Erikoistutkija Kaijus Ervasti Oikeuspoliittisesta tutkimuslaitoksesta kertoo oikeudenkäyntikulujen kaksinkertaistuneen viimeisen 14 vuoden aikana. Se tarkoittaa sitä, että harvoilla on enää varaa hakea oikeutta käräjiltä.
Tutkimuslaitoksen mukaan käräjäoikeuksissa käsiteltävistä noin 351 000 riita-asiasta 98 prosenttia ratkaistiin kirjallisessa valmistelussa vuonna 2011. Yhtä alioikeustuomaria kohden oli keskimäärin yksi suullisessa istunnossa käsiteltävä siviilijuttu kuukautta kohden ja yksi pääkäsittely kahdessa kuukaudessa.
Ervasti ei näe kulujen kasvua nykytilannetta täysin selittävänä tekijänä:
– Kansainvälisesti vertailtuna oikeudenkäyntikulut ovat vielä kohtuullisia. Vaihtoehtoiset ratkaisutavat, kuten tuomioistuinsovittelu tai Suomen asianajajaliiton sovintomenettely kuitenkin vähentävät tarvetta laajamittaiseen käsittelyyn tuomioistuimessa. Puhutaan oikeuden privatisoinnista.
Vuonna 2006 käyttöön otettu tuomioistuinsovittelu heijastaa osaltaan tätä kehitystä. Sovittelussa osapuolet vastaavat omista kustannuksistaan, eikä vastapuolen kuluja tarvitse korvata. Sovittelijana toimii tuomioistuimen tuomari virkatyönään ja sovittelusta peritään maksu. Soviteltavaan asiaan voi hakea oikeusapua.
Myös tuomioistuimen ulkopuolisessa sovittelussa tehty sovinto voidaan vahvistaa käräjäoikeudessa täytäntöönpanokelpoiseksi. Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta sekä lapsen elatusta koskevissa asioissa sovinnot vahvistaa sosiaalilautakunta.
Vapaaehtoista sovittelua tarjoavat Asianajajaliiton lisäksi yleishyödyllinen, voittoa tavoittelematon Suomen sovittelufoorumi ry. Lapsiystävällinen huoltoriitojen sovittelu käräjäoikeuksissa on kokeiluvaiheessa, ja sitä ehdotetaan laajennettavaksi koko maahan kuntien tehtäväksi.
Huoltoriitojen sovittelijana toimii tuomari ja häntä avustaa asiantuntijana psykologi tai sosiaalityöntekijä. Kunnille ei aiheudu lisäkustannuksia uusista tehtävistä, vaan valtio maksaa kunnalle korvauksen palvelun lakisääteisestä toteutuksesta.
Kaiken sovittelun pääsääntönä on, ettei sovittelija sanele päätöstä vaan pyrkii edistämään riidan osapuolten kykyä päästä itse sovintoon asiassa.
Keskimääräinen riita pikkuauton hintaluokkaa
Valtaosa tuomioistuinriidoista liittyy arkielämän tavanomaisiin sosiaalisiin suhteisiin, yleisimmin työhön ja palvelussuhteisiin. Muita yleisiä asioita ovat sopimussuhteen ulkopuolinen vahingonkorvaus, huoneenvuokra, perheoikeudelliset asiat sekä velka- ja saamissuhteet.
Alioikeusuudistuksen jälkeen perhe-asioiden määrä on vähentynyt neljänneksellä, muut riita-asiat hieman vähemmän. Puolet pääkäsittelyssä päättyneistä jutuista koski asumista tai työtä.
Ervastin mukaan kehitystä selittää velkomusjuttujen suhteellinen vähentyminen laman jälkeen sekä avioeroprosessien siirtyminen kirjalliseen menettelyyn.
– Sekin vaikuttaa, että Kuluttajariitalautakunnan toimialaa on laajennettu yksityisten välisiin riitoihin, kuten talokauppoihin ja rakennusasioihin.
Intressin suuruus vaihtelee runsaasti. Noin kolmannessa tapauksista vaatimus on korkeintaan 7 000 euroa ja kahdessa kolmasosassa korkeintaan 35 000 euroa. Elatusapuasioissa keskimääräinen vaatimus lasta kohden on 200 euroa kuukaudessa.
Vuosien 2004 ja 2008 välillä kantajien oikeudenkäyntikulut ovat kasvaneet neljänneksellä ja vastaajien viidenneksellä, ja osapuolten yhteenlasketut kulut olivat lähes puolessa tapauksista suuremmat kuin riideltävä pääoma.
Oikeudenkäyntikulut ovat suurimmat kiinteää omaisuutta koskevissa riidoissa sekä yleensäkin paljon todistelua vaativissa jutuissa. Riita-asioissa, joissa on korkeintaan kolme todistajaa, asianosaisten kulut pysyvät keskimäärin alle 6 000 eurossa, seitsemää tai useampaa todistajaa kuultaessa kulut ovat jo 16 000 euron luokkaa.
Vaikka oikeudenkäyntikulut ovat parin vuosikymmenen aikana tuplaantuneet, juristien tuntilaskutus on pitkään pysynyt lähes samana, 160–184 eurossa. Kulujen kasvu selittyykin juttuun kuluvien työtuntien kasvulla sekä uusien toimenpiteiden, kuten sähköpostien laskutuksella. Laskuista on tullut myös entistä paremmin eriteltyjä.
Työmäärän kasvua selittää osaltaan alioikeusuudistuksen mukanaan tuoma prekluusio-sääntö, joka on johtanut siihen, ettei oikeuteen voi mennä kuulostelemaan vastapuolen aikomuksia ja suunnitella omaa vastaustaan sen pohjalta. Osapuolten on varmuuden vuoksi vedottava kaikkiin haluamiinsa seikkoihin ja esitettävä näyttönsä jo oikeudenkäynnin alussa, vaikka tämä myöhemmin osoittautuisi tarpeettomaksi.
Näyttää siis siltä, että suhteessa saavutettaviin hyötyihin täysimittainen oikeudenkäynti on osapuolille usein hyvin kallis konfliktinratkaisumenetelmä.
Rikosjutut syrjäyttävät siviiliasiat
Paljon on keskusteltu myös siitä, miten kaikkein heikoimmassa asemassa olevilla on jatkossa varaa ajaa oikeuksiaan. Ervasti pitää ”rikkaiden oikeutta” monimuotoisena kysymyksenä, johon ei ole yhtä oikeaa vastausta.
– Toisaalta ihmiset luottavat tuomioistuimiin ja viranomaisiin sekä siihen, että Suomessa saa itselleen oikeutta varallisuusoloistaan huolimatta. Tuomioistuin voi puuttua kohtuuttomaan laskutukseen, ja moni asia selviää nykyään sovittelussa tai vaikkapa velkaneuvonnassa.
Yhteinen nimittäjä nykyiselle kehitykselle on se, että tuomioistuimeen menevät jutut ovat yhä monimutkaisempia. Ennen perus-oikeusturvavakuutus korvasi suurimman osan kuluista, mutta nykyään karkeasti arvioituna vain noin puolet.
Kun monet tapaukset ratkaistaan näytön perusteella, tämäkin nostaa kynnystä aloittaa oikeudenkäyntiä. Yksityisten lisäksi käräjillä viihtyvät pienyritykset. Suuryritykset hoitavat riitansa välimiesoikeudessa tai sovittelemalla, oikeudenkäyntiin ei ole liikesuhteiden menettämisen pelossa varaa.
– Lapsiriitoja on tuomioistuinsovittelussa jo todella paljon, useita satoja tapauksia vuodessa. Tällä hetkellä noin puolet maamme käräjäoikeuksista on kokeilussa mukana, ja parin vuoden kuluessa toiminta laajenee koko maahan. Menettely soveltuu hyvin pitkäaikaisiin lapsiriitoihin, koska jutut voidaan aina tarvittaessa saattaa uudelleen vireille, Ervasti toteaa.
Siviiliasioiden vähenemisen myötä käräjäoikeudet ovat muuttumassa vahvasti rikosoikeustuomioistuimiksi. Rikosasioita oikeuksissa on jo noin 60 000 ja suullisesti käsiteltäviä riita-asioita noin 5 000. Riitaisten juttujen vähentyminen on herättänyt huolta käräjätuomarien osaamisesta. Kun riitoja ei ole, kuinka ylläpitää ammattitaitoa? Myös yhä suurempi osa asianajajakunnasta keskittyy työssään muihin kuin tuomioistuinasioihin. Suomalainen riitaoikeudenkäyttö on murroksessa. Katse kääntyy tulevaisuuteen.
– Olisi syytä ideoida uusia toimintatapoja, alentaa oikeudenkäyntikuluja sekä pohtia keinoja virallisen konfliktinratkaisujärjestelmän kehittämiseksi, Ervasti toteaa.
– Jos käräjäoikeuksien rooli siviilijutuissa halutaan säilyttää, tarvitaan uusia ideoita, miten riidat ja niiden ratkaiseminen nähdään selkeästi inhimillisemmästä näkökulmasta eikä pelkkänä muodollisjuridisena sääntöjärjestelmänä.
Lähde: Ervasti: Käräjäoikeuksien riita-asiat 2008. OPTL:n tutkimustiedonantoja 93, 2009
Oikeudenkäyntikuluja laskettiin summaarisissa asioissa
Riidattomissa velkomus- ja häätöasioissa velallisen maksettavaksi tuomittavien oikeudenkäyntikulujen määrää laskettiin syyskuun alusta noin puoleen aikaisemmasta. Jatkossa vastapuolen maksettaviksi tuomittavien oikeudenkäyntikulujen enimmäismäärä on 50 euroa, jos velan pääoma on alle 300 euroa. Jos velan pääoma on vähintään 300 mutta enintään 1 000 euroa, kulujen enimmäismäärä on 80 euroa. Tavanomaista vaativimmissa asioissa oikeudenkäyntikulut ovat korkeamman taksan mukaisesti 80 euroa, 120 euroa tai 160 euroa.
Asianosaisen (kantajat ja vastaajat) keskimääräiset (mediaani) kulut (euroja) asiaryhmittäin pääkäsittelyyn edenneissä asioissa 1995, 2004 ja 2008.
Britanniassa avioerot rahastobisnestä
Julkisten lakipalvelujen leikkaaminen ja perinteisten sijoituskohteiden epävarmuus ovat saaneet sijoittajat ja rahastot etsimään uusia tuottomahdollisuuksia avioeroista. Muun muassa brittiläinen Novitas Loans on perustanut rahaston tarjoamaan vaihtoehtoisen rahoituslähteen yksityisille henkilöille, jotka tarvitsevat apua kasvaneiden oikeudenkäyntikulujen aiheuttamaan taloudelliseen ahdinkoon.
Yhtiön mukaan Britannian avioeromarkkinat on vuodessa noin 100 miljoonan punnan arvoinen sijoituskohde. Keskimääräinen ero maksaa Lontoossa 40 000 puntaa ja muualla maassa 13 000 puntaa. Avioero on prosessina kallistunut eikä pankista saa helposti lainaa kulujen kattamiseen. Tällaisessa vaikeassa taloudellisessa tilanteessa sijoittajilla ja rahoitusyhtiöillä on hyvä tilaisuus tehdä voittoa eroavien parien kustannuksella.
Lainaa avioerokustannuksiin, lakimiesten ja muiden avustajien palkkioihin voi saada 250 000 puntaan saakka keskimääräisen lainan ollessa 30 000 punnan luokkaa. Takaisinmaksu tapahtuu yleensä siinä vaiheessa, kun lainanantajan hyväksymä lakimies on hoitanut asian ja rahat on saatu vastapuolelta.
Sijoittajille pienin rahastosijoitus on 20 000 puntaa ja sille luvataan kahdeksan prosentin vuotuista tuottoa. Tyypillisenä rahaston asiakkaana kuvataan rikkaasta miehestään eroavaa naista, joka pelkää aviovarallisuuden jaossa tulevansa kaltoin kohdelluksi.
Markkinoille odotetaan mukavaa kasvua, sillä vuonna 2010 Britanniassa käytiin noin 120 000 avioeroa ja niiden määrä kasvaa viiden prosentin vuosivauhdilla.
