Suomesta saapuu valituksia ihmisoikeustuomioistuimeen (EIT) enemmän kuin muista Pohjoismaista yhteensä. Suomea vastaan todettujen ihmisoikeussopimuksen loukkausten määrä on myös ylivertainen. Tunnetut totuudet kävivät taas kertaalleen ilmi EIT:n tuomarin Päivi Hirvelän esitelmästä Vaasan hovioikeuspiirin keväisessä tuomarikokouksessa (25.5.). Parempaan on päästävä.
Tuomioistuimiin käytetään vuosittain verovaroja asukasta kohden Suomessa
45,20 euroa, Ruotsissa 59,20 euroa, Norjassa 42,20 euroa ja Tanskassa 39 euroa.
EN:n kaikkien maiden keskiarvo on 37 euroa/asukas/vuosi, mediaani eli suuruusjärjestyksessä keskimmäinen luku 27 euroa (lähde: European judicial systems, Effiency and quality of justice, data 2010). Oikeusapu ja syyttäjät eivät ole euroissa mukana.
Rahan puutetta ei meillä voida pitää syypäänä tehottomuuteen ja tuomioiden virheisiin. Rakentesiin on tehtävä korjauksia; ammattituomarien asiantuntemus on otettava mukaan hallintoon YK:n edellyttämin tavoin ja riippumaton tuomarikoulutus aloitettava.
Poikkeamme kahdessa keskeisessä asiassa Pohjoismaista ja useimmista EN-maista:
1) Hallinto on järjestetty – historiallisista syistä – saksalaisen, niin kutsutun jakamattoman vallan mallin (undivided modell) mukaan ilman välittäviä instituutioita: oikeusministeri päättää monokraattisesti kaikista tuomioistuimia koskevista vähänkin merkittävistä asioista. Malli on käytännössä, paitsi Saksassa ja Suomessa, myös Itävallassa.
YK ja monet kansainväliset säännöt edellyttävät, että hallinto on autonomista, tuomarikunnan neuvoston (Council for the Judiciary) johtamaa. Tuomioistuimet nähdään enenevässä määrin taloudestaan, toiminnastaan ja sen kehittämisestä yhteiskunnalle vastuullisina yksikköinä. Neuvoston johtama keskushallintoyksikkö on vastuussa laadusta ja tehokkuudesta. Poliittisesta valtiohallinnosta riippumaton hallinto kuuluu oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takuunormeihin. Meidän valtiosääntöoppineemme eivät valitettavasti hyväksyneet periaatetta nykyistä perustuslakia säädettäessä.
2) Neuvoston tärkeimpiin tehtäviin kuuluu tuomareiden ammatillisen koulutuksen toteuttaminen sekä laatutyö ja laadun ja tehokkuuden seurantajärjestelmien luominen. Oikeusvaltiossa näistä tehtävistä ei voi vastata jakamatonta valtaa käyttävä, puoluesidonnainen oikeusministeri.
Ruotsissa tuomarineuvoston alainen Domstolsakademin pitää ensiarvoisen tärkeänä koulutuksen järjestämistä niin, että opetus sisällöisesti kytkeytyy suoraan tuomarin arkipäivän työhön. Akatemia vastaa siitä, että asioiden laatuun perustuviin erikoiskokoonpanoihin koulutetaan erikoisosaamista vaativia tuomareita.
Meiltä puuttuu akatemiatasoinen tuomarikoulutus, laatutyö sekä nykyaikaiset seurantajärjestelmät. Tuomarit toimivat juristin yleistutkinnon varassa. EN:n painotuksen mukaan oikeudellisten ratkaisujen laatu riippuu tuomareiden ammatillisesta pätevyydestä, ja sen vuoksi valtio on velvollinen järjestämään tuomareilleen jatkuvan ammatillisen koulutuksen. Ohjeet opetuksen sisällöstä ovat detaljirikkaita. Domstolsakademin koulutusohjelma täyttää esimerkillisellä tavalla vaatimukset.
Jotta Suomi voisi päästä eurooppalaiselle tasolle oikeudenkäytön tehokkuudessa ja laadussa suhteessa rahankäyttöön, tuomioistuimien poliittisesta hallinnoimisesta olisi luovuttava ja siirryttävä YK:n ja EN:n edellyttämin tavoin tuomarikunnan neuvoston johtamaan hallintoon.
Ruotsin tuomariakatemia on ollut mallina useille EN:n jäsenmaille ja kelpaisi meillekin. Akatemian budjetti oli 2,4 miljoonaa euroa vuonna 2011.
Erkki Rintala
oikeusneuvos, Vaasa
