerrottu. Nainen oli valmis hyväksymään nöyrästi sen, mitä hänelle sanottiin, Gotfredsen ei. – Käytän oikeustiedettä koko ajan vuorovaikutusvälineenä. Tässä tapauksessa sanoin lääkärille rehellisesti, että hän oli unohtanut kertoa valitusmahdollisuudesta. Järjestelmässä, jossa hän toimii, monet ihmiset pelkäävät valituksia, ja nainen sai lopulta haluamansa hoidon, sanoo Nanna Gotfredsen. Gotfredsen kertoo myös raskaana olleesta 19-vuotiaasta naisesta, jolle ei järjestetty asuntoa. Sosiaalitoimessa ei nimittäin osattu päättää, kuuluuko naiselle yksiö vai isompi asunto. Ei yksinkertaisesti tiedetty, otetaanko syntymätön lapsi huostaan vai ei, eli oliko kyseessä yksinhuoltaja vai yksinasuja. Tässäkin tapauksessa puhelinsoitto katujuristilta riitti laittamaan asuntoasiat järjestykseen. Katujuristin asiakkaat eivät ole ainoita, joiden lain tuntemuksessa on puutteita. Gotfredsen viittaa Tanskan sosiaaliministeriön kesällä julkaisemaan tutkimukseen, jonka mukaan lähes puolet sosiaalityöntekijöistä ja sosionomeista ei ollut koskaan lukenut sosiaalioikeutta. – Kuinka noudattaa lakia, jos et ole sitä koskaan lukenut? Nämä ihmiset kuitenkin tekevät päivittäin paljon oikeudellisia päätöksiä. Gotfredsen tekee itse työtä sosiaalityöntekijöiden tietotason parantamiseksi, sillä katujuristiin kohdistetun alkuihmetyksen jälkeen hänestä on tullut kysytty puhuja sosiaalialan opetustilaisuuksissa. Yhteiskunnan pimein nurkkaus Nanna Gotfredsen empii pitkään vastaustaan kysymykseen siitä, evätäänkö huumeiden käyttäjiltä esimerkiksi hoitoja tarkoituksellisesti myös säästösyistä. Heroiiniriippuvaisten korvaushoito on erittäin kallista, eikä mitään takuita huumeettomasta elämästä voida antaa hoitojenkaan jälkeen. – Siltä se vaikuttaa, siltä se vaikuttaa, toteaa Gotfredsen pitkän pyörittelynsä päätteeksi. – Tunnen paljon hyviä sosiaalityöntekijöitä, mutta tietenkin budjetti ja tietotaso rajoittavat heitä. Lisäksi työskentelen yhteiskunnan pimeimmässä nurkkauksessa ja näen kaikkein surullisimmat tapaukset, pehmentää Gotfredsen aluksi vastaustaan. Gotfredsenista itsestään näkee sanomattakin, että hän välittää paljon ihmisistä, joiden kanssa työskentelee. Raikuvasti nauravan naisen äänestä kuultaa harmistus, kun hän pahoittelee sitä, miten hänen asiakaskuntansa on suljettu yhteiskunnan ulkopuolelle. Katujuristi ei ole koskaan kokenut oloaan uhatuksi työympäristössään. Huolissaan on sen sijaan Gotfredsenin juristimies, kun Nannan puhelin soi keskellä yötä ja vaimo katoaa pimeyteen auttamaan jotakin pulaan joutunutta. Tätä tapahtuu tosin erittäin harvoin, koska asiakkaat soittavat öiseen aikaan vain äärimmäisessä hädässä. Tapaamiset asiakkaiden kanssa alkavat usein pitkällä halauksella. Eikä työ rajoitu vain juridiikkaan. – Vankilassa tänään tapaamani nainen tajusi aiemmin tänä vuonna, ettei hänen synttäreitään ollut vietetty kuuteen vuoteen. Me järjestimme sitten naiselle synttärit ravintolassa, kertoo Gotfredsen. – Minun täytyy tuntea ihmiset ennen kuin tiedän, onko heillä oikeudellisia ongelmia, joissa voin auttaa, Gotfredsen selittää. Ratkaisut mieluummin oikeudessa Vaikka valitusten tekeminen ja yleensä jo niillä uhkaaminen tai pelkkien kysymysten esittäminen riittää panemaan monia asioita järjestykseen, Gotfredsen haluaisi, että kadunihmisten ongelmia ratkaistaisiin useammin oikeudessa. Se olisi pidemmän päälle kannattavampaa. – Jotkut päätökset, kuten metadonihoidot ja sosiaaliavustukset, ovat kuitenkin niin tärkeitä näiden ihmisten hengissäpysymiselle, ettei heillä ole aikaa odottaa kymmentä kuukautta päätöstä. He voivat olla kuolleita siinä ajassa. Lisäksi pelkkä ajatus tuntikausien istumisesta ja odottamisesta samalla, kun vieroitusoireet ja kivut käyvät pahemmiksi, saa monet luopumaan alioikeudesta. Silloinkin kun tuomioistuimeen on päädytty, kovenevat kivut saavat usein käyttäjät ottamaan kaikki syyt niskoilleen. Gotfredsenin mukaan tuomioistuin-tiessä on myös rakenteellinen vääristymä: jos jutun häviää, joutuu Tanskassa maksamaan myös itselleen osoitetun oikeusavustajan kustannukset. Moni narkomaani, joka on tullut aiemmin tuomituksi täsmälleen syytteen mukaan, jättää puolustautumatta. Kyyneleet kerran vuodessa Haastattelu keskeytyy hetkeksi, kun yhdistyksen nukkavierussa talossa sijaitsevalle toimistolle piipahtaa nuori huumeidenkäyttäjä. Hänen tarinansa on kuin oppikirjaesimerkki Gotfredsenin kuvaamasta oikeudellisesta ongelmasta. – Kun tapasin Annan (nimi muutettu) puolitoista vuotta sitten, hänet oli tuomittu 55 asuntomurrosta. Kun kysyin häneltä, miten hän on ehtinyt niin moneen paikkaan, hän kertoi tehneensä vain 22 murtoa, kertoo Gotfredsen. Kuulusteluissa Anna oli myöntänyt kaiken, mistä häntä oli epäilty, päästäkseen nopeasti tuskista. Hän myös kieltäytyi avustajasta lisälaskun pelossa. Nyt 24-vuotias nuori nainen on velkaa vakuutusyhtiöille 1.6 miljoonaa Tanskan kruunua eli noin 215 000 euroa. Annalla ja Nannalla on pian edessä neuvottelut velkojien kanssa, sillä Annan isän aikoinaan tälle ostamaa pikkuruista asuntoa vaaditaan myytäväksi velkojen lyhentämiseksi. – Monet lakkaavat lukemasta postejaan ja ongelmat kasaantuvat. Se tekee tietenkin asioista vielä vaikeampia. Me neuvomme heitä avaamaan postit ja yritämme neuvotella velkojien kanssa ratkaisun löytämiseksi, kertoo Gotfredsen. Surullisista tarinoistaan huolimatta Nanna Gotfredsen vaikuttaa iloiselta ihmiseltä. Hän miettii pitkään ennen kuin vastaa kysymykseen, miten kykenee olemaan ottamatta karuja kohtaloita liian henkilökohtaisesti. – Jollakin tasolla ajettelen, että minä vain tiedän asioista, mutta näiden ihmisten täytyy elää näiden keskellä. Silti kerran vuodessa en voi estää kyyneleitä tulemasta, sanoo Gotfredsen matalalla äänellä.
|
