Oikeuskysymykset eivät kiinnosta?
Porilainen puisto täyttyy ihmisistä kesäisenä maanantai-iltana. Saman kaupungin ostoskeskuksen aulaan sulloutuu väkeä seuraavana helteisenä iltapäivänä. Äkkinäisenä ohikulkijana miettisin, mikä firma nyt jakaa ilmaisia ämpäreitä – noita vähittäiskaupan himoittuja sisäänheittotuotteita.
Mutta ei. Oikeudellisia kysymyksiä ihmiset ovat tulleet kuulemaan. Osa seisoo, kun istumapaikat ovat loppuneet.
Näkymä on reilun kuukauden takaa Porista. Maanantaisena kesäiltana järjestetty Asianajajaliiton oikeudenkäyntinäytös ja seuraavan päivän Lakimiesliiton paneelikeskustelu suomalaisesta väkivallasta olivat osa Porin SuomiAreena-tapahtumaa.
Edes suosittu päätapahtuma ei selitä juristijärjestöjen tilaisuuksien vetovoimaa. Porissa velloo kyllä heinäkuussa väkeä, mutta kaikki SuomiAreenankaan keskustelut eivät onnistu kokoamaan porukkaa. Porissa nähtiin nytkin keskusteluita, joita olisi seuraamassa vain kourallinen ihmisiä.
SuomiAreena näyttäytyy toisinaan politiikan ja lobbauksen kesäleirinä. Mutta Porissa on mahdollisuus tavoittaa myös suurta yleisöä ja synnyttää uutiskynnykset ylittävää keskustelua. Mutta vain, jos aihevalinta koskettaa ihmisiä.
Parhaimmat SuomiAreena-keskustelut ovat sellaisia, joissa järjestäjät haluavat aidosti saada kontaktia myös oman alansa ulkopuolisiin.
Parhaimmat SuomiAreena-keskustelut ovat sellaisia, joissa järjestäjät haluavat aidosti saada kontaktia myös oman alansa ulkopuolisiin. Juristeria ei kiinnosta ihmisiä, mutta lähellä arkea olevat kysymykset kylläkin.
Molempien juristijärjestöjen tilaisuuksilla voi olla myös porilaiset kesäpäivät ylittävää merkitystä. Kun oikeudenhoito tulee kirjaimellisesti näkyväksi toreilla ja turuilla, saavat myös näiden asioiden kimpussa olevat juristit kasvot – inhimilliset sellaiset.
Jos tätä tapahtuisi nykyistä enemmän, äänestäjäkin saattaa vaaliuurnalla miettiä myös sitä, miksi oikeudenhoidosta kannattaa maksaa ja oikeusturvan uhkille uhrata ajatuksia.
